Noricuminhevonen

Noricuminhevonen
Tyyppi:	kylmäverinen
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa:	Itävalta
Polveutuminen:	Noricumin alueen kelttien hevoset, roomalaisten työhevoset
Rodun syntyaika:	noin ajanlaskun alun aika
Kantakirja perustettu:	1903
Muita nimityksiä:	noorilaishevonen, noriker, pinzgaunhevonen
Esiintyminen ja käyttö
Käyttötarkoitus:	työhevonen, ajohevonen, myös ratsu
Ominaisuudet
Korkeus:	noin 155–170 cm
Värit:	musta, ruunikko, rautias; myös kimot, päistäriköt, tiikerinkirjat. Suuria merkkejä ei hyväksytä.
Infobox OK

Musta noricuminhevonen

Noricuminhevosia tandemvaljakkona

Noricuminhevonen (myös noorilaishevonen, noriker, pinzgaunhevonen) on itävaltalainen hevosrotu, joka on kylmäverinen työhevonen.

Ominaisuudet

Noricuminhevonen on säkäkorkeudeltaan noin 155–170 cm ja rakenteeltaan tyypillinen kylmäverinen. Noricuminhevosilla on suuri pää ja usein notkoselkä, leveä ja syvä runko, lihaksikkaat jalat sekä paksut ja tukevat nivelet. Niiden luonne on säyseä, mutta riittävän vilkas. Rodussa tavataan lähinnä perusvärejä (musta, ruunikko ja rautias), mutta myös tiikerinkirjavia, päistärikköjä ja kimoja noricuminhevosia esiintyy. Laajoja valkoisia pään tai jalkojen merkkejä ei hyväksytä.

Noricuminhevonen on erinomainen vetohevonen, jota käytetään myös valjakkoajoon ja ratsuna.

Historia

Noricuminhevosta on kasvatettu noin 2000 vuoden ajan Itävallan vuoristoalueiden laaksoissa. Rodun nimi viittaakin Rooman valtakunnan aikaiseen Noricumin provinssiin, joka kattoi suunnilleen nykyisen Itävallan. Aluetta asuttaneilla kelteillä oli hevosia, joita roomalaisprovinssin perustamisen jälkeen (noin ajanlaskun alun aikoihin) alettiin risteyttää raskaiden roomalaisten työhevosten kanssa.

Noricuminhevosen, kuten muidenkin vanhojen raskaiden hevosrotujen, jalostus käynnistyi toden teolla 800-luvulla Kaarle Suuren aikaan, kun sodankäyntiin tarvittiin suuria määriä jykeviä hevosia. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät noricuminhevosjalostuksesta ovat vuodelta 1576: niitä kasvatettiin tuolloin Schloß Riefissä lähellä Halleinia Salzburgin arkkipiispan alaisuudessa. Salzburgin arkkipiispat edistivät jatkossakin noricuminhevosen jalostusta. He laativat rodulle 1600-luvulla jalostusohjeet, ja vuonna 1703 annettiin ensimmäiset oriiden tarkastussäännöt. Arkkipiispat tavoittelivat vaunu- ja ratsuhevoseksi sopivaa hevostyyppiä ja käyttivät jalostukseen lämminverisiä napolin- ja andalusianhevosia.

Noricuminhevosesta tuli 1700-luvulla tärkeä maatalouden työeläin, ja samalla muuttuivat rodun jalostustavoitteet: vuoriston laaksojen maataloustöihin sopi paremmin raskas ja säyseäluonteinen hevonen. Vuodesta 1820 rotua kasvatettiin Salzburgin provinssissa valtionsiittoloissa käyttäen jalostukseen monia rotuja, muiden muassa clydesdalenhevosia, belgiantyöhevosia, oldenburginhevosia, holsteininhevosia, espanjalaisia hevosia ja napolinhevosia. Pääpaino oli kuitenkin puhtaan rodun kasvatuksessa. 1800-luvun lopulla alettiin kiinnittää erityistä huomiota hevosten laatuun ja rodun puhtauteen laatimalla uudet tarkastussäännöt sekä perustamalla tammojen ja oriiden rekisteri. 1900-luvun alkupuolella määriteltiin uudet jalostustavoitteet, ja käyttöön otettiin myös polttomerkinnät.

Maailmansodat ja maatalouden koneellistuminen johtivat noricuminhevosten harvinaistumiseen. Niiden kasvatus elpyi 1960-luvulta alkaen, ja viime vuosina kiinnostus kylmäverisiin on taas lisääntynyt. Sotien jälkeisenä jalostustavoitteena on ollut raskas, ei kovin kookas hevonen. Noricuminhevosta kasvatetaan nykyään vuoristoaluilla niin Itävallassa, Saksassa (Baijerin alue; nykyään omaksi rodukseen erotettu eteläsaksankylmäverinen) kuin Italiassakin (Trentino-Etelä-Tiroli). Myös Tšekissä ja Slovakiassa kasvatetaan niin puhdasrotuisia noricuminhevosia kuin paikallisia muunnoksiakin (slezský norík, norik muranský).

Rodussa on kautta aikojen esiintynyt erikoisia värejä kuten voikkoja, päistärikköjä ja tiikerinkirjavia. Niiden katsotaan periytyvän kelttien hevosilta sekä jalostuksessa käytetyiltä andalusianhevosilta. Tällaiset erikoisvärit olivat aina 1900-luvulle saakka hyvin suosittuja, mutta nykyään ne ovat harvinaisia.

Lähteet

• Breeds of Livestock: Noric Horse (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Atlante razze cavalli: Norico (italiaksi)

Aiheesta muualla

• Noricuminhevonen Hevosmaailma.netissä (Arkistoitu – Internet Archive)