Ompelijatar (elokuva)
| Ompelijatar | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Ville Suhonen |
| Käsikirjoittaja | Ville Suhonen |
| Tuottaja |
Venla Hellstedt Merja Ritola Pertti Veijalainen |
| Kuvaaja | Pekka Uotila |
| Leikkaaja | Tuuli Kuittinen |
| Pääosat |
Vera Kiiskinen Pekka Milonoff |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Illume Oy |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 93 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ompelijatar on vuonna 2015 ensi-iltansa saanut historiallinen dokumenttielokuva, jonka on ohjannut Ville Suhonen. Elokuva perustuu vuonna 1943 maanpetoksesta kuolemaan tuomitun helsinkiläisen ompelijan Martta Koskisen elämään. Elokuva kertoo, miten köyhän, puolikuuron Koskisen elämä johtaa vääjäämättömään lopputulokseen nuoressa itsenäisessä Suomessa.[1]
Ompelijatar sai ensiesityksensä Sodankylän elokuvajuhlilla 11. kesäkuuta 2015. Elokuva palkittiin vuoden 2015 parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnolla sekä Tampereen elokuvajuhlien 2016 kotimaisen kilpailun erikoispalkinnolla.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Martta Koskinen pidätetään punakaartin naiskomppanian jäsenenä vuonna 1918 ja tuomitaan vankileirille. Siitä lähtien hän on merkitty, ”yhteiskunnalle vaaralliseksi” luokiteltu. Koskinen toimii 1920-luvulla aktiivisesti helsinkiläisissä vasemmistolaisissa nuorisoseuroissa, vetää kirjallisuustoimikuntaa ja kirjoittaa järjestölehtiin.
Valtiollisella poliisilla on kaikki oikeudet puuttua radikaaliin toimintaan. Se tarkkailee ja raportoi tuhansien ihmisten elämää. 1930-luvun alussa kommunistien toiminta kielletään lailla, ja vainoharhan tunne yhteiskunnassa lisääntyy.
Martta Koskinen ei tee itsestään numeroa, mutta hänet ilmiannetaan silti moneen kertaan. Hän tutustuu vankilassa Hertta Kuusiseen, pääsee sitä kautta sivistyneistön piireihin ja työskentelee ahkerasti ompelijattarena muun muassa kirjailija Hella Wuolijoelle. Hän auttaa aina kykyjensä mukaan nuorempiaan ja jatkosodan aikana sodasta kieltäytyneitä tinkien omasta vaatimattomasta elintasostaan.
Koskinen ryhtyy viestinviejäksi maanalaiselle vastarintaliikkeelle, jonka toiminta on kuitenkin lähes olematonta. Hän piilottelee kommunistien johtohenkilöä ja Hertta Kuusisen sulhasta Yrjö Leinoa. Jäätyään kiinni hän kieltäytyy paljastamasta mitään. Martta Koskista pidetään maanpetturina, vakoilijana ja vihollisen kätyrinä. Joillekin hän on kuitenkin mielipidevanki, toisinajattelija ja pasifisti.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vera Kiiskinen | … | Martta Koskinen (ääni) |
| Pekka Milonoff | … | Kertoja (ääni) |
| Laura Birn | … | Hertta Kuusinen (ääni) |
| Elena Leeve | … | Mirjam Koskinen (ääni) |
| Vilma Melasniemi | … | Elvi Sinervo (ääni) |
| Taisto Oksanen | … | Valpon etsivä (ääni) |
| Antti Seppänen | … | Valpon etsivä (ääni) |
| Antti Virmavirta | … | Valpon etsivä (ääni) |
| Merja Ritola | … | Elma Wahlsten (ääni) |
| Seppo Louhi | … | Emil Soinala (ääni) |
| Nicholas Wancke | … | Hj. A. Paunu (ääni) |
| Mila Nirhamo | … | ”Martta” |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dokumenttielokuva sai ensi-illan jälkeen myönteisen vastaanoton. Nyt-liitteen arvion mukaan ”Ompelijatar on dokumentti, joka hengittää kuin isomman luokan fiktio”.[2] Helsingin uutisten arviossa elokuvaa kuvaillaan esseistiseksi, ”muistojen maailmasta nousevaksi” kokonaisuudeksi.[3] Aamulehden arvio puolestaan ylistää sen tunteisiin vetoavaa elokuvallisuutta.
Elokuvan ajankuva sai kriitikoilta erityistä kiitosta. Velipekka Makkosen mukaan elokuva onnistuu punomaan Martta Koskisen henkilökuvan ja kokonaisen aikakauden historiikin toisiinsa huomattavalla taidolla. Episodi-lehden arvion mukaan ”historiallinen dokumentti ei voisi olla tätä tarkempi ja kiehtovampi”.[4]
Useat arviot mainitsivat lisäksi erikseen Ville Suhosen ohjaustyön. Esimerkiksi Kansan Uutisten Pentti Stranius uskoo Suhosen olevan elokuvan myötä ”ilman muuta nousemassa [suomalaisen dokumenttielokuvan] kovimpaan kärkeen”. Straniuksen mukaan ”Suhonen limittää erilaista materiaalia niin hienosti, että jälkikäteen ei muista, mitkä jaksot on dramatisoitu ja missä kohdin hän käyttää esimerkiksi aikakaudelta säilynyttä dokumenttielokuvaa”.[5]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ompelijatar sai vuoden 2015 parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnon. Elokuva oli lisäksi ehdolla parhaan käsikirjoituksen (Ville Suhonen), parhaan leikkauksen (Tuuli Kuittinen) ja parhaan äänisuunnittelun (Pietari Koskinen) sarjoissa.[1]
Tampereen elokuvajuhlilla 2016 elokuva sai kotimaisen kilpailun erikoispalkinnon.[1]
Ville Suhonen palkittiin elokuvasta myös Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla 2016.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ompelijatar (Viralliset sivut) ompelijatarelokuva.fi. Viitattu 14.8.2017.
- ↑ Veli-Pekka Lehtonen: Ompelijatar on hieno dokumentti viimeisestä Suomessa teloitetusta naisesta Helsingin Sanomat. 24.9.2015.
- ↑ Jarmo Valkola: Teloitetun kohtalo nousee muistojen maisemasta Helsingin Uutiset. 15.11.2015. Arkistoitu 8.12.2015.
- ↑ Niko Ikonen: Ompelijatar Episodi. 24.9.2015.
- ↑ Filmihullu 5/2015
- ↑ Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot 2016 jaettu Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. 10.10.2016. Arkistoitu 28.11.2018. Viitattu 1.11.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Film-o-Holic: Ville Suhonen & Pentti Forsman ja Ompelijatar (9.10.2015)
- Kansan uutiset: Viimeinen kuolemaan tuomittu nainen Suomessa (13.6.2015)
- Länsi-Suomi: Mustavalkoisen historiakuvan vastustaja (13.6.2015)
- Voima: Paluu vastakkainasettelujen aikaan (8.10.2015) (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||
| ||||||||||