Nizzan karnevaali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
”Jättipäitä” karnevaalikulkueessa vuonna 2009
Kukkaparaatin vaunu vuonna 2009

Nizzan karnevaali on Ranskan suurin karnevaali ja yksi maailman tunnetuimmista. Se järjestetään joka helmikuu kahden viikon ajan Nizzassa, ja se tuo kaupunkiin 1,2 miljoonaa vierailijaa. Se on tärkein Nizzan vuosittaisista noin 850 kulttuuri-, juhla- ja urheilutapahtumasta.

Karnevaalikulkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen karnevaalikulkueeseen viittaava kirjallinen lähde on vuodelta 1294, ja sen kirjoittaja oli Provencen kreivi Charles II, Anjoun herttua, joka "tuli viettämään karnevaalijuhlaa Nizzan kaupunkiin". Karnevaali oli 1300- ja 1400-luvulla ennen kaikkea kansanjuhla. Renessanssiaikaan järjestettiin suuria karnevaalitanssiaisia ja -naamiaisia kaupungin keskustan kapeilla kaduilla, kun taas 1700-luvulla suosittiin venetsialaistyylisiä naamiaisia.

1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Nizzasta tuli erittäin suosittu ylempien luokkien talvenviettopaikka Euroopassa. Karnevaalikulkue kulki pääasiassa pitkin Nizzan vanhan kaupunginosan le Cours -pääkävelykatua, jonka ympäristöön seurapiirielämä keskittyi. Vuonna 1871 Pariisin kommuunin aiheuttamat levottomuudet pelottivat rikkaita aatelistoon kuuluvia lomanviettäjiä. Niinpä samana vuonna perustettiin juhlatoimikunta mainostamaan Nizzan kaupunkia ja siellä vallitsevaa levollisuutta. Juhlatoimikunta muuttikin karnevaalin oikeaksi näytökseksi ja järjesti laskiaistiistaiksi tapahtuman, johon kuului karnevaalivaunujen paraateja, naamiaisia ja ratsukulkueita. Kaksi merkittävää nizzalaista taiteilijaa, Alexis Mossa ja hänen poikansa Gustav-Adolf Mossa olivat vuoron perään tai yhdessä "Ymagiers du Roy" eli "kuninkaan suunnittelijoita". He keksivät ja suunnittelivat Karnevaalien Kuninkaan (Sa Majesté Carnaval) ja hänen hovinsa. Alexis Mossa kokosi piirtämistään karnevaalin suunnittelukuvista ensimmäiset kuva-albumit, jotka toimivat mallina New Orleansin Mardi Gras -karnevaalille. Hän suunnitteli ensimmäisen Karnevaalien Kuninkaan vaunun vuonna 1882 ja liitti Rouva Karnevaalin (Madame Carnaval) Kuninkaan seuraan vuonna 1893. Symbolismin vaikutus nousi esille Gustav-Adolf Mossan töissä ja innoitti häntä luomaan kreikkalais-latinalaisesta ja populaarikulttuurista lähtöisin olevia hahmoja, jotka heijastivat hänen mielikuvituksensa värittäminä paikallisia ja kansainvälisiä tapahtumia. Gustav-Adolf Mossa loi ja suunnitteli karnevaaliuniversumin, joka oli yhtä aikaa satiirinen ja ihmeellinen, rikas ja monimuotoinen. Hänen ansiostaan karnevaalitaide sai tunnustetun aseman ja Nizzasta tuli yksi maailman merkittävimmistä karnevaalikaupungeista.

