Olga Ketonen
| Olga Ketonen | |
|---|---|
_IMG_9463_C.JPG) Olga K Helsingin Taiteiden yössä 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Olga Ketonen (oik. Tuula Ketonen) |
| Syntynyt | 29. syyskuuta 1964 Kalajoki |
| Kuollut | 3. helmikuuta 2024 (59 vuotta) Vantaa |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | radiotoimittaja |
| Käsikirjoittaja | |
| Muut nimet | Olga K |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Olga Ketonen (taiteilijanimi: Olga K, oik. Tuula Hilja Maria Ketonen[1], 29. syyskuuta 1964 Kalajoki – 3. helmikuuta 2024 Vantaa[2]) oli suomalainen radiotoimittaja.[3]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olga K aloitti radiouransa Mikkelin alueradiossa. Vuodesta 1990 hän juonsi Radiomafialla muun muassa ohjelmia Herätysjuhla, Pressiklubi ja Timanttien jäljillä.[4] Radiomafian lopettamisen jälkeen vuodesta 2003 hänellä oli nimikko-ohjelma YleQ:lla. Kanavan lopetettua syksyllä 2006 hän työskenteli lyhyen aikaa Yle Radio 1 -kanavalla, mutta siirtyi tammikuussa 2007 tekemään Radio Aallon aamuohjelmaa.[5] Syksyllä 2007 hänet palkittiin Radio Gaala -tapahtumassa vuoden radiojuontajana.[6] Olga K juonsi Aallon aamua marraskuuhun 2011 asti.[7] Hän palasi Yleisradioon vuoden 2012 alussa aloittaessaan Yle Puhe -kanavan aamujuontajana.[8] Tammikuussa 2014 hän siirtyi Yle Radio Suomen juontajaksi.[9] Radio Suomessa hän käytti nimeä Olga Ketonen.
Ketonen työskenteli myös televisiossa. Vuosina 1997 ja 1998 hän juonsi yhdessä Jonni Aromaan ja myöhemmin Kari Kontion kanssa MTV3:n katukahvilatyyppistä Punainen planeetta -keskusteluohjelmaa. Kesällä 1999 hän juonsi Nelosen Planeetta Plupu -ohjelmaa.[3][10][11][12]
Ketonen oli raadin jäsenenä valitsemassa kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto-ehdokkaita vuonna 2011.[13]
Ketosella oli kaksi poikaa.[14]
Ketosen käyttämän Olga K -taiteilijanimen kerrotaan saaneen alkunsa Otavan Opistosta, jossa opiskeltiin 1980-luvulla englantia roolihahmojen avulla. Ketosen rooli oli venäläinen vakoojatar Olga Kirilemko.[3]
Ketonen kuoli 3. helmikuuta 2024 synnynnäisen sydänvian aiheuttamaan lyhyeen sairauteen.[2] Hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle Vantaalle.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku (Tuula Hilja Maria Ketonen) Hautahaku.fi. Viitattu 16.11.2024.
- ↑ a b Ylen radiojuontaja Olga Ketonen on kuollut Yle Uutiset. 3.2.2024. Viitattu 3.2.2024.
- ↑ a b c Forsman, Carita: Olga K. Kaleva.fi. 8.2.2007. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 1.8.2012.
- ↑ Radiomafia-historiikki Yle. Arkistoitu 15.10.2009. Viitattu 10.12.2009.
- ↑ Forsman, Carita: Olga K. antaa radioaaltojen kuljettaa Kaleva.fi. 8.2.2007. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 12.1.2012.
- ↑ Radio Aallon Olga K. vuoden radiojuontaja Mediaviikko. 22.10.2007. Arkistoitu 9.11.2011. Viitattu 2.4.2010.
- ↑ Millä mielellä Olga jättää Radio Aallon? Ketkä jatkavat Aallon aamussa? 9.11.2011. Radio Aalto. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 12.1.2012.
- ↑ Yle Puhe kuuluu kautta maan 30.12.2011. Yle. Viitattu 11.10.2013.
- ↑ Yle Puheen Facebook-sivut facebook.com. 3.1.2014. Viitattu 15.1.2014.
- ↑ Puhetta Punaisella planeetalla. Uusi keskusteluohjelma tulee HPR:n ja Amazonian paikalle. Helsingin Sanomat, 15.5.1997.
- ↑ Kari Kontio alkaa juontaa television Punaista Planeettaa. Helsingin Sanomat, 11.5.1998.
- ↑ Tv-Nelonen panostaa sarjoihin Verkkouutiset. 21.5.1999. Viitattu 10.12.2009.
- ↑ Kuusi naiskirjailijaa kilpailee Finlandiasta HS.fi. 10.11.2011. Viitattu 1.8.2012.
- ↑ Olga K. Yle Puhe. Arkistoitu 7.1.2014. Viitattu 12.1.2012.
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
