Octave Aubry

Octave Aubry (1. syyskuuta 1881 Pariisi – 27. maaliskuuta 1946 Pariisi) oli ranskalainen historioitsija ja kirjailija sekä Ranskan akatemian jäsen. Hänet muistetaan parhaiten kaksiosaisesta teoksestaan Ranskan suuri vallankumous (1942, 1946).

Alun perin Aubry valmistui virkamiesuralle; hänen ensimmäiset kirjalliset yrityksensä jäivät huomiotta, mutta 1920-luvulla hän löysi oman alansa: historialliset elämäkerrat, joissa hän erikoistui ensimmäisen ja toisen keisarikunnan aikoihin. Hän tutki asiat tarkkaan ja sai käyttöönsä nimenomaan ennen julkaisemattomia yksityisarkistoja, mutta hän kirjoitti kirjailijana, ei suinkaan tiedemiehen tapaan. Elävä kieli teki kuitenkin hänen teoksistaan suosittuja; suomennettu on muun muassa Napoleon ihmisenä.

Ranskan suuri vallankumous jäi Aubryn viimeiseksi teokseksi. Kirjan piti olla neliosainen ja ulottua aina Napoleonin ajan loppuun. Ensimmäinen osa, joka käsittelee vallankumouksen perusteita ja alkuvaiheita siihen asti kun girondistit karkotettiin konventista, ilmestyi vuonna 1942. Toinen osa päättyy Napoleonin valtaannousuun. Teos ilmestyi tekijän kuoleman jälkeen vuonna 1946. Kirjat suomennettiin vuonna 1962.

Kuvituksena Aubry harrasti runsaasti karikatyyrejä ja poliittisia pilapiirroksia. Maininnan arvoinen on englantilaisen pilapiirtäjä Gillrayn tuotanto, joista ehkä muistettavin on Napoleonia ankarasti raivostuttanut Belsassarin pidot. Lisäksi vastavallankumouksellisista esitetään runsaasti nimenomaan sankaripalvontaa uhkuvia kuvia, muun muassa kivipiirroksia Vendèen sissipäällikkö Charettesta. Erikoisen vastakohdan näille kuville muodostavat eri museoissa säilyneiden aitojen esineiden valokuvat, esimerkiksi Nantesin museossa olevat ratsukeihäät tai vallankumousta vastustaneen papin ehtoollismalja, jonka maalaisseppä oli takonut raudasta tai Pariisin Musée Carnavaletiin talletetut Ludvig XVI:n askareissaan käyttämä pieni ruuvipenkki ja Georges Couthonin pyörätuoli. Myös pienempiä esineitä, kuten Korkeimman Olennon juhlien pääsylippuja tai asiapapereita, kuten vallankumouksen aikana setelirahan tehtävää hoitaneita assignaatteja on kuvissa runsaasti.

Outona ja julmana piirteenä teoksessa on giljotiinille joutuneiden aatelisten käyttäytymisen arvosteleminen ikään kuin urheilukilpailussa. Aubryn mukaan kuningattaren surijoita ei teloitustapahtumassa ollut montaa. Ranskassa oli edelleen paljon rojalisteja jotka varmaankin teloitusta surivat, mutta Aubryn innostuneisuus on vallankumouksen ja ehkäpä suorastaan terrorin puolella.

Kirjallisuus

• Aubry, Octave: Napoleon ihmisenä. Jyväskylä: Gummerus, 1948.
• Aubry, Octave: Ranskan suuri vallankumous I - Kuningasvallan tuho. Porvoo: WSOY, 1962.
• Aubry, Octave: Ranskan suuri vallankumous II - Tasavallan aika. Porvoo: WSOY, 1962.