Karnevaalien Kuninkaan ensiesiintyminen oli helmikuun 14. päivänä vuonna 1882, jolloin Place de la Préfecture -aukiolla aiemmin liikumattomana karnevaaleja seurannut riepu- ja olkinukke vaihtui Karnevaalien Kuninkaaksi, joka osallistui kulkueeseen omalla vaunullaan kuten muutkin nuket. Vuonna 1892 Nizzassa käytettiin ensimmäistä kertaa nykyaikaisia paperisia konfetteja, jotka oli otettu käyttöön vuotta aikaisemmin Pariisin karnevaaleissa ja joita siksi kutsuttiin nimellä "Pariisin konfetit". Vuoteen 1892 Nizzan karnevaaleissa oli käytetty vain kipsisiä konfetteja eli "italialaisia konfetteja". Niitä käytettiin paperisten konfettien rinnalla aina vuoteen 1955, jolloin ne kiellettiin Nizzassa.

Historian tapahtumilla on myös ollut vaikutuksensa Nizzan karnevaalien järjestämiseen. Ensimmäinen ja toinen maailmansota luonnollisesti pilasivat karnevaali-ilon ja estivät kuninkaan karnevaalikulkueen. Vuosien 1914 ja 1939 karnevaalit, joiden teemana olivat "Perseus Pegasuksen selässä" (ransk. Persée sur Pégase) ja "Naurun ja ilon kuningas" (ransk. Roi de la Joie et du Rire), sujuivat normaalisti, mutta vuosien 1915 ja 1940 karnevaalit peruttiin. Näiden vuosien karnevaaliteemoissa oli mielenkiintoista ironiaa, sillä vuoden 1915 teemana oli "Hullujen kuningas" (ransk. Roi des Fous) ja vuoden 1940 puolestaan "Hulluuden herra" (ransk. Sire de la Folie). Nimi oli enne vielä kerran vuonna 1991, jolloin teemana oli uudelleen "Hullujen kuningas". Tämäkään kuningas ei koskaan päässyt näyttäytymään, sillä karnevaalit peruttiin Persianlahden sodan aiheuttamassa iskujen pelossa.

Jo puolen vuosisadan ajan karnevaaleihin on liittynyt tiettyjä perinteisiä tapahtumia. Osa niistä on vuosien saatossa tosin muuttanut jonkin verran muotoaan. Esimerkiksi perinteisestä karnevaaliuinnista on kehittynyt Carnastring-tapahtuma, ja myöhemmin mukaan on tullut muutakin ohjelmaa, kuten rannan kahvilatarjoilijoiden juoksukilpailu Carnacourse sekä Carnasocca eli perinteisen nizzalaisen ruokalajin, kikhernejauhoista valmistetun ohuen pannukakun tapaisen soccan maistiaiset. Jo kolmenkymmenen vuoden ajan on myös valittu karnevaalien kuningatar ja tämän perintöprinsessat. Valinnan tekee komitea, jonka puheenjohtajana toimii joku tunnettu henkilö. Valittu kuningatar avaa kukkaparaatin omalla vaunullaan ja käy myös edustamassa Nizzan karnevaaleja virallisilla edustusmatkoilla.

Vuonna 1985 Nizzan karnevaalien teemana oli "Mainosten kuningas" (ransk. Roi de la Pub). Jean Oltra ja Gaspare Di Caro järjestivät silloin karnevaalien aikana ensimmäisen Commedia dell’Arte -festivaalin. Vuonna 1994 Nizzan karnevaalien teemana oli "Taiteiden kuningas" (ransk. Roi des Arts), jolloin karnevaaliin osallistuivat ensimmäistä kertaa modernin taiteen Ècole de Niceksi kutsutun suuntauksen taiteilijat, mm. Arman, Ben, Patrick Moya, Claude Gilli ja Jean-Claude Farci. Vuonna 2000 Le Monde -lehden pilapiirtäjä Sergueï kutsuttiin suunnittelemaan karnevaalikulkueen ja kukkaparaatin vaunut. Samana vuonna paikalliset koulut ja koulujen välisen yhteistyön keskusjärjestö OCCE (ransk. Office Central de la Coopération à l'École) järjestivät yhdessä Nizzan turistitoimiston kanssa pedagogisen karnevaaliaiheisen tapahtuman. Niinpä kaksituhatta koululaista seurasi kuningasta tanssien ja laulaen. Euroon siirtymisen kunniaksi vuoden 2002 teemana oli "Eurolandian kuningas" (ransk. Roi de l’Euroland). Suurimpien kansainvälisten lehtien pilapiirtäjät kutsuttiin suunnittelemaan vaunuja karnevaaleihin. Näin karnevaali tarjoaa yhä vapaan foorumin yhteiskunnan ajankohtaisten epäkohtien ilmaisuun.

