Ogdens’ Nut Gone Flake

Ogdens’ Nut Gone Flake Small Faces
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	Olympic-studiot, Lontoo, 1968
Julkaistu	24. toukokuuta 1968
Formaatti	LP, CD
Tuottaja(t)	Ronnie Lane, Steve Marriott
Tyylilaji	psykedeelinen rock, rock, hard rock
Kesto	38.27
Levy-yhtiö	Immediate Records
Muut kannet
Suorakulmaisen painoksen takakansi
Listasijoitukset
Yhdistynyt kuningaskunta – 1.  Yhdysvallat – 159. Kts. lisää sijoituksia
Small Facesin muut julkaisut
Small Faces 1967	Ogdens’ Nut Gone Flake 1968	The Autumn Stone 1969

Ogdens’ Nut Gone Flake on brittiläisen Small Faces -yhtyeen vuonna 1968 julkaistu studioalbumi, jota pidetään samalla yhtenä ensimmäisistä konseptialbumeista. Tyyliltään psykedeelinen levy nousi Britannian albumilistan kärkeen kuudeksi viikoksi ollen samalla ainoa maassa ykköstilalle yltänyt Small Faces -albumi. Levyllä on Britanniassa listakakkoseksi päässyt hittisingle ”Lazy Sunday”.

Albumin erikoisuutena oli sen kansi, joka oli vanhan, peltisen tupakkarasian muotoinen. Kun sen avasi, paljastui sisältä sätkäpapereita ja psykedeelinen kollaasi. Kansi on parodia Ogdens’ Nut-brown Flake -tupakasta, jota valmistettiin Liverpoolissa vuodesta 1899.

Taustaa ja äänitykset

Albumin työstöön kului aikaa kaiken kaikkiaan vuoden verran. Koska yhtyeen manageri Andrew Loog Oldham omisti Small Facesin levy-yhtiön, Immediate Recordsin, oli hänelle kannattavampaa viedä yhtye studioon kiertueen sijasta. Suurin osa albumin kappaleista kirjoitettiin tammikuussa 1968, jolloin Small Faces toimi The Who -yhtyeen lämmittelijänä tämän Australian-kiertueella, joka puolestaan kirjoitti tuohon aikaan suuren osan Tommy-rockoopperastaan. Yhtyeet soittelivat kiertueen aikana usein keskenään ja samalla antoivat toisilleen vaikutteita.

Australian-matkalta Small Faces sai paljon kasaan musiikkia ja sävellyksiä, mutta sanoituksia jäi uupumaan. Niinpä manageri Andrew Loog Oldham lähetti yhtyeen jäsenet inspiraation toivossa veneretkelle Thames-joelle. Tämän matkan aikana yhtye keksi tarinan, jossa puolet kuusta häipyisi näkyvistä.

Itse albumin äänittäminen vei aikaa kolme kuukautta. Yhtye pyrki näyttämään kykenevänsä kolmiminuuttisten hittisinglejen lisäksi luomaan myös hyvän albumikokonaisuuden. Äänittäjä Glyn Johnsin äänimaailmallisina esikuvana toimivat The Beatles -yhtyeen viimeisimmät studiokikkailuja sisältävät albumit, ja Johnsin asemaa onkin korostettu levyn lopputuloksen kannalta.

Albumin kansikuva syntyi, kun Ogdens-tupakkavalmistaja lähetti tuoteluettelon kaikista savukerasioistaan aina 1800-luvulle asti. Näistä valittiin nopeasti yksi, jolloin teksti Ogden’s Nut Brown Flake muutettiin muotoon Ogdens Nut Gone Flake ja alkuperäinen suorakulmainen muoto muutettiin ympyräksi, jolloin syntyi historian ensimmäinen ympyränmuotoinen levynkansi. Albumista löytyvät valokuvat otettiin puolestaan levy-yhtiön toimistossa sekä kosketinsoittaja Ian McLaganin asunnossa. Pyöreä kansi aiheutti kuitenkin ongelmia levynjakajille, joten albumista otettiin myöhemmin myös tavanomaisella, suorakulmaisella kannella varustettu painos.

Albumin rakenne ja tyyli

Monilla yhdysvaltalaisilla ja etenkin sanfranciscolaisilla yhtyeillä oli 1960-luvun loppupuolella tapana sisällyttää musiikkiinsa poliittista kommentointia, mutta brittiyhtyeet, Small Faces mukaan luettuna, asennoituivat aikakauden hippivillitykseen yleisesti ”rennommalla” tavalla. Tämä heijastuu myös Ogdens’ Nut Gone Flakella, jossa yhtye kritisoi Vietnamin sodan sijaan muun muassa metelöiviä naapureita.

