Nikolai Ježov
Nikolai Ivanovitš Ježov (ven. Никола́й Ива́нович Ежо́в, 1. toukokuuta (J: 19. huhtikuuta) 1895 – 4. helmikuuta 1940) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n johtaja suuren puhdistuksen aikana 1936–1938.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virallisten asiakirjojen mukaan Ježov oli syntynyt Pietarissa. Kansallisuudeltaan hän oli venäläinen[1]. Joidenkin asiakirjojen mukaan hän oli kotoisin Marijampolėsta. Kirjeessään "Vanhan bolsevikin kirje" (1936) Boris Nikolaevski kuvailee Ježovia tavalla, jonka perusteella Ježovilla oli todennäköisesti luonnevika. Stephen F. Cohenin mukaan Ježov oli pienikokoinen, biseksuaali ja huumeriippuvainen fanaatikko[2].
Ježov ei käynyt kouluja vaan työskenteli tehdastyöläisenä ennen joutumistaan keisarilliseen armeijaan 1915–1917. Hän liittyi bolševikkeihin Vitebskissä 5. toukokuuta 1917, vain muutama kuukausi ennen lokakuun vallankumousta. Sisällissodan aikana hän toimi puna-armeijassa poliittisena komissaarina.
Helmikuusta 1922 Ježov toimi puolueen tehtävissä erilaisissa komiteoissa. Marraskuussa hänet nimitettiin puolueen erikoisasioiden, henkilöstön ja teollisuuden päälliköksi. Vuodet 1929–1930 hän vastasi maataloudesta ja marraskuusta 1930 teollisuudesta. Vuonna 1934 hänet nimitettiin keskuskomiteaan, ja seuraavana vuonna sen sihteeriksi. Hän oli syyskuusta 1936 myös puhemiehistön (presidium) jäsen.
Ježov oli uskollinen Josif Stalinin kannattaja. Vuonna 1935 hän esitti ajatuksen, että poliittisen opposition salliminen johtaa väistämättä väkivaltaan ja terrorismiin ja oli siksi kukistettava[3]. Siitä tuli Stalinin puhdistusten ideologinen perusta. Ježov nimitettiin 1936 sisäasiain kansankomissaariksi NKVD:n johtoon. Tässä ominaisuudessa hän johti terrorikampanjaa. Ježovin aikana vangittiin tai teloitettiin noin puolet Neuvostoliiton poliittisista ja sotilasjohtajista, lisäksi sadattuhannet muut, joita epäiltiin epälojaaliudesta tai taloudellisesta sabotaasista.
Ježov nimitettiin vielä vesikuljetusten kansankomissaariksi huhtikuussa 1938, mutta 22. elokuuta NKVD:n johtoon nimitettiin hänen varamiehensä Lavrenti Berija. Stalin ja Molotov arvostelivat NKVD:n toimintaa ja metodeja marraskuussa 1938, ja Ježov erosi omasta pyynnöstään 25. marraskuuta 1938. Ježov erotettiin 3. maaliskuuta 1939 myös muista viroistaan keskuskomiteassa. 10. huhtikuuta hänet pidätettiin syytettynä vakoilusta ja Stalinin murhan suunnittelemisesta. Ježov tuomittiin ja teloitettiin 4. helmikuuta 1940.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Radzinski, Edvard: Stalin. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21274-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Кадровый состав органов государственной безопасности СССР. 1935−1939
- ↑ Cohen, Stephen F. The Victims Return: Survivors of the Gulag After Stalin. s. 4.
- ↑ Stephen Weir: Maailmanhistorian huonoimmat päätökset ja ihmiset niiden takana, 2008). Suom. Veijo Kiuru. Schildts 2010. s. 139.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jansen, Marc / Petrov, Nikita: Stalin's Loyal Executioner: People's Commissar Nikolai Ezhov, 1895-1940. Stanford: Hoover Institution Press, 2002. ISBN 0-8179-2902-9.
- Pavljukov, Aleksei: Ježov. Biografija. Moskva: Zaharov, 2007. ISBN 978-5-8159-0686-0.
- Grover, Fur: "Yezhov Vs. Stalin: The Truth about Mass Repressions and the So-Called Great Terror in the USSR" 2016. ISBN 9780692810507
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikolai Ježov Wikimedia Commonsissa