Vuonna 2007 karnevaalien seisomakatsomoista tuli ilmaisia. Lisäksi Jardin Albert 1er-puistosta tuli erillinen festivaalialue, jossa järjestettiin leikkisää ohjelmaa. Ohjelmaan kuului nuorallatanssijoita, kasvomaalausten tekijöitä ja leijoja. Karnevaaliin osallistui silloin ensimmäistä kertaa myös satakuusikymmentä karnevaalitaiteilijaa, jotka esittivät juhlan häiriköiden roolia.

Vuosina 2005–2008 kaikki karnevaalitapahtumat järjestettiin Promenade des Anglais -ranta­kadulla raitiovaunuradan rakennustöiden vuoksi. Paikanvaihdoksen vuoksi vaunujen tekoa varten oli kehitettävä uusia parempia tekniikoita ja materiaaleja. Myös vaununtekijöiden välinen yhteistyö parani. Vuonna 2009 karnevaali palasi takaisin Place Masséna -aukiolle[1]. Joka vuosi aukiolle pystytetään valtava valkokangas ja perinteiset esiintymiskorokkeet[1].

Vuoden 2009 kukkaparaatin vaunu.

Ensimmäinen kukkaparaati, eli "bataille de fleurs", järjestettiin vuonna 1876. Idean takana oli ranskalainen kirjailija Alphonse Karr. Nizzassa asuva kirjailija oli haltioitunut kukista ja toivoi tapahtumaa, jossa ihmiset voisivat heitellä toisiaan tuoksuvilla kukilla. Näin ollen Andriot Saëtone toteutti vuonna 1876 ensimmäisen kukkaparaatin Promenade des Anglais -ranta­bulevardilla.

Kukkaparaati on osa Nizzan karnevaaleja. Se on vastapainona muuten karikatyyrien ja groteskien hahmojen täyttämälle karnevaalikulkueelle. Paraati muodostuu kahdestakymmenestä kukin koristelluista vaunuista, joista nuoret naiset ja nykyään myös nuoret miehet heittelevät kukkia katsojille. Eri puolilta maailmaa tulevat musiikkiryhmät ja katutaiteilijat kulkevat vaunujen väleissä kuten karnevaalikulkueessakin.

Paraatin aikana heitetyistä kukista, kuten mimoosista, liljoista ja päivänkakkaroista, 90 % on poimittu alueen kukkuloilta. Paikalliset kasvattajat istuttavat syksyisin lajit, joilla vaunut koristellaan. Koristeet ovat paikallisten kasvattajien ja floristien yhteistyön tulosta. Yhden vaunun koristamiseen menee neljästäkymmenestä viiteenkymmeneen työtuntia. Työtä vaikeuttaa se, että kukat poimitaan vasta juuri ennen koristelua, jotta ne säilyisivät tuoreina. Paraatin ranskankielinen nimi "bataille de fleurs" tarkoittaa kukkataistelua, ja alun perin katsojat taistelivatkin keskenään kukilla. Nykyään kyseessä on kuitenkin paraati, jonka aikana noin 100 000 kukkasta heitetään vaunuista yleisölle. Taistelun poisjäämisen tarkoituksena on kiinnittää yleisön huomio asujen ja kukin koristeltujen vaunujen kauneuteen.