Steve Marriott myöhemmän yhtyeensä Humble Pien riveissä.

Levyn A-puoli koostuu täyteläisestä psykeedelisestä rockista, LSD-vaikutteisesta ja vääristyneestä varieteemusiikista sekä varhaisesta heavy rockista. Mukana on myös yhtyeelle ennestään tyypillistä rhythm and bluesia. Albumin aloittaa psykedeelinen instrumentaali, nimiraita ”Ogdens’ Nut Gone Flake”, jonka pohja on periaatteessa Small Facesin historian toisen singlen, ”I’ve Got Minen”, toisintaa. ”Afterglow (Of Your Love)”, jonka solisti-kitaristi Steve Marriott kirjoitti tyttöystävälleen, on puolestaan soul-vaikutteinen. Cockney-aksentilla laulettu ”Rene” on yhtyeen oodi Rene Tungatelle, huonomaineiselle naiselle East Endistä. Solisti Marriott oli nuorena saanut äidiltään kurinpalautuksen, kun oli myöntänyt käyneensä muiden poikien kanssa naisen luona muutamia kertoja. Basisti Ronnie Lane kirjoitti raskassävyisen ”Song of a Bakerin” vietettyään aikaa The Whon Pete Townshendin kanssa ja luettuaan intialaisesta mystikosta Meher Babasta. ”Lazy Sunday” on levyn toinen raita, joka on laulettu cockney-aksentilla, ja se sai innoituksensa Steve Marriottin riidoista naapuriensa kanssa; naapureilla oli toistuvasti tapana hakata Marriottin asunnon seinää kovaääniseen musiikinkuunteluun kyllästyneenä.

B-puoli sisältää surrealistisen tarinan seikkailunhaluisesta pojasta, Happiness Stanista, joka on tutkimusmatkalla Kuun varjoisalle puolelle. Matkan aikana hän tapaa puhuvia kärpäsia sekä Mad John -nimisen erakon päätyen tanssikutsuille. Tarinan kertojana toimii komedianäyttelijä Stanley Unwin, joka yhdistelee brittipekoraalisuutta beat-slangiin. Alun perin kertojaksi kaavailtiin irlantilaista Spike Milligania, mutta tämä kieltäytyi. Musiikillisesti B-puoli on A-puolta hiotumpi, ja se sisältää muun muassa keinotekoisen kansanomaisen ”Mad Johnin” sekä rokkaavamman ”Rollin’ Overin”.

Julkaisu

Musiikkinäytteet

”Afterglow (Of Your Love)”

Solisti Steve Marriottin tyttöystävälleen kirjoittama avausraita oli albumin toinen singlejulkaisu. Se ylsi Britanniassa top 40:een vuoden 1969 keväällä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Ogdens’ Nut Gone Flake ilmestyi markkinoille 24. huhtikuuta 1968. Levy nousi Britannian listaykköseksi kuuden viikon ajaksi ollen samalla viimeinen brittilistalle yltänyt Small Faces -albumi, ellei myöhempiä kokoelma-albumeja oteta huomioon. Myös muutamissa Manner-Euroopan maissa levy saavutti menestystä – Länsi-Saksassa ja Suomessa levy nousi top 10:een ja Norjassa top 20:een. Yhdysvalloissa sijoitus oli 159, mikä riitti tekemään siitä yhtyeen menestyneimmän albumin Atlantin länsipuolella. Myös kriitikoilta Ogdens’ Nut Gone Flake sai hyvän vastaanoton.

Albumin suureksi hitiksi nousi kappale ”Lazy Sunday”, joka tosin oli julkaistu singlenä jo hieman ennen itse albumia, huhtikuussa. Vaikka Small Faces pitikin tätä cockney-aksentilla laulettua kappaletta loistavana albumiraitana, oli yhtye kappaleen julkaisusta singlenä kauhuissaan, ja se pelkäsi saavansa maineen vitsiyhtyeenä. Vielä suurempi järkytys yhtyeelle oli, kun ”Lazy Sunday” ylsi Britanniassa sijalle 2. Toinen single, ”Afterglow (Of Your Love)”, ilmestyi maaliskuussa 1969 päästen Britanniassa sijalle 36. ”Mad John” ilmestyi singlenä vain Yhdysvalloissa, eikä se saavuttanut menestystä.

