Nouvelle Droite
Nouvelle Droite on uusoikeiston ranskalainen suuntaus. Se viittaa oikeistoradikaaliin liikkeeseen, joka sai alkunsa Alain de Benoistin ja neljänkymmenen muun ranskalaisen intellektuellin perustaessa GRECE-ajatuspajan vuonna 1968. Nouvelle Droiten ideoihin ovat kuulunet sekulaari nationalismi, antiliberalismi, antikommunismi ja traditionalismi.[1][2] Liike ei ole kehittänyt rotuoppeja, mutta on kannattanut etnistä homogeenisyyttä ja vastustanut ”rotujen sekoittumista”.[3]
Nouvelle Droite sai innoitusta uusvasemmistosta ja Antonio Gramscista. Siihen vaikuttivat vuoden 1968 suuret opiskelija- ja työläismielenosoitukset. Alain de Benoist päätyi pitämään mahdollisena väkivallatonta ”vallankumousta” kehittyneessä, teollistuneessa yhteiskunnassa. Hän painotti kamppailua keskenään kilpailevien ideoiden välillä sekä intellektuellien että tavallisen kansan parissa. Benoist kannatti maailmansotien välisen ajan konservatiivisen vallankumouksen ideoita.[1] Nouvelle Droite eteni 1970-luvulla merkittäväksi toimijaksi Ranskassa. Se pyrki vaikuttamaan kulttuuriin, minkä liikkeessä ajateltiin toimivan välineenä myöhemmälle poliittiselle menestykselle. Liikkeen edustajat ajoivat ideologiaansa Le Figarossa, kunnes Louis Pauwels erotti Nouvelle Droiten kannattajat lehden palveluksesta vuonna 1981. Nouvelle Droiten merkitys väheni tämän jälkeen, ja jotkut sen vaikuttajat kuten Jean-Yves Le Gallou liittyivät Kansalliseen rintamaan.[4]
Vuonna 1988 Alain de Benoist perusti Nouvelle Droitea edustavan Krisis-lehden. Hän oli kokenut joutuneensa paitsioon, vaikka oli pyrkinyt todistamaan henkilökohtaisen kehityksensä ja irtautumisensa suhteista Ranskan äärioikeistoon. Lehdessä aloitettiin keskustelu eri kantoja edustaneiden välillä. Lehteen ryhtyivät kirjoittamaan säännöllisesti Nouvelle Droiten edustajat, mutta siihen otettiin kirjoituksia myös vasemmistolaisilta intellektuelleilta, kuten Jean Baudrillardilta, Jean-François Kahnilta ja Régis Debraylta. Lehden tapa käsitellä nykytaidetta herätti Ranskassa kiistan 1990-luvulla. Nouvelle Droite on vaikuttanut merkittävästi muiden muassa Pierre Vialiin ja Jean Mabireen.[4] Vaikka liike itsessään on Tamir Bar-Onin mukaan menettänyt merkitystään, ovat sen esittämät ajatukset maahanmuutosta, kansallisesta identiteetistä ja kansallisesta suvereeniudesta yleistyneet. Nouvelle Droitesta kirjoja julkaissut Tamir Bar-On on luonnehtinut Nouvelle Droiten ajattelua uusfasistiseksi.[1] Toinen tutkija, Stéphane François näki vuonna 2024 edelleen Nouvelle Droiten olevan keskeisessä asemassa Kansallisessa liittoumassa ja Reconquête-puolueessa. Hänen mukaansa liike on ollut edustettuna myös Bruno Mégret’n vuonna 1999 perustamassa Kansallisessa tasavaltalaisessa liikkeessä ja sittemmin identitaariseen liikkeeseen kuuluvassa Les Identitaires -järjestössä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Tamir Bar-On, Debating the Intellectual Leader of the French New Right Fair Observer 25.4.2018, viitattu 31.7.2024 (englanniksi)
- ↑ Stéphane François, The Nouvelle Droite and “Tradition” Journal for the Study of Radicalism 2014, viitattu 31.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b Marc-Olivier Bherer, Stéphane François, politiste : « La nouvelle droite continue de jouer un rôle déterminant au sein de l’extrême droite » Le Monde 5.2.2024, viitattu 31.7.2024 (ranskaksi)
- ↑ a b Abel Mestre, Les élans ratés de la nouvelle droite Le Monde 9.8.2010, viitattu 31.7.2024 (ranskaksi)