Nils Grotenfelt (eversti)

Nils Grotenfelt, vuoteen 1676 Groth (20. joulukuuta 1631 – 6. huhtikuuta 1703 Joroinen) oli suomalainen eversti, joka aateloitiin sodissa saavuttamistaan ansioista ja josta tuli Grotenfelt -suvun kantaisä.

Grothin isä oli liiviläinen ratsumies Per Groth. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1660 oli Elisabet von Göben (k. noin 1686) ja toinen vuodesta 1688 Märta Zelov (k. 1702). Groth pestautui vain 16-vuotiaana rakuunaksi Fabian Berendesin johtamaan rakuunarykmenttiin 30-vuotisen sodan loppuvaiheessa. Sen jälkeen hän osallistui Kaarle X Kustaan käymän Pohjan sodan alkuun Puolassa ja hänet korotettiin urhoollisuutensa takia vänrikiksi. Suomeen täydennysmiehistöä värväämään lähetetty Groth joutui venäläisiä vastaan käytyihin taisteluihin, joissa haavoittui, mutta yleni luutnantiksi. Liivinmaalle palattuaan hänestä tuli ratsumestari 1658. Seuraavana vuonna hän sai läänityksenä Paajalan Joroisten Kotkatlahden kylästä ja asettui ensimmäisen vaimonsa kanssa ilmeisesti juuri sinne sodan päätyttyä 1660. Viiden vuoden kuluttua hän astui uudelleen palvelukseen ratsumestarina. Vuonna 1668 hänestä tuli majuri Karjalan rakuunarykmenttiin, jota johti eversti Herman von Burghausen. Skoonen sodassa, joka alkoi Tanskaa vastaan 1675, Groth haavoittui vaikeasti, mutta jäi henkiin. Hänet aateloitiin 1677 Grotenfelt -nimellä ja ylennettiin seuraavana vuonna everstiluutnantiksi. Palveluksesta hän erosi 1680, mutta 1686 hän sai luvan värvätä Savosta oman rakuunarykmentin ja hänet ylennettiin sen päällikkönä everstiksi. Vielä lähes 70-vuotiaana Grotenfelt lähti Suureen Pohjan sotaan komentaen rykmenttiään, mutta joutui onnettomuuden takia keskeyttämään sotaretkensä. Hän laajensi Kotkatlahden tiluksia ja sai 1674 vielä Joroisten Järvikylän perinnölliseksi rälssiksi. Joroisten nykyistä kirkkoa edeltäneeseen vanhempaan kirkkoon Grotenfelt teki huomattavia lahjoituksia.