Nonna Mordjukova
Nonna Viktorovna Mordjukova (ven. Но́нна Ви́кторовна Мордюко́ва; 25. marraskuuta 1925 Kostjantynivka, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto – 6. heinäkuuta 2008 Moskova, Venäjä) oli ukrainalaissyntyinen neuvostoliittolainen näyttelijä, joka teki pitkän uran elokuva-alalla. Hänen keskeisimmät elokuvansa tehtiin Neuvostoliiton aikana, mutta hän teki vielä muutamia rooleja maan hajoamisen jälkeen.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nojabrina Mordjukova syntyi Kostjantynivkassa, ja hänen vanhempansa olivat Viktor ja Irina Mordjukova.lähde? Hän sai nimensä Nojabrina synnyinkuukaudestaan marraskuusta. Hänen kutsumanimensä Nonna oli puolestaan deminutiivi Nojabrinasta.[1]
Mordjukova eli lapsuutensa paikkakunnalla, jossa hänen äitinsä työskenteli kolhoosin puheenjohtajana.[1] Siellä hän vietti myös toisen maailmansodan aikaisen saksalaisvaltauksen.lähde?
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mordjukova haaveili jo nuorena näyttelijän urasta, ja hän opiskeli 1945–1950 valtiollisessa elokuvainstituutissa. Opiskeluaikana hän teki ensimmäisen elokuvaroolinsa Sergei Gerasimovin elokuvassa Nuori kaarti (1948). Mordjukova esitti siinä pääroolia. Hänestä tuli elokuvan myötä tunnettu kansan keskudessa, ja hän sai siitä Stalin-palkinnon.lähde?
Mordjukovalla oli pieni roli Vsevolod Pudovkinin elokuvassa Kotiinpaluu, mutta todellisen läpimurtonsa hän teki vuonna 1956 ensi-iltansa saaneessa Mihail Šveitserin elokuvassa Tšužaja rodnja.lähde? Hänelle alettiin tämän jälkeen tarjota säännöllisesti päärooleja.[1]
Nikita Hruštšovin sanouduttua vuonna 1956 irti Stalinin henkilökultissa elokuva-alakin vapautui hieman. Mordjukovalle siitä oli apua mielessä, että hän pystyi valitsemaan monipuolisempia rooleja.[1] Budimir Metalnikov kirjoitti suoraan Mordjukovalle elokuvan Prostaja istorija (1960).lähde? Siinä hän oli jälleen maaseutunainen, mutta roolissa oli draaman lisäksi komediaa.[1] Predsedatel (1964) oli puolestaan poliittisesti rohkea elokuva, sillä siinä hän näytteli oman maatilan omistaneen maanviljelijän vaimoa, jolla oli lapsi saksalaisen sotilaan kanssa.[2][1]
Aleksandr Askoldov kirjoitti elokuvan Komissaari (1967) Mordjukovalle. Se kiellettiin kuitenkin 20 vuodeksi, ja Askoldov sai sen tekemisestä erilaisia tuomioita. Se julkaistiin lopulta perestroikan ja glasnostin aikana, jolloin se sai kansainvälistä suosiota. Elokuva palkittiin muun muassa hopeisella karhulla Berliinin elokuvajuhlilla.lähde?
Mordjukova näytteli 1960-luvulla myös historiallisissa elokuvissa. Hänen elokuviinsa kuuluvat muun muassa Konstantin Voinovin Naimapuuhat (1965). Mordjukovan menestyneimpiin elokuviin kuuluu komedia Briljanttikäsi (1968). Leonid Gadai oli erikoistunut komedioihinsa, ja Mordjukova esiintyi myös hänen vuoden 1977 elokuvassaan Inkognito iz Peterburga. Toinen komediaohjaaja, Eldar Rjazanov puolestaan otti hänet päärooliin elokuvaansa Asema kahdelle (1983).[1]
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Mordjukovan ura alkoi jo hiipua. Viimeisten 15 elinvuotensa aikana hän näytteli vain kolmessa elokuvassa. Vuonna 1999 ensi-iltansa saanut Mama oli hänen viimeinen elokuvansa. Sen jälkeen hän jäi eläkkeelle mutta kirjoitti vielä muistelmansa.lähde?
Mordjukova eli viimeiset vuotensa valtion hankkimassa moskovalaisessa asunnossa.[1]
