Tämä on lupaava artikkeli.

Borovitši

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Borovitši
Боровичи́
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna
Novgorodin alueen sijainti Venäjällä.
Novgorodin alueen sijainti Venäjällä.

Borovitši

Koordinaatit: 58°23′13″N, 33°53′42″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Novgorodin alue
Piiri Borovitšin piiri
Kaupungiksi 1770
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 45,41 km²
Korkeus 90 m
Väkiluku (2010) 53 700
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Suuntanumero(t) +7 81664









1670-luvulta peräisin oleva Pyhän hengen laskeutumisen katedraali Borovitšin luostarialueella.
Vuonna 1800 rakennettu Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen katedraali.
Mstajoen ylittävä kaarisilta vuodelta 1905.

Borovitši (ven. Боровичи́) on kaupunki Novgorodin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Mstajoen rannalla 177 kilometriä Novgorodista itään. Kaupunki on Borovitšin piirin keskus.[1] Asukkaita on 53 700 henkeä (vuonna 2010)[2]. Borovitši on Novgorodin alueen toiseksi suurin kaupunki[3].

Maantiede ja ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borovitšin kaupunkikunnan pinta-ala on 45,41 neliökilometriä[4]. Se rajoittuu pohjoisessa Borovitšin piirin Sušilovon, Sušanin ja Progressin, idässä Perjodkin ja Joglan, etelässä Železkovon ja lännessä Travkovon maalaiskuntiin[5]. Lähistöllä on savi-, sora- ja hiekkaesiintymiä[6].

Seudun ilmasto on lauhkean mannermainen. Keskilämpötila on tammikuussa –9,5° ja heinäkuussa 17,4°. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 553 millimetriä. Talvella lumipeite on enimmillään 30–60 sentin paksuinen. Tuulet puhaltavat etupäässä kaakosta, lounaasta tai lännestä.[7]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki on saanut alkunsa keskiaikaisesta Borovitšin kauppa- ja käsityöläiskylästä[8]. Sen nimi perustunee seudulla kasvaneeseen havumetsään[9]. Valdain Iverskin luostari omisti kylän vuoteen 1764 saakka. Vuonna 1770 siitä tuli kaupunki ja Novgorodin lääniin kuuluneen kihlakunnan keskus. Kaupungin asukkaat hoitivat Mstan jokiliikennettä ja harjoittivat käsityöammatteja.[8] Kihlakunnan pohjoisosassa Kontšanskojen ja Kamenkan seuduilla sekä etelämpänä Valdain kihlakunnan rajalla oli 1600-luvulla syntynyttä karjalaisasutusta[10].

1800-luvun lopulla Borovitšissa oli 11 000 ja kihlakunnassa 128 000 asukasta. Kaupungissa toimi luostari, kahdeksan ortodoksista kirkkoa, pappisopisto, poika- ja tyttökoulut, yli sata kauppapuotia, joukko pieniä tehtaita ja sairaala. Terveellisen ilmastonsa ansiosta siitä oli tullut suosittu kesänviettopaikka.[11] Vuosisadan vaihteessa paikallisista raaka-aineista alettiin valmistaa tulenkestäviä materiaaleja.[1]

Vuonna 1927 perustettiin Leningradin alueeseen kuulunut Borovitšin piirikunta, joka lakkautettiin vuonna 1930. Sen jälkeen kaupunki toimi hallintopiirin keskuksena. Vuonna 1944 se liitettiin vastaperustettuun Novgorodin alueeseen. Toisen maailmansodan jälkeen tulenkestävien materiaalien kombinaatin rinnalle syntyi koneenrakennus-, puunjalostus- ja kevyttä teollisuutta.[12]

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunkiin johtaa Moskovan ja Pietarin väliseltä pääradalta Uglovkassa haarautuva sivurata. Tärkeimmät maantiet vievät Borovitšista Valdaihin, Pestovon ja Ustjužnan kautta Vologdan alueen Sudaan, Ljubytinon kautta Spasskaja Polistiin sekä Okulovkan kautta Kresttsyyn. Kaupungista on linja-autoyhteydet lähipiirien keskuksiin, Novgorodiin, Staraja Russaan ja Pietariin. Paikallisliikennettä hoitavat linja-autot ja reittitaksit.[13]

Borovitši on yksi Luoteis-Venäjän tärkeimmistä teollisuuskeskuksista. Kaupungissa ja piirissä toimii noin 30 suurta ja keskisuurta teollisuus-, rakennus- ja liikenneyritystä sekä yli 200 erilaista pienyritystä. Teollisuudenaloja ovat rakennusmateriaali-, kone- ja laiteteollisuus, huonekalu-, puunjalostus- ja paperiteollisuus sekä kevyt, elintarvike- ja kirjapainoteollisuus.[14] Tuotantolaitoksista tärkein on yli 4 500 henkeä työllistävä Borovitšin tulenkestävien materiaalien kombinaatti[15].

Kaupungissa toimii seitsemän keskikoulua, lukio, kaksi ammattikoulua, rakennus- ja talousteknikumi sekä lääketieteellinen ja pedagoginen opisto[16]. Kulttuurilaitoksia ovat lasten taidekoulu, kansantaiteen talo, Velgijan kerhotalo ja piirin keskuskirjasto[17]. Terveyspalveluihin kuuluu Borovitšin piirisairaala[18]. Kaupungissa on kaksi hotellia[19]. Paikallislehtenä ilmestyy Krasnaja iskra[20].