Vuodesta 2005 lähtien kukkaparaatin teema on ollut sama kuin karnevaalikulkueen teema. Yksi tai useampi kuvataiteilija on vastuussa vaunujen ulkoasusta. Käytännön toteutuksesta vastaa niin sanottu Nizzan kaupungin kukkaparaatin toteuttaja-floristien yhdistys (ransk. lAmical des fleuristes réalisateurs de bataille de fleurs de la ville de Nice). Paraatin asut valmistetaan erityisesti kukkaparaatille varatussa ateljeessa.

Katutaideseurueet ovat tehneet Nizzan karnevaalista tunnetun katutaiteen alalla. Seurueet saapuvat joka puolelta Ranskaa ja koko maailmaa, ja juhlakulkueisiin osallistuu viidentoista eri kansallisuuden edustajia. Ryhmät tuovat karnevaaleihin oman mielikuvituksellisen lisänsä esittelemällä omaa kulttuuriaan tai mukautumalla karnevaalien vuosittaiseen teemaan.

Karnevaalien kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nizzan Karnevaalien kuningas vuonna 2006.

Ennen karnevaalien varsinaista alkua perjantai-iltana Karnevaalien Kuningas saapuu Masséna- aukiolle ja avaa juhlakauden ottamalla kaupungin avaimet haltuunsa. Kuningas hallitsee kaupunkia karnevaalien loppuun asti, jolloin hän näyttäytyy viimeisen kerran ennen kuin hänet poltetaan roviolla merellä tai toisinaan rannalla. Polttamisen jälkeen Baie des Anges -lahdella (Enkelten lahti) järjestetään ilotulitus musiikin säestyksellä.

Karnevaalivaunun valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2007 Karnevaalien Kuningas -vaunu esitti presidentti Jacques Chiracia.

Karnevaalivaunujen valmistus alkaa siten, että Nizzan turistitoimisto julistaa kilpailun vaunujen suunnittelupiirustuksista karnevaalien teeman hengessä. Vuodesta 2000 lähtien kilpailupiirustukset on pyydetty lehdistön pilapiirtäjiltä. Karnevaalien toimitusjohtaja sekä taiteellinen johtaja valitsevat parhaat piirustusten joukosta. Vuonna 1993 säädetystä Sapinin laista lähtien käytäntönä on ollut järjestää tarjouskilpailu. Laki on myös pakottanut karnevaalivaunujen rakentajia (les carnavaliers) järjestäytymään yhdistyksiin, jolloin ryhmien määrä on vähentynyt noin sadasta vain neljään tai viiteen. Lopuksi järjestetään arvonta, jossa päätetään, minkä vaunun kukin rakentaja saa valmistettavakseen.

Itse vaunujen rakentaminen alkaa yleensä lokakuussa. Rakentamisen vaiheisiin kuuluu:

  • Rautaisen rungon (kaksi tonnia vaunua kohden) sekä erilaisten motorisoitujen hydraulisten liitosten pystyttäminen pyörille nostetulle lavalle (3m×12m). Tämä rakennelma on lähes kahdeksan metriä korkea.
  • Rakenteen jatkaminen puurimoilla tai rautalankaverkolla, joiden päälle lisätään paperimassakerroksia (postikorttien, sanomalehtipaperin, voimapaperin ym. sekoitusta) kuumasta vedestä ja jauhoista käsityönä valmistetun liiman avulla. Lavoille rakennettavien hahmojen rintakehät ja päät rakennetaan kahdella eri tekniikalla muotteja apuna käyttäen. Perinteinen tapa on käyttää joko hartsia tai styroxia, nykyisin vaihtoehtona on myös käyttää polyester-kertamuovia.
  • Hahmojen maalaus, johon kuluu viisi tonnia maalia, ja lopuksi vaatteiden valmistaminen hahmoille ja esiintyjille.
  • Sähköjen asentaminen vaunuun valaistusta ja motorisointia varten.

