Nikolai Štšors

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikolai Štšors.

Nikolai Aleksandrovitš Štšors (ven. Никола́й Алекса́ндрович Щорс, ukr. Микола Олександрович Щорс, Mykola Oleksandrovytš Štšors; 6. kesäkuuta (J: 25. toukokuuta) 1895 Snovsk – 30. elokuuta 1919 nykyisen Žytomyrin alueen Korostenin piirin Belošitsan kylän luona) oli puna-armeijan komentaja Venäjän kansalaissodassa.[1]

Nikolai Štšors syntyi joidenkin lähteiden mukaan vauraaseen talonpoikaisperheeseen, toisten lähteiden mukaan rautatieläisen perheeseen.[1][2] Hän opiskeli Tšernihivin teologisessa koulussa, sen jälkeen Kiovan pappisseminaarissa.[1]

Ensimmäiseen maailmansodan syttyminen muutti Štšors in elämän. Hän ei ollut valmistunut pappisseminaarista, mutta valmistui lääkintämieheksi Kiovassa. Hänet määrättiin vapaaehtoisena tykistörykmentin lääkintämieheksi. Vuosina 1914-1915 hän osallistui luoteisen rintaman taisteluihin. Lokakuussa 1915 nyt 20-vuotias Štšors otettiin varsinaiseen sotilaspalveluun ja siirretiin sotamiehenä reservipataljoonaan. Tammikuussa 1916 hänet lähetettiin neljän kuukauden nopetutetulle kurssille Vilnan sotakouluun, joka toimi evakuoituna Pultavassa. Venäjän armeijalla oli tuolloin pula upseerikunnasta, ja johtajaksi kykeneviä lähetettiin koulutukseen. Štšors valmistui värvättynä (kadettiupseerina), ja otti nuorempana upseerina osaa lounaisrintamalla ja Romanian suunnalla toimineen 335 Anapan tykistörykmentin operaatioihin. Huhtikuussa 1917 hänelle myönnettiin vänrikin upseeriarvo.[1][2]

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Štšors palasi Snovskiin, jossa hän perusti partisaaniosaston.[3] Keväällä 1918 hän komensi saksalaisia vastaan taistellutta partisaaniosastoa Novozybkovin kihlakunnassa ja organisoi partisaaniliikettä Simbirskin ja Samaran lääneissä. Vuonna 1918 hän liittyi bolševikkipuolueeseen.[4]

Syyskuusta 1918 lähtien Štšors toimi puna-armeijan rykmentin- ja prikaatinkomentajana Ukrainan rintamalla. Hän osallistui Tšernihivin, Kiovan ja Fastivin valtaukseen Symon Petljuran johtamilta Ukrainan direktorion joukoilta. Helmikuussa 1919 hänet nimitettiin Kiovan komendantiksi ja maaliskuussa divisioonankomentajaksi. Štšorsin johtamat joukot valtasivat Žytomyrin, Vinnytsjan ja Žmerynkan, löivät Petljuran pääjoukot, mutta joutuivat puolalaisten ja petljuralaisten painostamina vetäytymään itään. Elokuussa 1919 Štšorsin jalkaväkidivisioona puolusti Korostenin rautatieristeystä, minkä ansiosta punaisten joukkojen onnistui vetäytyä Kiovasta.[3]

Štšors sai surmansa etulinjassa hämäräperäissä oloissa. Hänet on haudattu Samaraan.[1][3][5] 1920 luvulla juuri kukaan ei kuitenkaan ollut kuullut Štšorsista.[1][5] Kun vuonna 1926 hautausmaan läheisellä tuotantolaitoksella oli laajenemistarvetta, hautausmaa suljettiin ja osa läheisistä hautasi omaisensa uudelleen. Nimi Štšors ei kertonut kenellekään mitään, ja sen hautakivi jyrättiin maantasalle. Vuonna 2017 Samaran keskustan uudelleenrakentamisen yhteydessä löydettiin Štšorsin hautakivi, jossa kerrottiin hänen nimensä, missä ja milloin hän oli kuollut.[5]

Stalin oli käskenyt 1935 siirtää Štšorsn haudan. Sitä etsittiin, muttei löydetty. Vasta 30 vuotta hautaamisen jälkeen, vuonna 1949 hauta löytyi.[5] Suoritetun uudelleenhautauksen yhteydessä kävi ilmi, että hänet oli ammuttu pienikaliiperisella pistoolilla muutaman metrin etäisyydeltä[6] takaapäin.[5] Štšorsin mahdollisesta surmaajasta on esitetty useita eri arvioita.[5] I. N. Dubovoi tunnusti Stalinin vainojen aikana 1938 NKVD:n kuulusteluissa ampuneensa hänet, mutta tuonaikaiset tunnustukset ovat kyseenalaisia.[6]

Päähenkilö elokuvassa Punaisen lipun alla (1939).