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mstajoen molemmin puolin sijaitseva historiallinen keskusta heijastaa vuoden 1772 säännöllistä asemakaavaa. Myöhemmin Borovitši on kasvanut etupäässä koillissuuntaan. Poikkeuksen muodostavat Velgijan taajama kaupungin itäosassa sekä Bobrovikiksi kutsuttu eteläinen alue. Keskustassa ja muutamassa lähiössä on enimmäkseen kaksikerroksisia kivirakennuksia. Pohjoisessa sijaitsee Lanošinon kerrostaloalue. Muu kaupunki koostuu pääosin omakotitaloista. Teollisuuslaitokset ovat keskittyneet Mstajoen vasemmalle rannalle.[21] Ympäristön tila on melko hyvä[22].

Seudulla on useita muinaisia asuinpaikkoja ja kurgaanihautoja[23]. Kaupunki kuuluu Venäjän historiallisten asutuskeskusten luetteloon[24].

Merkittävimpiä rakennusmuistomerkkejä ovat:

  • Pyhän kolminaisuuden katedraali (1833–1862, arkkitehti M.M. Prave), joka vuodesta 1931 lähtien on toiminut kaupungin kulttuuritalona;
  • myöhäistä klassismia edustavat kauppahallit 1800-luvun puolivälistä ja loppupuolelta;
  • vuonna 1897 rakennettu punatiilinen seurakuntakoulu;
  • 1800-luvun puolivälissä rakennettu kauppiastalo, jossa nykyään toimii kirjasto;
  • 1870-luvulla ja 1900-luvun alussa pystytetty rautatieaseman rakennuskokonaisuus;
  • vuonna 1859 rakennettu pappisopisto, jota aikaisemmin on pidetty Katariina II:n matkapalatsina (nykyään ammattikoulu);
  • jo vuonna 1572 mainittu Pyhän hengen luostari Mstajoen rannalla. Sen rakennuskokonaisuus muotoutui lopullisesti 1870-luvulle tultaessa. Vuonna 1927 lakkautettu luostari palautettiin Venäjän ortodoksiselle kirkolle 1990-luvun lopussa;
  • 1700-luvun lopussa pystytetty ja myöhemmin uudelleenrakennettu maistraattirakennus;
  • Tolkatšovin ja Tševakinskin kartanoalueet kaupungin laidalla. Säveltäjä Anatoli Ljadov vietti kesänsä ja kuoli Tolkatšovien Polynovkan kartanossa.[25]

Borovitšin kotiseutumuseo käsittää muun muassa arkeologisia, kansatieteellisiä sekä paikallisesta teollisuudesta kertovia esineitä. Siellä on myös huomattava taidekokoelma.[26]

Liikunta ja urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa toimii lasten urheilukoulu. Urheiluseuroista tunnetuin on jääpalloa pelaava ammattilaisjoukkue HK Borovitši. Lisäksi harrastetaan muun muassa jalkapalloa.[27]

Kansainväliset yhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borovitšin suomalainen ystävyyskaupunki oli ennen kuntaliitosta Suolahti. Kansainvälisiä yhteyksiä on myös yhdysvaltalaiseen Binghamptoniin sekä Viron Haapsaluun.[28]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 52. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6
  2. ↑ Predvaritelnyje itogi vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: statistitšeski sbornik 2011. Moskva: Statistika Rossii. Viitattu 3.7.2012. (venäjäksi)
  3. ↑ Generalnyi plan, s. 12.
  4. ↑ Generalnyi plan, s. 26.
  5. ↑ Generalnyi plan, s. 12–13.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 20–21.
  7. ↑ Generalnyi plan, s. 15–16.
  8. ↑ a b Generalnyi plan, s. 13.
  9. ↑ Smolitskaja, G.P.: Toponimitšeski slovar Tsentralnoi Rossii, s. 38–39. Moskva: Armada-press, 2002. ISBN 5-309-00257-X
  10. ↑ Keppen, Pjotr: Etnografitšeskaja karta Jevropeiskoi Rossii. S. Peterburg: Russkoje geografitšeskoje obštšestvo, 1851.
  11. ↑ Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Borovitši. Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
  12. ↑ Generalnyi plan, s. 14–15.
  13. ↑ Generalnyi plan, s. 84–87.
  14. ↑ Generalnyi plan, s. 30.
  15. ↑ Generalnyi plan, s. 31, 43.
  16. ↑ Generalnyi plan, s. 62–66
  17. ↑ Generalnyi plan, s. 67
  18. ↑ Generalnyi plan, s. 57
  19. ↑ Komandirovka.ru: Gostinitsy goroda Borovitši komandirovka.ru. Viitattu 3.7.2012. (venäjäksi)
  20. ↑ Krasnaja iskra ki1919.ru. Arkistoitu 9.6.2012. Viitattu 3.7.2012. (venäjäksi)
  21. ↑ Generalnyi plan, s. 27.
  22. ↑ Generalnyi plan, s. 187.
  23. ↑ Generalnyi plan, s. 117–118.
  24. ↑ Generalnyi plan, s. 106.
  25. ↑ Generalnyi plan, s. 106–108.
  26. ↑ Generalnyi plan, s. 68.
  27. ↑ Generalnyi plan, s. 69–70.
  28. ↑ Generalnyi plan, s. 47.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Borovitši.
Novgorodin alueen vaakuna
Novgorodin alueen kaupungit

Pääkaupunki: Novgorod
Borovitši • Holm • Malaja Višera • Okulovka • Pestovo • Soltsy • Staraja Russa • Tšudovo • Valdai

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Borovitši&oldid=21824841”