Vaunun kokoennätystä pitää vuoden 2009 "Naamiaisten kuningas" (ransk. Roi des Mascarades), joka esiintyi naamioituneena edellisten vuosien karnevaalien kuninkaan naamioihin[2]. Se oli 17 metriä korkea. Vuoden 2007 "Erittäin suuren sekamelskan kuningas" (ransk. Roi de la très grand Mêlée) esitti Jacques Chiracia ja oli 13 metriä korkea, josta lähes kuusi metriä oli päätä.

Järjestäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1996 karnevaalin on järjestänyt Nizzan turistitoimisto. Se korvasi juhlatoimikunnan, joka oli ollut vastuussa karnevaalin järjestämisestä vuodesta 1873. Seuraavan vuoden karnevaalin teema ja ajankohta julkistetaan kuluvan karnevaalin viimeisenä päivänä. Vuonna 1997 taiteelliseksi johtajaksi nimitetty Gad Weil antoi uuden sysäyksen Nizzan karnevaalille.

Karnevaali lukuina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nizzan karnevaali kestää kaksi kokonaista viikkoa sekä yhden viikonlopun. Vuonna 2009 karnevaalit toivat 1,2 miljoonaa vierailijaa kaupunkiin ja 600 000 ihmistä kävi katsomassa juhlakulkueita[3]. Jokaista Karnevaalien Kuninkaan esiintymistä varten tarvittiin 1500 ihmistä osallistumaan järjestelyihin. Vuonna 2006 karnevaaleille myytiin 150 000 lippua, joiden tuotto nousi yhteensä 1,5 miljoonaan euroon. Kaiken kaikkiaan vuoden 2009 karnevaalien tuomat turistitulot (sisältäen ravintoloiden, majoituksen, julkisen liikenteen, kauppojen yms. saamat tulot) ylsivät 30–35 miljoonaan euroon[3].

Juhlakulkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valaistu kulkue Masséna-aukiolla vuonna 2009.
  • Vuosittain 20 karnevaalivaunua, joiden pinta-ala on 3m×12m ja korkeus 8–14 metriä. Kulkueiden neljä ensimmäistä vaunua ovat aina Karnevaalien Kuningas, Rouva Karnevaali, Carnavalon eli Kuninkaan ja Rouvan poika sekä Puhallin (vaunu, jolta puhalletaan konfettia yleisön joukkoon).
  • Kaksi pienempää animoitua vaunua.
  • Keskimäärin 30 vaununrakentajaa.
  • 150 jättipäätä, joista kolmisenkymmentä on valmistettu pahvimassasta. Pahvimassapäiden paino vaihtelee 1,5 ja 12 kilon välillä, plastazote-muovivaahdosta valmistetut painavat 5 kiloa ja puhallettavat päät kilon.
  • 60 katutaideryhmää, joista kolmannes on Nizzan alueelta ja kolmannes muista maista saapuneita ryhmiä.
  • 4000 työtuntia puolen vuoden aikana.
  • 20 tonnia konfettia.
  • 15 maata.
  • Yksi 20 hengen seurue jokaisesta Nizzan kahdeksasta kaupunginosasta osallistuu juhlakulkueisiin.
Kukkaparaati Promenade des Anglais -kadulla vuonna 2009.
  • 4000–5000 tuoretta kukkaa, joista 90 prosenttia on kasvatettu lähialueilla marraskuun ja helmikuun välisenä aikana.
  • Vaunujen pinta-ala on 2 m × 7 m ja korkeus 6 metriä.
  • 45 työtuntia kahden ja puolen päivän aikana.
  • 400 oasis-sientä (kooltaan 23 cm × 11 cm × 40 cm).
  • Kymmenen kiloa rautalankaa.
  • 12,5 metriä rautalankaverkkoa.
  • Jokaisessa 20 vaunussa kaksi esiintyjää, jotka viskelevät yleisön joukkoon noin 20 kiloa mimoosia ja muita leikkokukkia.
  • Sata eri mediaa edustettuna.
  • 190 lehdistökorttia.
  • 17 prosenttia lehdistökorteista paikalliselle medialle.
  • 19 kansallisuutta.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Carnaval de Nice