OpFires
| OpFires | |
|---|---|
 OpFiresin ensimmäinen koelaukaisu heinäkuussa 2022. |
|
| Tyyppi | hypersoonisen liitokärjen sisältävä keskimatkan ballistinen ohjus |
| Valmistushistoria | |
| Suunnittelija | DARPA |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Koekäyttö | 2022– |
OpFires (koko nimeltään Operational Fires) on kehitteillä oleva yhdysvaltalainen maasta laukaistava hypersooninen ohjus, jonka taistelukärkenä on jonkintyyppinen liitokärki. Järjestelmää kehittää DARPA, ja projektin tärkeimpänä kumppaniyhtiönä on Lockheed Martin.
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Projekti uuden 500–5 500 kilometriin yltävän hypersoonisen ohjuksen kehittämiseksi alkoi DARPAn ja Yhdysvaltain maavoimien yhteistyönä vuonna 2017. Vielä tuolloin voimassa ollut INF-sopimus kielsi tämänkaltaiset keskimatkan risteily- ja ballistiset ohjukset, mutta väitetysti ei hypersoonisia. Nimi Operational Fires viittaa taktisen ja strategisen tason väliin jäävään operatiiviseen keskimatkan vaikutuskykyyn, joka projektissa yritetään luoda.[1]
OpFiresin on tarkoitus olla niinikään hypersoonista, mutta pidemmän kantaman Long-Range Hypersonic Weaponia (LRHW) pienempi ja edullisempi, ja siten soveltuvampi suuren määrän ohjuksia vaativiin hyökkäyksiin. Järjestelmän tarkoitus on kyetä iskemään ohjuspuolustuksen läpi kohteisiinsa hyvin tarkasti ja nopeasti. Yksi täkeimpiä uusia ominaisuuksia on kiinteää ajoainetta käyttävä moottori, joka voidaan sammuttaa kesken lennon. Normaalisti tälläinen moottori on päällä kunnes ajoaine loppuu, joten uusi teknologia mahdollistaa iskut myös maksimikantamaa huomattavasti lähemmäksi, kun moottori voidaan sammuttaa halutussa kohdassa.[1]
Järjestelmää kehittää DARPA, ja projektin pääyhteistyökumppanina on Lockheed Martin, joka muun muassa rakentaa ohjukset. Ohjusten laukaisumoottorit toimittaa Northrop Grumman. Ohjuksen ensimmäinen koelaukaisu tehtiin heinäkuussa 2022 White Sands Missile Rangessa.[2]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]OpFiresin kantama on suunnitellusti 1 609 kilometriä (1 000 mailia). Ohjus on hypersooninen eli se lentää yli viisinkertaisella äänennopeudella, mikä tarkoittaa, että se saavuttaa kantaman sisällä olevan kohteen teoreettisesti maksimissaan 20 minuutissa. Ohjus on kaksivaiheinen. Alemman vaiheen rakettimoottori laukaisee ohjuksen korkealle ilmaan ja ylempi vaihe kuljettaa sitä hypersoonisella nopeudella kohti maalia. Ylempi vaihe sisältää uudentyyppisen sammutettavan kiinteäajoaineisen rakettimoottorin.[1][2]
OpFires-ohjuksen taistelukärkenä on liikkeisiin kykenevä liitokärki (boost-glide weapon), jonka muuttuva lentorata tekee torjunnasta vaikeaa. Ohjuksella voidaan tiettävästi kuljettaa erityyppisiä liitokärkiä. Liitolaite on todennäköisesti sama kuin AGM-183A ARRWissa.[1][2]
OpFires-ohjus laukaistaan kontista, jota voi kuljettaa lähes mikä tahansa Palletized Load System -kuormajärjestelmän omaava asevoimien kuorma-auto. Tämä mahdollistaa hyvän käyttöjoustavuuden, koska ei tarvita varta vasten suunniteltua ohjuslavettia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Sydney J. Freedberg Jr: DARPA’s Hypersonic OpFires Aims For Army 1,000-Mile Missile Breaking Defense. 23.10.2020. Viitattu 2.11.2024. (englanniksi)