Odo Tournailainen

Odo Tournailainen (Odoardus, myös Odo Cambrailainen) (1060–1113) oli benediktiinimunkki sekä skolastinen filosofi ja teologi. Hän oli kotoisin Orléansista.

Kaniikit kutsuivat Odon Tournaihin opettamaan vuonna 1087. Hän liittyi benediktiineihin vuonna 1095, jolloin hän siirtyi St. Martinin luostariin. Myöhemmin hänestä tuli luostarin apotti. Vuonna 1105 hänet valittiin Cambrain piispaksi, ja hänet vihittiin virkaan Reimsin kirkolliskokouksessa. Hän ei kuitenkaan voinut toimia koko aikaa virassa, koska kieltäytyi ottamasta investituuraa keisari Henrik IV:ltä. Tämän poika Henrik V kuitenkin palautti Cambrain piispanviran Odolle vuonna 1106.

Vuonna 1110 Odo ajettiin kuitenkin maanpakoon, koska ei ollut koskaan saanut ristiä ja sormusta keisarilta. Hän vetäytyi Anchinin luostariin lähelle Pecquencourtia, jossa hän kuoli saamatta enää piispanvirkaa itselleen.

Suurin osa Odon teoksista on kadonnut. Säilyneet voidaan löytää Patrologia Latinasta (osa 160). Näihin kuuluu ennen kaikkea teos De peccato originali (”Perisynnistä”). Odon universaalikiistaan liittynyt kanta oli käsiterealistinen. Hänen mukaansa esimerkiksi ihmissubstanssi on yksi. Kun uusi ihmislapsi syntyy, Jumala luo uuden ominaisuuden olemassa olevalle ihmissubstanssille; ei niin että loisi uuden ihmissubstanssin. Tämä selitti mm. perisynnin periytymisen ihmiskunnassa: ihmissubstanssi saastui syntiinlankeemuksessa, ja saastumisen tila välittyi jälkipolville (vrt. tradukianismi, jonka mukaan ihmissielu periytyy esi-isiltä).

Aiheesta muualla

• Huddleston, Gilbert: Odo of Cambrai Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)