Nodaalialue
Nodaalialueella tarkoitetaan maantieteen piirissä kehitetyssä keskuspaikkateoriassa keskusta, kuten kaupunkia, kylää tai taajamaa sekä sen vaikutusaluetta. Keskus ja vaikutusalue ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja riippuvaisia toisistaan. Keskus, joka tarjoaa erilaisia palveluita ja toimintoja, saa puolestaan ympäröivältä alueelta esim. elintarvikkeita, raaka-aineita ja työvoimaa. Keskuksen rajat voidaan määrittää konkreettisesti esim. tarkastelemalla, mistä kaikkialta keskukseen tullaan töihin tai ostoksille. Suurilla keskuksilla on myös suuri vaikutusalue, esim. Helsingillä koko pääkaupunkiseutu ja kehyskunnat sekä monin tavoin koko Suomi.
Globaalilla tasolla keskukset ovat ydinalueita, joiden vaikutusalueena ovat hyvin laajat alueet tai koko maailma. Kyseessä voi olla suurkaupunki, kuten New York tai Lontoo tai laajempi kokonaisuus, kuten Länsi-Eurooppa.[1]
Nodaalialueisiin perustuvaa keskuspaikkateoriaa kehitti 1930-luvulla saksalainen maantieteilijä Walter Christaller. Suomessa sitä sovellettiin valtakunnalliseen aluesuunnitteluun etenkin 1960-luvulta 1980-luvulle. Teorian tärkeisiin soveltajiin Suomessa kuului muiden muassa Vaasan yliopiston rehtorinakin toiminut talousmaantieteilijä Mauri Palomäki.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kakko, Kenno, Tyrväinen & Fabritius: Lukion maantiede 1-2, s. 90. Otava, 2010.
- ↑ Moisio, Sami: Valtio, alue, politiikka. Suomen tilasuhteiden sääntely toisesta maailmansodasta nykypäivään, s. 143-150. Tampere: Vastapaino, 2012. 978-951-768-386-9 (painettu) ISBN 978-951-768-364-7 (verkkojulkaisu EPUB)