Niilo Rauvala
Niilo Vilho Rauvala (15. kesäkuuta 1883 Karkku – 24. huhtikuuta 1956) oli suomalainen insinööri ja 1930–1940-luvuilla toimineen äärioikeistolaisen Uuden Suomalaisen Puolueen puheenjohtaja.
Rauvalan vanhemmat olivat maanviljelijä Reinhold Rauvala ja Selma Junttila. Hän kävi Turun teknillisen koulun ja valmistui insinööriksi Tampereen teknillisestä opistosta 1915. Rauvala oli Valtion rautateiden palveluksessa 1903–1915 ja sen jälkeen hän oli työssä Lokomo Oy:ssä 1916–1917 ja Keskusosuusliike Hankkijassa 1917–1921. Rauvala perusti 1926 Keksijäin Patenttitoimiston ja vuonna 1944 sen toimintaa jatkamaan Suomalaisen Patenttitoimiston. Hän toimi myös Koneinsinööritoimisto Oy:n johtajana sekä oli vuodesta 1935 Kullervo-tehtaat Oy:n johtokunnan jäsennenä. Sotavuosina 1939–1944 Rauvala oli puolustusvoimien pääesikunnan palveluksessa.
Kesällä 1918 Rauvala valittiin kolmehenkiseen toimikuntaan, joka valmistelin oikeistososialistisen Suomen Sosialidemokraattisen Uudistuspuolueen perustamista.[1] Valmistelun pohjalta perustettiin kesäkuussa 1919 Sosialistinen Työpuolue, jonka viisihenkiseen väliaikaiseen puoluetoimikuntaan Rauvala valittiin.[2]
Rauvala oli 1930-luvun alussa Vapaan Työväenliiton varapuheenjohtajana ja vuonna 1932 hänestä tuli vastaperustetun Oikeisto-Työväen ja Talonpoikain Puolueen puheenjohtaja. Tämä puolue käytti myöhemmin nimiä Suomalaisen Työn Puolue ja Uusi Suomalainen Puolue. Rauvala toimi 1932–1933 myös puolueen lehden Vapaan Suomen päätoimittajana. Vuonna 1933 Suomalaisen Työn puolue julkaisi Taavi Vanhasen suomennokseen perustuvan version Siionin viisaiden pöytäkirjoista nimellä Kansojen Ruoska. Teos oli tarkoitus julkaista kahtena vihkona, mutta vain ensimmäinen osa ilmestyi.
Rauvalalla oli vuosina 1949–1951 kaksikin uutta puoluetta, joiden nimet olivat Keskikansan puolue ja Suomalainen Kansanpuolue. Jälkimmäinen puolue korosti ruotsinkielen vastaisuutta ja sen ehdokaslistalla oli mukana muun muassa emeritusprofessori Iivari Leiviskä. Toiminnassa oli mukana entisiä IKL:läisiä.[3] Myöhemmin Rauvala osallistui vaaleihin Suomen Kansanpuolueen ehdokkaana.
Niilo Rauvala oli naimisissa vuodesta 1921 Hellin Laitisen kanssa. Heillä oli kaksi lasta.
Rauvala kuului Suomen Teosofisen Seuran hallitukseen.[4]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Moottorivetäjien käytön kannattavaisuudesta. Keskusosuusliike Hankkija, Helsinki 1920
- Koneet ja maatalous eli satotulokset kaksinkertaisiksi. 1 osa, Maanmuokkauskoneet. Otava 1928
- Suomalaisten keksintöjen merkitys talouselämässämme, eripainos Forum 10. Helsinki 1936
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)
- Pörssitieto G. Kock : Täydennystietoja keräilyosakekirjojen luetteloon O–R : Rauvala ja Kumpp.
- Jari Hanski : Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918—1944. Kirja kerrallaan, Helsinki 2006, Rauvalasta s. 213 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Niilo Rauvalan Kansaneläkelaitoksen-henkilökortti (Arkistoitu – Internet Archive) Astia-tietokanta.
- Niilo Rauvalan vaalimainos (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 2.7.1951, HS Aikakone. Viitattu 27.3.2018.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ V. K.: Suomen Sosialidemokraattinen Uudistuspuolue. Alkuvalmistukset. Työn Valta, 4.7.1918.
- ↑ Puoluekokouksemme. Työn Valta, 12.6.1919.
- ↑ Tommi Kotonen: Politiikan juoksuhaudat – Äärioikeistoliikkeet Suomessa kylmän sodan aikana, s. 78–79, 259. Atena, Jyväskylä 2018.
- ↑ Tien varrelta. Teosofi, 01.05.1927, nro 5-6, s. 47. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.11.2018.