1930-luvulla, etenkin sen jälkipuoliskolla Neuvostoliitossa propagandakoneisto loi Štšorsista legendaarisen kansalaissodan sankarihahmon, ukrainalaisen vastineen Tšapajeville.[1][2] Vuonna 1935 Stalin ehdotti Dovženkolle elokuvan tekemistä Štšorsista.[5][1][2] Myytin rakentamisessa ratkaisevaan merkitykseen nousi Oleksandr Dovženkon ohjaama sepitetty menestyselokuva Punaisen lipun alla (Štšors, 1939),[5][1][2][6] jonka pääroolin esittäjän Stalin oli valinnut.[5] Štšorsin henkilöhahmosta on laadittu myös useita kirjoja, ja esimerkiksi Matvei Blanterin ja Mihail Golodnyn tunnettu "Laulu Štšorsista" (ven. Песня о Щорсе, Pesnja o Štšorse)[1][5][6][7] ja jopa ooppera. Hänen mukaansa oli nimetty paikkakuntia, katuja ja muita kohteita.[1][2] Monet nimet on sittemmin "dekommunisoitu". Myös Štšorsin syntymäkaupungin Snovskin nimenä oli Štšors vuosina 1935–2016, mutta henkilöön viittaavasta nimestä palattiin takaisin alkuperäiseen Ukrainan luopuessa neuvostovuosiin viittaavasta nimistöstä.[8][9][10]

Kiovan vandalisoitu Štšors-patsas paketissa vuonna 2016.

Štšorsiin liittyvät muistomerkit ja kunnianosoitukset ovat menettäneet suosiota itsenäisessä Ukrainassa. Euromaidanin (2014) jälkeen Štšors on joutunut erityisen koville: hän oli ensiksikin punajoukojen johtaja: kaikesta punaisten puolella toimimiseen liittyvästä ja bolševikkeihin kytkeytyvästä on haluttu irrottautua. Toiseksi, hänen johdollaan tunnetusti murskattiin nyttemmin Kiovan hallinnon isänmaan sankareina pitämät Symon Petljuran joukot, mitä ei voida antaa anteeksi.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Andrei Sidortšik: Pulja dlja tovarištša Štšorsa. Ot tšjei ruki pogib "ukrainski Tšapajev"? (Пуля для товарища Щорса. От чьей руки погиб «украинский Чапаев»?) Argumenty i Fakty, aif.ru. 6.6.2015. Viitattu 15.7.2022. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c d e f O. J. Štšus: Štšors Mykola Oleksandrovytš Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), osa 10: Т-Я, history.org.ua. 2013. Viitattu 16.7.2022. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, osa 29, s. 542-523 - Štšors, Nikolai Aleksandrovitš. Moskova: Sovetskaja Entsiklopedija, 1978. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.7.2022 (päivitetty)).
  4. ↑ ? Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar. Viitattu 22.6.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ a b c d e f g h i j Oksana Lukjanenko: Arkistoitu kopio Holos Ukrajini, golos.com.ua. 5.3.2020. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 16.7.2022. (ukrainaksi)
  6. ↑ a b c d Jonathan D. Smele: Shchors Mykola (Nikolai Aleksandovich) (25 may 1895–30 August 1919) (s. 1023 (kappale henkilöstä s. 1022-1024)) Historical Dictionary of the Russian Civil Wars, 1916-1926, via Google Books. (englanniksi)
  7. ↑ Song about Shchors (Песня о Щорсе) Russian Records. Viitattu 5.7.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Shchors Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 16.7.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Про перейменування деяких населених пунктів (Joidenkin paikkakuntien uudelleennimeämisestä (asetus)) 12.5.2016. rada.gov.ua. Viitattu 16.7.2022. (ukrainaksi)
  10. ↑ Arkistoitu kopio (Rada vapautti kommunismista Dimitrovin, Kotovskin, Krasnoarmiyskin, Štšorsin ja 214 kylää ja kaupunkia; arkistoitu via archive.org) 12.5.2016. UNIAN, unian.ua. Arkistoitu 13.5.2016. Viitattu 16.7.2022. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nikolai_Štšors&oldid=21715880”