Identitaarinen liike
Identitaarinen liike on etnonationalistinen ja laitaoikeistolainen sosiokulttuurinen liike, joka korostaa eurooppalaista etnistä identiteettiä ja Euroopan maiden kantaväestöjen kulttuurista perintöä.[1][2] Identitaarit vastustavat globalismia, monikultturismia ja Euroopan islamisaatiota, ja haluavat palauttaa siirtolaiset Euroopasta kotimaihinsa.
Ideologia ja toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Identitaarit ovat huolissaan Eurooppaan kohdistuvasta massamaahanmuutosta sekä eurooppalaisten matalasta ja maahanmuuttajien korkeasta syntyvyydestä. Identitaarit katsovat eurooppalaisten kulttuurien ja kansojen olevan vaarassa kadota. Jotta Eurooppa voisi säilyä, identitaarit haluavat palauttaa eurooppalaisille etnisen ajattelutavan sekä uskollisuuden omalle kansalle.[2]
Identitaarit kannattavat etnopluralismia, joka tarkoittaa sitä, että kansojen kuuluu olla sisäisesti homogeenisia ja kulttuureiltaan erilaisia sekä asua omilla alueillaan.[3] Identitaarinen liike vastustaa globalismia, jota se pitää laajentumishaluisena eri kansojen, kulttuurien ja etnisyyksien yhteensulattajana.[4] Liike on huolissaan myös islamin kasvusta Euroopassa, ja se sanoo olevansa vastajihadistinen[5] ja vastustaa islamisaatiota[6].
Identitaarisen liikkeen tärkein teema on väestönvaihtoteoria, jonka mukaan länsimaista väestöä ollaan tietoisesti vaihtamassa maahanmuuttajiin.[2][7] Ratkaisuksi väestön vaihtumiseen identitaarit näkevät ”remigraation”, eli laittomien ja myöhemmin kaikkien muidenkin maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä palauttamisen Euroopasta takaisin lähtömaihinsa. Tämä palauttaminen tehtäisiin identitaarien mukaan ilman väkivaltaa esimerkiksi rahallisilla korvauksilla maasta poistumisesta, lakkauttamalla maahanmuuttajien kansalaisuudet ja sosiaaliavustukset Euroopassa sekä tukemalla kohdemaita siirtolaisten vastaanottamisessa. Identitaarien mielestä kyseessä ei olisi etninen puhdistus, koska remigraatiossa ei olisi kyse väkivallasta, etnovaltion luomisesta tai rotukriteereistä, vaan samanlaisesta paluumuutosta kuin esimerkiksi eurooppalaisten paluu siirtomaistaan siirtomaavallan purkauduttua.[8]
Moni identitaari uskoo Euroopan olevan ajautumassa kulttuuristen ja etnisten ryhmien väliseen sisällissotaan, jonka aiheuttaa monikultturismin sairastuttava vaikutus Euroopan kotoperäisiin perinteisiin, arvoihin ja elämäntapoihin. Jotkut näkevät tämän sodan jo alkaneen monessa eurooppalaisessa kaupungissa. Identitaarit sanovat sotaisan puheensa ja kutsunsa itsepuolustukseen olevan valmistautumista siihen, kun ”oikeat eurooppalaiset” joutuvat käymään vastaiskuun. Akateemisessa kirjallisuudessa identitaareja kutsutaan ekstremisteiksi. Useimmat identitaarit torjuvat ekstremistileiman, koska heidän mielestään oman kansan puolustaminen kaikin keinoin ei ole ekstremismiä.[9]
