Niemen kartano (Kalvola)
Niemen kartano (Kalvola) | |
---|---|
Sijainti | Hämeenlinna, Suomi |
Koordinaatit | 61°06′N 24°04′E / 61.1°N 24.07°E |
Rakennustyyppi | