Omenojärvi

Omenojärvi
Valtiot	Suomi
Paikkakunta	Salo
Koordinaatit	60°25′05″N, 23°32′29″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki	Huitinjoki
Järvinumero	24.063.1.003
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	66,1 m
Rantaviiva	5,659 km
Pinta-ala	1,75084 km²
Tilavuus	0,00088 km³
Keskisyvyys	0,5 m
Suurin syvyys	0,95 m
Valuma-alue	19 km²
Saaria	1
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Omenojärvi tai Omenajärvi on Varsinais-Suomessa Salossa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kiskonjoen–Perniönjoen vesistöön. Järvi on otettu mukaan valtion lintujensuojelualueisiin vuonna 1982, ja se oli silloin Suomen viidenneksi paras lintujärvi.

Maantietoa

Järvi sijaitsee Kiikalan kirkonkylän ja Suomusjärven taajaman puolivälissä entisellä Suomusjärven ja Kiikalan rajalla. Pääosa järvestä kuuluu Kiikalan Peltolan ja Vanhakylän kyliin ja pienempi osa Suomusjärven Härmälänbölen kylään.

Järven pinta-ala on 175 hehtaaria eli 1,8 neliökilometriä. Se on muodostunut jäätyään Kiikalan lentokentältä lounaaseen kulkevan harjujakson taakse. Järven vieressä ovat harjujakson kohteista esimerkiksi Ristinummi, Isomäki, Lavianvahanmäki ja Nummenharju. Järven laskujoki Huitinjoki on huuhtonut itselleen uoman kallioylängöllä lounaaseen kulkevaan kalliomurrokseen, joka jää Ojamäenkallion pohjoispuolelle. Joen uomaa on myös perattu, jolloin on tapahtunut järvenlasku. Laskulla oli mahdollista ottaa paljastunutta järvenpohjaa peltoviljelyyn. Järvi on 1,6 kilometriä pitkä ja 1,1 kilometriä leveä ja melko pyöreän muotoinen. Järven lähiympäristö on alavaa savipohjaista maata, jota viljellään intensiivisesti. Alava maasto sanelee järven mataluuden, jolla keskisyvyys on vain 0,5 metriä. Järven laskennallinen tilavuus on tuolla keskisyvyydellä vain 880 000 kuutiometriä. Peltoaukeaa rikkovat korkeat metsäisen mäet. Järvessä on kartan mukaan yksi saari Ruohokari. Se on 50 metriä pitkä autio metsäsaari.

Järven rantaviivan pituus on 5,7 kilometriä, ja sen rannat ovat avosuota. Rantasuota rikkovat kymmenen ruopattua uomaa, jotka ulottuvat kovaan peltorantaan asti. Vain Saarenmäessä ja sen vastarannalla metsäinen metsämaa ulottuu järvenrantaan asti. Järven lähiympäristössä sijaitsee 16 maatilaa, joista osa kuuluu Peltolan kylään. Sen rannoille on rakennettu muutama kiinteä asunto ja noin kymmenen vapaa-ajan asuntoa. Niille tulevat tiet yhdysteiltä 12223 ja 12221. Järveltä on matkaa 2,3 kilometriä valtatielle 1.

Luontoarvoja

Natura 2000-alue

Järvi ja sen soistunut lähiympäristö on liitetty mukaan Natura 2000 -ohjelmaan nimellä Omenajärvi (FI0200030, 230 hehtaaria). Sille on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2006. Alueen pinta-alasta on vesistöjä 135 hehtaaria, rantaluhtia ja rantaniittyjä yhteensä 74 hehtaaria ja metsämaita 21 hehtaaria. Järven ranta-alueita on hankittu valtiolle maanomistajilta, ja se kuuluu toistaiseksi lintujensuojeluohjelmaan. Alueesta ei vielä muodostettu luonnonsuojelualuetta. Järvi on erittäin matala, ja sen vesikasvillisuus on rehevää, ja joillakin rannoilla on lisäksi luhtia ja lehtometsiä. Omenajärvi on hypertrofinen järvi. Veden ravinnepitoisuudet ovat suuret, ja järvessä on runsas järvikorte-, järviruoko-, järvikaisla- ja sarakasvillisuus. Vedessä kasvavat myös tylppälehtivita, kalvasärviä, uistinvita, isovesiherne, lumme, ulpukka ja erilaiset palpakkokasvit sekä sirppisammaleet. Järven erikoisuuksia ovat tähkä-ärviä, ristilimaska ja kapeaosmankäämi. Rantalehdoissa viihtyy hoikkavilla.

Alue on merkittävä myös linnustollisesti. Järvi on kevät- ja syysmuuton aikana muuttavien lintujen levähdysalue. Erityisesti sinne laskeutuvat silloin laulujoutsenet. Sulkasadon aikana järvelle kerääntyy myös paljon lintuja. Järvellä pesivät tyyppilajeina naurulokki, sinisorsa, sotkat ja nokikana. Vähälukuisina pesivät vielä haapana, heinätavi, luhtahuitti, ruisrääkkä, luhtakana, liejukana, kaulushaikara, kurki, töyhtöhyyppä, rantasipi, taivaanvuohi ja ruskosuohaukka. Rantalehdoissa viihtyvät satakieli, ruokokerttunen, rytikerttunen ja sirkut.

Kalastotutkimuksissa on järven biomassasta 40 % särkeä ja 49 % haukea. Muita kaloja ovat ahven, kiiski, salakka ja sorva. Yksilölukumäärissä särkeä on 75 % kun taas haukea on 1 %. Järvenlasku on vaikuttanut kalastoon suuresti. Ennen järvenlaskua järvessä elivät hauki, ahven, lahna ja ruutana. Järveen on istutettu myös suutareita, mutta sitä ei näe kalastotutkimuksessa.

Vedenlaatu

Järven valuma-alue kuuluu Kiskonjoen vesistöön, ja siitä 19 neliökilometriä on järven yläpuolella. Tästä alueesta neljännes on peltomaata, josta erityisesti luoteessa ja pohjoisessa olevat pellot sijaitsevat alavalla maalla. Suurin osa valuma-alueen sadevedestä laskee järveen Periojaa ja Salmenojaa myöten. Omenojärvi on ylirehevä eli hypereutrofinen järvi. Sen vedenlaatu on yleensä huono, ja siinä esiintyy toisinaan suolistoperäisiä bakteereita, mikä heikentää sen hygieenista laatua. Vesi on kesäisin hyvin sameaa, mikä johtuu aallokon nostamasta pohja-aineksesta sekä runsaasta levämäärästä. Järvi oli samea jo 1990-luvulla, mutta sen sameusaste näyttäisi vain kasvavan.

Vedessä on runsaasti ravinteita. Veteen liuenneen kokonaistypen määrä ei ole vuosien aikana vaihdellut paljoa. Sitä on vedessä runsaasti, samoin kuin on fosforiakin. Fosforin pitoisuudet kasvavat kesäisin, mikä johtuu järven sisäisestä kuormituksesta. Ravinteita suoraan käyttävien levien määrää voidaan mitata a-klorofyllin pitoisuudella. Sen määrät ovat kasvaneet koko ajan. Runsas levätuotanto aiheuttaa kesäisin yhteyttämisestä syntyvän hapen liukenemista veteen. Happea on silloin yli veden kylläisyysarvon, ja vedessä on päivisin liikaa happea. Tämä on vahingollista esimerkiksi kalojen kiduksille. Talvella tilanne on päinvastainen. Levät eivät yhteytä jääkannen alla, jolloin happea kuluttavat prosessit ovat voitolla. Ravinteet ja humus kuluttavat happea, ja se loppuu matalissa kohdissa ja pohjan lähellä, jolloin syntyy happikatoa. Järven puskurointikyky happamoitumista vastaan on hyvä. Toisaalta runsas levän yhteyttäminen kesäsin saattaa nostaa happamuustasoa happamasta emäksiseen.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Vuonna 1996 alueen linnustoselvityksessä Omenojärvi oli elinympäristönä taantunut sekä lajimäärissä että lintumäärissä. Tämän jälkeen se oli vain valtakunnallisesti arvokas kohde. Järven umpeenkasvu on linnustollisesti ongelma, ja järven vedenpinnan nostoa on harkittu. Vuonna 1999 sille alettiin laatia käyttö- ja hoitosuunnitelmaa. Aiemmat kaavailut vedenpinnan nostolle tulivat liian kalliiksi järven rantojen ja peltomaiden alavuuden takia. Uudetkaan suunnitelmat eivät ole saaneet hyväksyntää, joten asia on vain vireillä.

Järven rannassa ollut lintutorni on purettu vaarallisena pois. Kaakkoispuolella on vierailijoille paikoitusalue ja opastaulu.

Historiaa

Järvi on kuroutunut merestä pronssikauden ja rautakauden aikana, jolloin merenpinta oli 16–18 metriä mpy. Maanviljelyyn raivattiin soita järven ympäriltä, ja 1900-luvun alussa kaavailtiin järven kuivattamista. Ensimmäinen suunnitelma järvenlaskusta tehtiin Turun maanviljelysinsinööripiirissä vuonna 1929. Sen toimeenpanossa vedenpinta laski 56 senttimetriä. Työ toteutettiin valtion varoin vuosina 1937–1940. Järven rantaluhtia on ennen ja jälkeen järvenlaskun laidunnettu ja niitetty, ja järven järvikortetta on kerätty karjalle. Nykyään luhtia laidunnetaan pienialaisesti.

Vesistösuhteet

Järvi sijaitsee Kiskonjoen–Perniönjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 24) Hirsijärven valuma-alueella (24.06), jonka Huitinjoen valuma-alueeseen (24.063) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 66,1 metriä mpy. Järvi on valuma-alueensa latvakärviä, ja se saa vetensä pääosin lähialueeltansa. Omenojärven lähialueella on kaksi yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan järveen. Ne ovat Palmutjärvi (19 ha) ja Kakarlammi (2 ha).

Järven laskujoki Huitinjoki laskee Hirsijärveen, joka laskee Mommolanjokea myöten Kirkkojärveen. Vesireitti jatkaa Kirkkojärvestä eteenpäin Kiskonjokea myöten, ja se laskee Itämeren Suomenlahdella Särkisalossa Krailanselkään.

Katso myös

• Luettelo Suomen Natura 2000 -alueista

Aiheesta muualla

• Turun lintutieteellinen yhdistys: Linturetkikohteet