No wave
| No wave | |
|---|---|
| Alkuperä | konkreettinen musiikki, punk, industrial |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat |
| Kehittymisen ajankohta |
1978–1981 |
| Tyypillisiä soittimia |
efektipedaalit, nauhasilmukat |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
noise rock |
No wave oli kokeellisen musiikin genre, sekä taidesuuntaus, joka syntyi 1970-luvun lopulla New Yorkissa Yhdysvalloissa. No wave -termi oli sanaleikki, joka pilkkasi uuden aallon (engl. new wave) musiikkia. No wave oli vastareaktio kaupalliselle rock-musiikille. No wave oli epäkaupallista kokeellista musiikkia, joka otti vaikutteita muun muassa punkista, konkreettisesta musiikista, dadasta, futurismista ja fluxuksesta.
1970-luvun lopulla New Yorkin rock-klubit kuten Mudd Club ja Max's Kansas City, Hurrah’s, ja taidegalleriat kuten Artists’ Space ja The Kitchen, sekä pienet levy-yhtiöt kuten Lust/Unlust ja ZE sekä musiikkilehdet kuten New York Rocker ja The East Village Eye nostivat No Waven julkisuuteen.[1] Vuonna 1978 julkaistua, englantilaisen Brian Enon tuottamaa kokoelmalevyä No New York pidetään tyylisuunnan keskeisenä merkkipaaluna. Kokoelma esitteli useita no wave -artisteja, kuten DNA, Lydia Lunch ja James Chance and the Contortions.[2]
Lydia Lunch on kuvannut No-Wavea "dissonanssiksi, ristiriidaksi ja haluksi hävittää kaikki musiikin perinteet"[3] Useimmat No Wave -yhtyeet hyödynsivät kitaramelua – epätavallisia virityksiä ja alkeellisia soittotekniikoita – luodakseen tekstuuria ja tunnelmaa. Myös sanoitukset olivat usein lyhyitä ja teräviä, ennemmin niukkoja kuin ylenpalttisia. Laulajat päästivät ilmoille rääkäisyjä, huokauksia ja murahduksia – mitä tahansa, mikä rikkoi perinteisen laulun kaavat.[1]
Musiikkigenren lisäksi no wave -liikkeellä oli merkittävä vaikutus myös amerikkalaiseen indie-elokuvaan (no wave -elokuva), muotiin ja kuvataiteeseen. Tunnettuja no wave -liikkeeseen yhdistettyjä elokuvantekijöitä ovat esimerkiksi Amos Poe, Vincent Gallo, Jim Jarmusch, Vivienne Dick, Nick Zedd ja Richard Kern. No wave -elokuvat tehtiin usein pienellä tiimillä ja tuotantokalustolla. Elokuvien näyttelijöinä esiintyi tyypillisesti ensikertalaisia ja paikallisia muusikoita. No wave oli lyhytikäinen mutta vaikutusvaltainen liike taiteilijoiden keskuudessa.
Tunnettuja yhtyeitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 8-Eyed Spy
- Bush Tetras
- DNA
- Glenn Branca
- James Chance and the Contortions
- Mars
- Rhys Chatham
- Sonic Youth
- Suicide
- Swans
- Teenage Jesus & the Jerks (Lydia Lunch)
- Theoretical Girls
- Ut
- Von Lmo
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Marc Masters: NO!: The Origins of No Wave Pitchfork. 15.1.2008. Viitattu 10.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Masters, Marc: No Wave. New York City. Black Dog Publishing, 2008.
- ↑ Lydia Lunch Biography musicianguide.com. Viitattu 9.2.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- New York No Wave Archive (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)