Normaalikorkeus

Normaalikorkeus on geodesiassa eli maanmittausopissa käytetty vertailutaso.

Normaalikorkeus $H^{N}$ (tai $H^{*}$)on mööitelty hypoteettisen vastinpisteen korkeudeksi vertausellipsoidista normaalipainovoimakentässä, kun vertausellipsoidin ja vastinpisteen potentiaaliero on sama kuin havaintopisteen geopotentiaaliluku $C$.

Normaalikorkeus lasketaan pisteen ja korkeusdatumin nollatason välisestä geopotentiaalierosta. Tämä geopotentiaaliero jaetaan keskimääräisellä normaalipainovoimalla ${\bar {\gamma }}$:

${\bar {\gamma }}={\frac {1}{H^{N}}}\int _{0}^{H^{N}}\gamma dH^{N}$

$H^{N}={\frac {C}{\bar {\gamma }}}$

Normaalikorkeus on pisteen ja kvasigeoidin välinen etäisyys. Normaalikorkeus poikkeaa hieman samasta geopotentiaalierosta lasketusta ortometrisestä korkeudesta. Ero saattaa olla sitä suurempi mitä korkeammalla merenpinnan tasosta ollaan. Etelä-Suomessa ero on muutamia millimetrejä, Käsivarressa korkeintaan 11 cm.

Normaalikorkeus on käytössä N2000-korkeusjärjestelmässä.

Katso myös

• Ortometrinen korkeus
• Dynaaminen korkeus

Lähteet

• Torge, W & J., Müller, 2012. Geodesy. 4th edition. W. de Gruyter, Berlin, Boston, pp. 83, ISBN 978-3-11-020718-7.

Kirjallisuutta

• Torge, W., 2001. Geodesy. Third completely revised and extended edition. W. de Gruyter, Berlin, New York, ISBN 3-11-017072-8.