Identitaarit syyttävät Euroopan yhteiskuntia muuttavasta ja Euroopan kansojen ja identiteetin vaarantavasta monikultturistisesta kehityksestä niin vasemmistoa kuin liberaalia oikeistoakin. Identitaarit pitävätkin itseään ”todellisena oikeistona”. Identitaarit tavoittelevat ”uutta alkua”, jossa Euroopan historiallista etnokulttuurisuutta aletaan arvostaa ja suojella. Siihen johtavaa kulttuurista kamppailuaan identitaarit käyvät erilaisin menetelmin, kuten katu- ja internet-aktivismilla sekä julkaisemalla kirjoja ja järjestämällä konferensseja. Sitä kautta identitaarit pyrkivät tuomaan ajatuksensa poliittiseen valtavirtaan, mediaan ja poliittisten puolueiden ohjelmiin.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Identitaarisen liikkeen merkittäviä oppi-isiä ovat esimerkiksi ranskalaiset Alain de Benoist, Dominique Venner, Guillaume Faye, Pierre Vial ja Renaud Camus.[10]
Liike sai alkunsa Ranskassa vuonna 2002 kansallismielisenä nuorisoliikkeenä.[11] Liike on levinnyt sen jälkeen muihinkin Länsi-Euroopan maihin, kuten Itävaltaan ja Saksaan.[1] Yhdysvalloissa se yhdistyi alt-right-liikkeeseen,[2] joka on rotunationalistinen valkoinen identiteettipoliittinen liike.[1] Suomessa konservatiivikristityt ovat lähestyneet identitaareja.[12]
Vuonna 2017 identitaarinen liike joukkorahoitti ja hankki C Star -nimisen laivan, jonka tarkoituksena on palauttaa Välimereltä Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset takaisin Afrikkaan.[13] Heinäkuussa 2017 identitaarien alus saapui Välimerelle, jossa se aikoo myös tarkkailla avustusjärjestöjen toimintaa meripelastustoiminnassa.[14]
Euroopassa hallinnot ja ääriajattelua seuraavat järjestöt ovat vastustaneet identitaarista liikettä voimakkaasti eri tavoin. Identitaareille on esimerkiksi annettu matkustuskieltoja, heidän pankkitilejään ja sosiaalisen median tilejään on suljettu, heitä on asetettu syytteeseen vihapuheesta, ja joitain identitaarijärjestöjä on lakkautettu.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Zúquete, José Pedro: The Identitarians: The Movement Against Globalism and Islam in Europe. University of Notre Dame Press, 2018. ISBN 978-0-268-10421-4
- Zúquete, José Pedro & Marchi, Riccardo (toim.): Global Identitarianism. Routledge, 2023. ISBN 978-1-032-04735-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Timo Hännikäinen: Ilmiö nimeltä alt-right Oikea Media. 10.3.2017. Viitattu 30.1.2024.
- ↑ a b c d e f Zúquete & Marchi 2023, s. 1–4.
- ↑ Blum, Alice: "The Identitarian Movement in Germany", s. 28. (Zúquete & Marchi 2023)
- ↑ Zúquete 2018, s. 105.
- ↑ Why we fight: Understanding the counter-jihad movement Religion Compass. 21.10.2016. Viitattu 23.7.2017.
- ↑ Keltatakit valvoivat Pariisin metrossa - Ranskassakin on nähty katupartioita MTV. 11.1.2016. Arkistoitu 11.1.2016. Viitattu 23.7.2017.
- ↑ Joonas Pörsti: Kirjaessee: Euroopan identitaarit varoittelevat “väestönvaihdosta” ja vaikuttavat populistiseen oikeistoon Ulkopolitiikka. 5.12.2019. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ Zúquete 2018, s. 157–160.
- ↑ Zúquete 2018, s. 323–324.
- ↑ Zúquete 2018.
- ↑ The Mission of the Identitarian Movement in Europe katehon.com. 9.3.2017. Arkistoitu 15.7.2017. Viitattu 23.7.2017.
- ↑ Pekka Rautio: Suomalainen uusoikeisto ja konservatiivikristityt lähentyvät toisiaan Helsingin yliopisto. Viitattu 12.5.2019.
- ↑ Saarela, Petri: Identitääriliikkeellä on alus, ja se aikoo viedä Välimerellä kyytiin ottamansa siirtolaiset takaisin Afrikkaan Kansalainen. 28.6.2017. Arkistoitu 27.8.2017. Viitattu 23.7.2017.
- ↑ Saarela, Petri: Defend Europen ”C Star”-alus on Välimerellä Kansalainen. 23.7.2017. Arkistoitu 3.9.2019. Viitattu 23.7.2017.