Olavi Ruikka ja vaimo, noituudesta tuomitut

Vuoden 1564 tilikirja, johon on merkitty Ruikalta perityt saatavat (Oluff Ruick sivun alaosassa).

Olavi (Olli) Ruikka ja hänen vaimonsa, jonka etunimi ei ole tiedossa, mestattiin noitina Iissä vuonna 1564. 

Ii oli siihen aikaan laaja pitäjä, jonka rajat olivat etelässä Liminka ja pohjoisessa Kemi sekä idässä valtakunnan raja. Ruikka asui nykyisen Simon alueella. Ruikan vaimo on tiettävästi ensimmäinen nainen, joka Suomessa on mestattu noituudesta. Luettelot saattavat kuitenkin olla puutteellisia.

Iin kirkkoherran virkaa hoiti vuosina 1563-1581 Laurentius Matinpoika Raumannus, joka oli päättänyt kitkeä noituuden pitäjästä. Uskonpuhdistuksen jälkeen noituuteen, taikauskoon ja kansanuskoon suhtauduttiin kielteisesti, ja niitä pidettiin jo propagandasyistä katolisuuteen kuuluvina oppeina. Heti virkaan päästyään Raumannus haastoi talollinen Olli Ruikan ja hänen vaimonsa talvikäräjille, joka tuomitsi heidät mestattaviksi. Ruikan epäiltiin ansainneen omaisuutensa noitataidoilla, mikä oli Raamatun opetuksia vastaan. Tiedetään myös, että Ruikkaa oli sakotettu varastetun tavaran kätkemisestä v. 1560. Nimenomaan kirkkoherra piti huolen siitä, että päätös pantiin toimeen. Hänellä oli ollut riitoja seurakuntalaisten kanssa, mikä saattoi lisätä hänen kovuuttaan kansanuskoa ja noituutta kohtaan. Ajan tapoihin kuului turvautuminen noitien apuun vaikeissa tilanteissa, ja pohjoisessa usein pyydettiin apua Lapin noidilta. Ruikalla olisi ollut varaa lunastaa itsensä ja vaimonsa vapaaksi, mikä oli yleinen käytäntö, mutta sitä ei hyväksytty. Kyseessä oli myös kirkkoherran arvovalta, varsinkin kun hänen omaisuutensa jäi murto-osaan Ruikan omaisuudesta. 

Iin talvikäräjien sakkoluettelon mukaan Ruikan irtaimistosta perittiin kruunulle kaksi kolmasosaa ja lisäksi tuomarin kolmannes. Kruunulle perittiin 34 luotia hopeaa, 8 taalaria, 210 markkaa ja 1 äyri sekä 6 penninkiä rahaa, 2 härkää, 11 lehmää, nuori sonni, 4 hiehoa,10 lammasta ja lästi viljaa. Yhteensä irtaimiston arvo oli 466 markkaa, joka oli suuri summa siihen aikaan. Muusta tavarasta kuninkaan osuus oli 1 lästi jauhoja, 1 lästi suoloja, 9 leiviskää lihaa, 6 leiviskää hylkeenrasvaa ja 19 leiviskää voita. Koska hänellä oli paljon tavaraa, hän on saattanut toimia myös kauppiaana. 

Ruikan ja hänen vaimonsa eliminoiminen merkitsi Pohjois-Pohjanmaan mahtinoitien kukistamista ja kirkon arvovallan kasvua. Ruikan mestaaminen lopetti ammattimaisen noituuden Iistä. Taikuutta ja loitsuja esiintyi, mutta niistä papisto ei välittänyt. 

Asiakirjoissa kerrotaan, että Ruikka ja hänen vaimonsa mestattiin, mutta perimätiedon mukaan Ruikka poltettiin roviolla. Molemmat saattavat pitää paikkansa, koska Suomessa on ensin mestattu, mutta sen jälkeen on vielä voitu polttaa ruumis roviolla. Elävältä ei Suomessa poltettu. 

Lähteet

• Kyösti Elo, Reija Satokangas, Jouko Vahtola: Iin seurakunnan historia. Iin seurakunta, 1998.