Nikolain ratsuväkiopisto

Nikolain ratsuväkiopisto Pietarissa osoitteessa Lermontovsky prospekt 54.

Nikolain ratsuväkiopiston junkkari Carl Gustaf Emil Mannerheim Pietarissa vuonna 1889.

Nikolain ratsuväkiopisto (ven. Николаевское кавалерийское училище, Nikolajevskoje kavalerijskoje utšilištše) oli Venäjän keisarikunnan aikainen sotilaskoulu Pietarissa. Se koulutti keisarikunnan yläluokan jäseniä sotilas- ja siviilitehtäviin. Ratsuväkiopisto toimi vuosina 1824–1924, joista viimeiset vuodet se toimi maanpaossa Venäjän vallankumouksen takia. Ratsuväkiopisto oli ratsuväen pääkoulu. Opiston tunnetuin suomalainen oppilas oli marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim, joka valmistui opistosta vuonna 1889.

Historia

Venäjän kruununprinssi Nikolai I esitti idean uuden opiston perustamiseksi. Venäjän keisari Aleksanteri I perusti koulun 9. maaliskuuta vuonna 1823. Yksityiskoulun ja yliopiston käyneet Venäjän aateliston jäsenet saivat oikeuden hakeutua opiston oppilaiksi. Opistoon saivat hakeutua ainoastaan yli 17-vuotiaat aateliston jäsenet. Opisto tarjosi sotilaskoulutusta.

Aluksi opisto sijaitsi Pietarissa kenttämarsalkka ja kreivi Ivan Grigorjevitš Tšernyševin (1726–1797) entisen palatsin tiloissa, joka sijaitsi nykyisen Mariinskin palatsin tontilla. Koulu sai uudet tilat vuonna 1839 osoitteessa Lermontovski prospekt 54, jossa opisto toimi vuoteen 1917 asti.

Opistolla oli rehtori ja kahdeksan vanhempaa upseeria, joiden arvon piti olla luutnanttia korkeampi, sekä 120 opiskelijaa.

Koulun ensimmäinen nimi oli Kaartin aliluutnanttien koulu. Koulun nimi muutettiin Kaartin aliluutnanttien ja ratsuväkijunkkarien kouluksi vuonna 1826. Aliluutnantin arvo lakkautettiin vuonna 1859, minkä takia koulu vaihtoi nimensä Nikolain kaartin kadettikouluksi. Koulu muutettiin vuonna 1864 Nikolain ratsuväkiopistoksi, jonka nimi säilyi vuoteen 1924 asti. Opisto nimettiin Venäjän keisari Nikolai I:n mukaan.

Opiston sisäänpääsyvaatimukset olivat tiukat. Opistoon hyväksyttiin vain parhaat opiskelijat, jotka olivat saaneet korkeat arvosanat tieteestä ja käytöksestä. Opiston opiskelijat muodostivat 250 sotilaan laivueen ja 120 sotilaan kasakkajoukon. Kasakkajoukkoa kutsuttiin tsaarin kasakoiksi.

Opisto opetti taktiikkaa, sotaoppia, topogragiaa, hallintoa, tykistötiedettä, linnoitustekniikkaa, lakia, hygieniaa, piirrustusta, Jumalan lakia, venäjän kieltä, ranskan kieltä, saksan kieltä, matematiikkaa, mekaniikkaa, fysiikkaa, kemiaa, historiaa, taloustiedettä, valtio-oppia ja psykologiaa.

Selvä enemmistö opistosta valmistuneista kuului Venäjän aatelistoon. Tunnettuja opiston käyneitä olivat runoilija Mihail Lermontov, marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim ja kenraali Pjotr Wrangel.

Opiston toiminta lakkasi Venäjän vallankumouksen seurauksena vuonna 1917. Opiston toiminta käynnistettiin uudelleen Osmanien valtakunnan Gallipolissa vuonna 1921, mutta koulutusosasto sijaitsi Krimin niemimaalla. Opisto siirsi toiminnan Jugoslavian kuningaskuntaan, jossa se toimi maanpaossa. Opisto lakkautettiin vuonna 1924.

Nikolain ratsuväkiopiston tiloista päätettiin tehdä koulu tuhannelle oppilaalle vuonna 2023.

Koulun johtajat

• Pavel Petrovitš Godein, kenraaliluutnantti (1823–1831)
• Konstantin Antonovitš Schlippenbach, kenraaliluutnantti (1831–1843)
• Aleksandr Nikolajevitš Sutgof, jalkaväenkenraali (1843–1863)
• Jakov Fjodorovitš Sievers, kenraaliluutnantti (1863–1865)
• Maksim Antonovitš Taube, jalkaväenkenraali (1865–1873)
• Viktor Fjodorovitš Winberg, jalkaväenkenraali (1874–1878)
• Aleksandr Aleksandrovitš von Bilderling, jalkaväenkenraali (1878–1890)
• Jefim Jefimovitš Rynkevitš, todellinen valtioneuvos (1890–1895)
• Pavel Adamovitš von Plehwe, jalkaväenkenraali (1895–1899)
• Pjotr Aleksandrovitš Mašin, kenraaliluutnantti (1899–1903)
• Lev Vladimirovitš De-Witt, kenraaliluutnantti (1905–1910)
• Jevgeni-Ludwig Karlovitš Miller, kenraaliluutnantti (1910–1912)
• Mitrofan Konstantinovitš Martšenko, kenraaliluutnantti (1912–1917)
• Ignati Ignatjevitš Tšekatovski, kenraaliluutnantti (1924–1926)