Listasijoitukset

Valtio	Paras sijoitus	Listaviikot	Nousu listalle	Lähde
Iso-Britannia	1.	19	15.6.1968
Länsi-Saksa	6.		1968
Suomi	6.		1968
Norja	13.	13	viikko 29/1968
Yhdysvallat	159.		1968

Isä meidän -kohu

Albumi ei välttynyt kohulta. Levy-yhtiö Immediate Records julkaisi albumia promotoidakseen mainoksen, joka parodioi Isä meidän -rukousta:

Small Faces

Which were in the studios

Hallowed by thy name

Thy music come

Thy songs be sung

On this album as they came from your heads

We give you this day our daily bread

Give us thy album in a round cover as we give thee 37/9d.,

Lead us into the record stores.

And deliver us Ogdens’ Nut Gone Flake

For nice is the music

The sleeve and the story

For ever and ever, Immediate

Teksti raivostutti lehdistön ja myös monet lukijat kirjoittivat valituksia toimitukseen. Albumi koettiin iskuksi uskontoa vastaan. Steve Marriott on kertonut, ettei yhtyeellä ollut mitään tietoa koko mainoksesta ennen kuin he näkivät sen musiikkilehdessä. Marriottin mielestä kyseessä kuitenkin oli vain erilainen tapa mainostaa albumia. Hän totesi myös yhtyeen huolehtivan enemmän musiikistaan ja levyjen tuottamisesta kuin mainoksista.

Myöhempiä vaiheita ja tunnustuksia

Albumia on pidetty Small Facesin mestariteoksena, vaikkakin jotkut yhtyeen fanit antavat kyseisen kunnian ryhmän debyyttialbumille tai ensimmäiselle Immediaten julkaisemalle albumille Small Faces. Ogdens’ Nut Gone Flakea on tituuleerattu myös yhdeksi ensimmäisistä todellisista konseptialbumeista sekä brittipsykedelian perusteokseksi.

”	Kuten aikalaisensa The Zombiesin kohdalla, heidän mestariteoksensa oli heidän joutsenlaulunsa, ja tämä albumi jää historiaan 60-luvun brittipopin huippuna.	”
– Chris Jones BBC:n arvostelussa vuonna 2007.

Levyn esittäminen livenä oli lähes mahdotonta. Small Faces esittikin albumin kokonaisuudessaan vain kerran, BBC:n televisio-ohjelmassa Colour Me Pop perjantaina 21. kesäkuuta 1968. Itse ohjelmassa esitettiin kappaleet ”Song of a Baker”, ”Happiness Stan”, ”Rollin’ Over”, ”The Hungry Intruder”, ”The Journey”, ”Mad John” ja ”Happy Days Toy Town”. Kaikesta huolimatta jotkut kappaleet sopivat myös livetilanteisiin, ja esimerkiksi ”Rollin’ Over” muodostui konserttien vakionumeroksi.

Ogdens’ Nut Gone Flake jäi Small Facesin viimeiseksi studioalbumiksi, sillä yhtye hajosi vuonna 1969 Steve Marriottin perustettua Peter Framptonin kanssa Humble Pie -yhtyeen. Jäljelle jäänyt kolmikko puolestaan lyöttäytyi yhteen Rod Stewartin ja Ron Woodin kanssa perustaen Small Facesin raunioille The Facesin. Small Faces palasi kuitenkin vielä kertaalleen alkuperäiskokoonpanossaan, ja julkaisi albumit Playmates (1977) ja 78 in the Shade (1978), jotka jäivät kuitenkin vaille menestystä.

Vuonna 2000 Q-lehti valitsi Ogdens’ Nut Gone Flaken kaikkien aikojen 59. parhaaksi brittiläiseksi albumiksi. Levy kuuluu myös Robert Dimeryn kirjaan 1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Allmusic-sivuston kriitikko Bruce Eder antoi arvostelussaan albumille viisi tähteä viidestä mahdollisesta.

Brittiläinen Playbox-teatteri esitti albumin tarinan marraskuussa 2008. Sen ohjasi Stewart McGill ja taustamusiikista vastasi Small Faces -tribuuttiyhtye. Kertojana puolestaan toimi alkuperäisen kertojan Stanley Unwinin poika John.

