Niittylahden pysäkki
Niittylahden pysäkki (lyh. Nth) on rautatieliikennepaikka Joensuun Niittylahdessa Suomen rataverkon rataosuudella Kouvola–Joensuu. Liikennepaikka avattiin vuonna 1902 ja se on yhä käytössä junankohtauspaikkana. Vuosina 1902–1987 Niittylahteen oli myös henkilöliikennettä. Liikennepaikkan rakennuksiin kuuluu pysäkkirakennus ja pieni tavaramakasiini [1]. Niittylahti ei ollut varsinaisesti pysäkki, vaan laiturivaihde, mutta pysäkki-nimitys oli yleisesti käytössä niin alueen ihmisillä kuin myös virallisissa yhteyksissä kuten aikatauluissa [2].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pysäkkikäytössä 1903–1958
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niittylahti avattiin liikenteelle Joensuun rautatieaseman alaisena laiturivaihteena 1. marraskuuta 1902. Paikalle rakennettiin samana vuonna Bruno Granholmin suunnittelema kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava laiturirakennus. Niittylahti ei ollut vuonna 1894 Joensuuhun asti avatun Karjalan radan alkuperäisiä liikennepaikkoja[1], vaan se avattiin noin kymmenen vuotta radan avaamisen jälkeen Niittylahden opiston tarpeisiin.[2] Niittylahti korvasi lähempänä olevan Mulon pysäkin, joka tosin avattiin myöhemmin uudestaan.[1] Karjalan rata oli vaikuttanut suotuisasti jo aiemmin tehtyyn päätökseen opiston sijaintipaikasta.[2]
Vuonna 1903 valmistuneessa pysäkkirakennuksessa oli kodikkaana pidetty matkustajille avoin odotustila, jossa oli vuolukiviuuni. Odotustilan yhteydessä oli myös ajalle harvinainen yleisöpuhelin.[2]
Pysäkkirakennukseen avattiin lisäksi posti, jonne tuotiin postia junalla kaksi kertaa päivässä. Aluksi posti piti hakea pysäkiltä, mutta ilmeisesti 1920-luvulla sitä alettiin kuljettaa myös postilaatikkoihin. Pysäkillä järjestettiin myös niin sanottua huutopostia, jossa huudettiin kyläläisten nimiä. Tilanteen teki mieleenpainuvaksi se, kun asemamiehellä oli kyläläisille omalaatuisia kutsumanimiä kuten ”seura-Elina” ja ”Paavo-parka”. Pysäkkirakennuksessa oli lisäksi postipankki, jossa pystyi nostamaan ja tallettamaan rahaa. Posti siirtyi myöhemmin radan toiselle puolelle Lautasen kauppataloon.[3]
Pysäkillä olleeseen postiin tehtiin marraskuun alussa 1959 ryöstö, jossa varastettiin yli 200 000 markkaa rahaa. Varkaat olivat räjäyttäneet kassakaapin dynamiitilla ja poistuneet paikalta autolla. Tekijöitä ei saatu koskaan kiinni.[3]
Kohtalaisen vilkkaan matkustajaliikenteen lisäksi pysäkiltä kuljetettiin miehityksen aikana myös tavaraa. Esimerkiksi seitsemän aikoihin aamulla lähteneeseen henkilöjunaan nostettiin peräti kymmenen tonkkaa maitoa. Maidon lisäksi kuljetettiin myös muun muassa halkoja, rakennustarvikkeita ja elintarvikkeita. Pysäkkirakennuksen vieressä oli pieni makasiini, johon junista tulleet tavarat laitettiin odottamaan jatkokuljetusta.[2]
Miehityksen päättymisen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linja-autoliikenteen lisääntyminen vähensi autoistumisen ohella Niittylahden liikennettä. Miehitys asemalta päättyi 1958, mutta se palautettiin vielä vuosiksi 1967–1973.[4] Henkilöliikenne lopetettiin 1. kesäkuuta 1987 niin sanotun lättähattuliikenteen loppumisen yhteydessä.[2][1]
Miehityksen päättymisen jälkeen liikennepaikka on ollut käytössä kauko-ohjattuna junankohtauspaikkana, ja paikalla on yksi sivuraide.[1] Aiemmin paikalla ollut lastauslaiturin vierelle kulkenut pistoraide on purettu.[5] [1] Alkuperäinen pysäkkirakennus on yhä olemassa Liikenneviraston omistamana laitetilana.[2] Myös makasiinirakennus on yhä jäljellä.[1]
Niittylahti sijaitsee nykyään Joensuun kaupungin alueella. Aiemmin liikennepaikka on kuulunut Pyhäselän ja Kiihtelysvaaran kuntiin.[1]
Asemamiehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niittylahden pysäkillä ehti olla historiansa aikana neljä asemamiestä, jotka hoitivat myös postia:[2]
- Eero Leinonen (1902–1935)
- Antti Hatakka (1935–1953)
- Pekka Suhonen (1953–1954)
- Lauri Norismaa (1954–1958?)[6]
Pysäkkiin kuului pieni virka-asunto, jossa oli kamari ja keittiö. Pysäkin lähistöllä oli myös suuri VR:n omistama maa-alue, jota asemamies sai halutessaan viljellä. Sen lisäksi oli VR:n puolesta navetta ja eläimiä. Niittylahti oli miehitettynä vain osan aikaa vuorokaudesta, joten asemamiehelle jäi myös aikaa maatalouteen. Sota-aikana pysäkki oli miehitetty ympäri vuorokauden, ja asemamiehen apuna oli kolme ylimääräistä asemamiestä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tuominen, Vesa (toim.): Mulo muita mahtavampi. Jyväskylä: Niittylahden kylätoimikunta, 2006. ISBN 952-92-1153-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Jussi Iltanen: Radan varrella, s. 332. Karttakeskus, 2009.
- ↑ a b c d e f g h i Vesa Tuominen (toim.): Mulo muita mahtavampi, s. 115-131. Niittylahden kylätoimikunta, 2006.
- ↑ a b Vesa Tuominen (toim.): Mulo muita mahtavampi, s. 137-141. Niittylahden kylätoimikunta, 2006.
- ↑ Joensuu. Reijolan osayleiskaava. Kulttuuriympäristöselvitys Joensuun kaupunki. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 25.9.2016.
- ↑ Vaunut.org - Kuvat Resiina. Viitattu 26.9.2016.
- ↑ Norismaan kauden päättymisestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta se lienee ollut 1958, jolloin pysäkin miehitys loppui ensimmäisen kerran.