Nikolaus von Falkenhorst
| Nikolaus von Falkenhorst | |
|---|---|
 Kenraalieversti von Falkenhorst |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. tammikuuta 1885 Breslau, Sleesia, Saksa |
| Kuollut | 18. kesäkuuta 1968 (83 vuotta) Holzminden, Ala-Saksi, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1903–1945 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Kenraalieversti |
| Kunniamerkit |
Rautaristin ritariristi Saksan risti hopeisena Suomen Valkoisen Ruusun suurristi miekkojen kera 2. lk:n Vapaudenristi Romanian tähdenkomentajaristi Jugoslavian kruunun komentajamerkki |
Paul Nikolaus von Falkenhorst (17. tammikuuta 1885 Breslau, Sleesia – 18. kesäkuuta 1968 Holzminden, Ala-Saksi) oli saksalainen kenraalieversti (Generaloberst), joka suunnitteli Tanskan ja Norjan valloituksen, operaatio Weserübungin, vuonna 1940. Invaasion jälkeen von Falkenhorst oli Saksan joukkojen komentajana Norjassa 1940–1944. Hän vastasi myös Pohjois-Suomessa olleiden saksalaisjoukkojen sotilashallinnosta.
Sotilasuran alkuvaihe – mukana vuonna 1918 Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nikolaus von Falkenhorst, alun perin Nikolaus von Jastrzembski, oli vanhan sleesialaisen aatelissuvun jälkeläinen. Hän liittyi Saksan keisarilliseen armeijaan vuonna 1903 saatuaan preussilaisen upseerikoulutuksen. Vuonna 1914 käynnistyneessä Ensimmäinen maailmansodassa hän toimi esikuntatehtävissä. Viime vaiheessa keväällä 1918 hän oli kenraali Rüdiger von der Goltzin Saksan Itämeren-divisioonassa esikuntapäällikkönä. Saksan häviämän maailmansodan jälkeen hän toimi Saksan Reichswehrin palveluksessa mm. sotaministeriössä 1920-luvulla.[1]
Sotilasura sotaa edeltävässä Kolmannessa valtakunnassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
von Falkenhorst ylennettiin everstiksi lokakuussa 1932. Näihin aikoihin hän toimi mm. Saksan edustajana Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlassa, jossa Suomen edustajana oli kenraali Mannerheim. Vuosina 1933-35 hän toimi sotilasasiamiehenä Saksan lähetystöissä Tšekkoslovakiassa, Jugoslaviassa ja Romaniassa. Heinäkuussa 1935 von Falkenhorst ylennettiin kenraalimajuriksi ja vuonna 1937 kenraaliluutnantiksi. Hän oli Saksan sotilasvaltuuskunnan johtajana sen vieraillessa Suomen sisällissodan eli silloin kutsutun vapaussodan 20-vuotisjuhlissa Helsingissä. Sittemmin hän komensi Toisen maailmansodan käynnistänyttä Saksan Wehrmachtin Puolaan hyökännyttä armeijaryhmää syyskuussa 1939. Puolan valtauksen jälkeen hänet ylennettiin tykistön kenraaliksi.[1]
Toisen maailmansodan aikainen toiminta Pohjois-Euroopassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka Hitler tunsi epäluuloa aatelissukuisia upseereja kohtaan, Falkenhorstia pidettiin eräänlaisena pohjoisten sotaolojen asiantuntijana, koska hän oli ollut saksalaisten sotaretkellä Suomen sisällissodassa 1918. Nikolaus von Falkenhorst liittyy oleellisesti myös Suomen poliittisen johdon linjaratkaisuun talvisodan kriittisinä hetkinä. Von Falkenhorst kutsuttiin Führerin päämajaan keskustelemaan siitä, miten Suomea saataisiin estettyä lähettämästä avunpyyntöä länsivalloille maaliskuussa 1940.
Pian Suomen talvisodan jälkeen Saksa käynnisti sotatoimet Tanskaa ja Norjaa vastaan miehittämällä ne operaatio Weserübungin nimissä. Hitler nimitti von Falkenhorstin operaation pääsunnittelijaksi maaliskuussa 1940, ja sotatoimet eli maiden miehitys tapahtui huhtikuun 9. päivästä 1940 alkaen. Norja vallattiin lopullisesti 9. kesäkuuta 1940 mennessä. Kenraali von Falkenhorst toimi tämän jälkeen Norjassa olevien Saksan joukkojen komentajana.
Kesäkuussa 1941 käynnistynyt Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon eli operaatio Barbarossa vaati saksalaisten joukkojen toimintaa Suomen pohjoisosassa eli Petsamossa, Sallassa ja Kuusamossa, josta käsin hyökänneitä saksalaisjoukkoja ja saksalaisille alistettua Suomen III armeijakuntaa johti kenraalieverstiksi ylennetty von Falkenhorst. Operaatio Hopeaketun (Murmanskin ja Murmannin radan valtaus) epäonnistuminen johti siihen, että vuoden 1942 alussa von Falkenhorst korvattiin kenraali Eduard Dietlillä, jonka tehtäväksi annettiin Pohjois-Suomesta käsin operoivien saksalaisjoukkojen johtaminen. Von Falkenhorstin tehtäväksi jäi Norjan joukkojen johtaminen aina joulukuuhun 1944 asti. Sen jälkeen hänet siirrettiin reserviin.[2]
Sodan jälkeen von Falkenhorst tuomittiin sotarikoksista kuolemaan vuonna 1946. Tuomio vaihtui 20 vuoden vankeuteen, mutta hänet vapautettiin terveyssyistä seitsemän vuoden jälkeen 1953.
Jatkosodan aikaisesta yhteistyöstä suomalaisten kanssa kenraalieversti von Falkenhorst palkittiin muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun suurristillä miekkojen kera.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heikki Ylikankaan luento 2001
- Mikko Uola: ”Osa 4”, Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä. Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-375-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikolaus von Falkenhorst Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
