Okulovkan piiri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Okulovkan piiri
Оку́ловский райо́н, Okulovski raion
Okulovkan piiri Novgorodin alueen kartalla.
Okulovkan piiri Novgorodin alueen kartalla.
Valtio Venäjä
Alue Novgorodin alue
Hallinto
 – hallinnon tyyppi kunnallispiiri
 – hallinnollinen keskus Okulovka
Pinta-ala 2 520 km²
Väkiluku (2010) 25 800
Piirin sivusto
Piirin kunnat
Peretnojärvestä alkunsa saava Peretnajoki.
Okulovkan uusi rautatieasema.
Aleksanteri Nevskin kirkko Okulovkassa.

Okulovkan piiri (ven. Оку́ловский райо́н, Okulovski raion) on kunnallishallintoalue Novgorodin alueella Venäjällä. Nykymuodossaan vuonna 1965 perustetun piirin pinta-ala on 2 520 neliökilometriä[1]. Asukkaita on 25 800 henkeä (vuonna 2010)[2].

Novgorodin alueen keskiosassa sijaitseva Okulovkan piiri rajoittuu etelässä Valdain, lännessä Kresttsyn, luoteessa Malaja Višeran, koillisessa Ljubytinon ja idässä Borovitšin piireihin sekä kaakossa Tverin alueeseen[3]. Pinta-alasta 73 % on metsää, 13 % maatalousmaata, 7 % luonnonsuojelualuetta ja 4 % asuinaluetta[4].

Seutu kuuluu Valdain ylänköön, jonka maisemaa leimaavat jääkauden muovaamat kukkulat ja harjut. Tärkein joki on piirin koillisrajalla virtaava Msta, johon laskevat Lnjanaja, Peretna ja Šigrinka. Alueella on laajoja soita.[5] Suurimmat järvet ovat Borovno, Vjaloje, Peretno, Zaozerje, Zvai, Torbino ja Lnjanoje. Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, savi, kalkkikivi ja turve.[6] Piirin alueella sijaitsee osa Valdain kansallispuistosta[7].

Hallinnollinen jako ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piiriin kuuluvat Kulotinon, Okulovkan ja Uglovkan kaupunkikunnat sekä Berjozovikin, Borovjonkan, Kotovon ja Turbinnojen (keskuspaikka Melnitsa) maalaiskunnat[8]. Hallinnollinen keskus on Okulovkan kaupunki, josta on 140 kilometriä alueen pääkaupunkiin Novgorodiin[9]. Ozerkin maalaiskunta liitettiin Uglovkaan vuonna 2010[10].

Kaupunkiasutuksia ovat Okulovka sekä Kulotinon ja Uglovkan kaupunkimaiset taajamat. Kaupunkiväestön osuus piirin asukasluvusta on 71,6 %.[2] Asutuskeskuksia on yhteensä 203.

Asukasluvun kehitys

1959 1970 1979 1989 2002
56 145[11] 45 946[12] 40 265[13] 36 852[14] 31 153[15]

Seudulla on ollut 1600-luvulla syntynyttä karjalaisasutusta. Piirin pohjois- ja eteläosien kylissä puhuttiin karjalaa vielä 1900-luvun alussa.[16]

Leningradin alueen Borovitšin piirikuntaan kuulunut Okulovkan piiri on perustettu vuonna 1927. Vuonna 1931 siihen liitettiin entinen Torbinon piiri ja vuonna 1932 Uglovkan piiri. Vuonna 1944 Okulovkan piiristä tuli osa vasta muodostettua Novgorodin aluetta. Vuonna 1963 perustettiin Okulovkan maaseutupiiri, johon liitettiin osa Malaja Višeran piiristä. Seudun taajamat siirrettiin Malaja Višeran teollisuuspiirin alaisuuteen. Jako teollisuus- ja maaseutupiireihin lakkautettiin vuonna 1965, jolloin Okulovka sai kaupungin aseman.[17]

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirin läpi kulkee Moskovan ja Pietarin välinen päärata. Okulovkasta haarautuu sivurata Neboltšiin ja Uglovkasta Borovitšiin. Okulovkan kautta kulkee Borovitšin ja Kresttsyn välinen maantie.[18]

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat erilaiset julkiset palvelut ja hallinto, jalostus (29,0 % vuonna 2009) ja kauppa (5,9 %)[19]. Piirissä toimii metalli-, kone- ja laite-, rakennustarvike-, puunjalostus-, muovi-, tekstiili- ja elintarviketeollisuutta. Tärkeimmät yritykset ovat Agrokabelin kaapelitehdas, Uglovkan kalkkitehdas sekä Okulovkan kalustetarvike- ja elektroniikkatehtaat.[20] Yli puolet työvoimasta työskentelee piirin ulkopuolella[21].

Piirissä toimii 7 lastentarhaa, 14 yleissivistävää koulua, ammattikoulu ja neljä lasten musiikkikoulua[22]. Terveyspalveluihin kuuluu neljä sairaalaa ja poliklinikkaa, neljä lääkärin vastaanottoa, 14 lääkintäasemaa ja kaksi ensiapuasemaa[23]. Kulttuurilaitoksia ovat piirin kansantaiteen keskus sekä kuntakeskusten kulttuuritalot haaraosastoineen, 22 kirjastoa ja kotiseutumuseo[24].

  1. Shema, s. 35.
  2. a b Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni gks.ru. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 16.6.2013. (venäjäksi)
  3. Novgorodskaja oblast: Atlas, s. 8–9. Veliki Novgorod: Novgorodskoje aerogeodezitšeskoje predprijatije, 2002.
  4. Shema, s. 35–36.
  5. Shema, s. 19.
  6. Shema, s. 22–23.
  7. Shema, s. 56.
  8. Shema, s. 35, 64.
  9. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 326. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6
  10. Oblastnoi zakon O preobrazovanii nekotoryh munitsipalnyh obrazovani, vhodjaštših v sostav territorii Okulovskogo munitsipalnogo raiona regionz.ru. Arkistoitu 19.4.2016. Viitattu 16.6.2013. (venäjäksi)
  11. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. demoscope.ru. Viitattu 16.6.2013. (venäjäksi)
  12. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. demoscope.ru. Viitattu 16.6.2013. (venäjäksi)
  13. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. demoscope.ru. Viitattu 16.6.2013. (venäjäksi)
  14. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. demoscope.ru. Viitattu 16.6.2013. (venäjäksi)
  15. Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. demoscope.ru. Viitattu 16.6.2013. (venäjäksi)
  16. Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 531–532. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström osakeyhtiö, 1932.
  17. Administrativno-territorialnoje delenije Novgorodskoi gubernii i oblasti 1727–1995 gg.: Spravotšnik, s. 123–125, 212, 214–215. Sankt-Peterburg: Komitet kultury, turizma i arhivnogo dela Novgorodskoi oblasti, Gosudarstvennyi arhiv Novgorodskoi oblasti, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.6.2013). (venäjäksi)
  18. Shema, s. 103–105.
  19. Shema, s. 73–74.
  20. Shema, s. 39.
  21. Shema, s. 72.
  22. Shema, s. 84, 86.
  23. Shema, s. 89.
  24. Shema, s. 93–95.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]