Olen legenda
| Olen legenda | |
|---|---|
| I Am Legend | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Richard Matheson |
| Genre | tieteiskirjallisuus, kauhu |
| Julkaistu | 1954 |
| Sivumäärä | 160 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Vuokko Aitosalo |
| Kansitaiteilija | Jarno Kantelinen |
| Kustantaja | Vaskikirjat |
| Julkaistu | 2007 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 162 |
| ISBN | 978-952-5722-02-4 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Olen legenda (engl. I Am Legend) on Richard Mathesonin vuonna 1954 ilmestynyt romaani. Kirjan suomennos ilmestyi vuonna 2007 Vaskikirjojen kustantamana.[1]
Suomennettu teos sai vuoden 2007 Tähtivaeltaja-palkinnon. Palkintoraati kuvaili teosta kerronnaltaan taloudelliseksi, vaikuttavaksi kuvaukseksi yksinäisyydestä, erakoitumisesta ja niiden rapauttavista psyykkisistä vaikutuksista. Raadin mukaan yli 50 vuotta vanha klassikko hätkähdyttää edelleen ajanmukaisuudellaan. Romaanin loppuratkaisua kehuttiin lisäksi nerokkaaksi.[2]
Kirjan pohjalta on tehty neljä elokuvaa: L’ultimo uomo della terra (1964), Viimeinen mies (1971), I Am Legend (2007) ja I Am Omega (2007). Lisäksi Night of the Living Dead (1968) otti George A. Romeron mukaan vahvasti vaikutteita Mathesonin romaanista ja sen ensimmäisestä elokuvasovituksesta.[3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vampirismin levittyä pandemiaksi ja yhteiskuntajärjestyksen romahdettua Robert Neville on eristäytynyt taloonsa. Perheensä taudille menettänyt Neville on immuuni taudille, ja hän uskoo olevansa ainut tartunnalta säästynyt ihminen. Hän viettää päivänsä talonsa puolustusvarustelua ehostaen ja päivänvalon heikentämiä vampyyreita surmaten. Surkean tilanteensa takia Neville kamppailee jatkuvasti toivottomuuden tunteen, masennuksen ja alkoholinkäytön kanssa. Hän yrittää kuitenkin selvittää vampirismin fysiologisia syitä parannuskeinon kehittämisen toivossa.
Eräänä päivänä Neville löytää naisen, joka vaikuttaa terveeltä. Neville vie naisen kotiinsa. Nainen, jonka nimi on Ruth, kertoo menettäneensä miehensä taudille vastikään. Hän sanoo olevansa immuuni taudille, mutta epäluuloinen Neville haluaa varmistua verinäytteen avulla siitä, ettei Ruth ole taudin kantaja. Ruth lyö Nevilleä ja pakenee, mutta hän jättää kirjeen, jossa kertoo kuuluvansa vampyyreihin, jotka ovat perustamassa uutta yhteiskuntaa tuhoutuneen ihmiskunnan raunioille. Ruth oli lähetetty vakoilemaan Nevilleä, mutta hän on rakastunut Nevilleen ja kehottaa siksi tätä pakenemaan.
Neville ei kuitenkaan pakene, ja uutta yhteiskuntaa rakentavien vampyyreiden iskuryhmä vangitsee hänet. Vankilassa Ruth tulee tapaamaan Nevillea ja kertoo, että Neville tullaan teloittamaan. Tehdäkseen Nevillen kuolemasta helpomman Ruth antaa hänelle myrkkykapseleita. Ruthin lähdettyä Neville katsoo ikkunasta teloitustaan ulkona odottavien vampyyrien väkijoukkoa, ja tajuaa asetelman kääntyneen päälaelleen: hänestä on tullut uuden maailman asukkien mielissä samanlainen kammoksuttava hirviö kuin mitä vampyyrit olivat aiemmin ihmismielissä, legendaa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Matheson, Richard: Olen legenda. ((I am legend, 1954.) Suomentanut Vuokko Aitosalo) Tampere: Vaskikirjat, 2007. ISBN 978-952-5722-02-4
- ↑ Jerrman, Toni: Tähtivaeltaja-palkinto jaettu! Babek Nabel. 25.06.2008. Helsinki: Helsingin science fiction -seura. Arkistoitu 20.9.2008. Viitattu 9.8.2008.
- ↑ http://cinefantastiqueonline.com/2008/02/retrospective-night-of-the-living-dead-1968/#content
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jussi Ahlroth: Lajinsa viimeinen – ja muutama kävelevä ruumis. Helsingin Sanomat 24.12.2007.
- Vesa Sisättö: Maailman raunioilla. Kiiltomato.net 11.2.2008.