Kappaleet

A-puoli
Nro	Nimi	Sävel	Kesto
1.	Ogdens’ Nut Gone Flake	Kenney Jones, Ronnie Lane, Steve Marriott, Ian McLagan	2.29
2.	Aftergow (Of Your Love)	Lane, Marriott	3.31
3.	Long Agos and Worlds Apart	McLagan	2.34
4.	Rene	Lane, Marriott	4.31
5.	Song of a Baker	Lane, Marriott	3.18
6.	Lazy Sunday	Lane, Marriott	3.06

B-puoli
Nro	Nimi	Sävel	Kesto
7.	Happiness Stan	Lane, Marriott	2.36
8.	Rollin’ Over	Lane, Marriott	2.49
9.	Hungry Intruder	Lane, Marriott, McLagan	2.15
10.	The Journey	Jones, Lane, Marriott, McLagan	4.13
11.	Mad John	Lane, Marriott	2.46
12.	Happy Days Toy Town	Lane, Marriott	4.19

Muita versioita

Vuonna 2005 julkaistiin albumista 3 CD-levyä sisältävä 3CD Remaster Deluxe Edit, jossa CD 1 sisältää alkuperäisen albumin monomiksauksen ja CD 2 stereomiksauksen. CD 3 sisältää kappaleiden seassa BBC Radio 1:n Classic Albums -ohjelman dokumenttia levystä:

1. Spoken Word/Lazy Sunday/Whatcha Gonna Do About It – 3.50
2. Spoken Word/Ogdens’ Nut Gone Flake – 4.08
3. Afterglow/Spoken Word – 5.35
4. Long Agos and Worlds Apart/Spoken Word – 3.23
5. Spoken Word/Rene – 2.51
6. Rene/Song of a Baker – 3.45
7. Spoken Word/Lazy Sunday/Spoken Word – 4.46
8. Spoken Word – 2.35
9. Spoken Word/Happiness Stan/Spoken Word – 2.58
10. Spoken Word/Rollin’ Over/Spoken Word – 4.33
11. Spoken Word/The Hungry Intruder – 4.19
12. Spoken Word/The Journey – 3.46
13. Spoken Word/Mad John – 4.39
14. Spoken Word – 0.52
15. Spoken Word/Happydaystown – 2.58
16. Spoken Word/The Universal – 4.11

Singlet

Single	Ilmestynyt	Lista- sijoitus	Kappaleet	Lähde
”Lazy Sunday”	5. huhtikuuta 1968	2.	1. Lazy Sunday – 2.59 (säv. Lane/Marriott) 2. Rollin’ Over – 2.10 (säv. Lane/Marriott)
”Afterglow (Of Your Love)”	7. maaliskuuta 1969	36.	1. Afterglow (Of Your Love) – 3.24 (säv. Lane/Marriott) 2. Wham Bam Thank You Mam – 3.20 (säv. Lane/Marriott)

Kokoonpano

Small Faces Steve Marriott – kitara, laulu Ronnie Lane – basso, laulu Ian McLagan – urut, kitara, laulu Kenney Jones – rummut

Muut Stanley Unwin – kertoja Glyn Johns – äänittäjä P. Brown – kuvitus

Painokset

Albumista on julkaistu lukuisia erilaisia versioita ja niiden hinnat vaihtelevat painoskohtaisesti hyvinkin suuresti. Alkuperäisen painoksen voi saada 20 Yhdysvaltain dollarin hintaan, mutta niistä on maksettu jopa 100–200:n dollarin suuruisia summia. Harvinaisimmat painokset ovat monomiksauksen omaavat alkuperäiset julkaisut. Alkuperäiset monopainokset tunnistaa harmaasta etiketistä. Suurin osa uusintapainoksista on hinnaltaan alempiarvoisia kuin alkuperäisjulkaisut.

Valikoiva julkaisulista:

Formaatti	Valtio	Levy-yhtiö ja tunnus	Julkaistu
LP		Immediate IMSP 012	1968
LP		Immediate Z12 52008	1968
LP		Immediate SMIM 74 442	1968
LP		Immediate IML 2001	1968
LP		ABKCO AA-4225	1973
LP		Immediate, Charly CR 300 015	1975
LP		Immediate, Bellaphon, Charly BBS2511	1975
LP		Immediate, Charly CR 300 015	1975
LP		Immediate IML 1001	1975
CD		Castle CLACD 116	1985
LP		Complete 675003-1	1985
LP		Castle ORRLP001	1986
LP		Castle Classics CLALP 116	1986
CD		Castle CLACT 016	1989
CD		Sony Music Special Products AK 46964	1991
CD		Essential, ESMCD 477, GAS0000477ESM	1997
CD		EMI Plus, 724357610124	2000
CD		Castle Music, CMRCD 1192	2005
3 CD		Castle Music, CMKTD997	2005
CD		Charly, SNAP 289 CD	2007
LP		Get Back, GET 550	2008
Kuva-LP		Get Back, GET 550	2008

Lähteet

• Kokoonpano: Ogden’s Nut Gone Flake – The Small Faces – Credits
• Painokset: Small Faces - Ogdens’ Nut Gone Flake (CD, Album) at Discogs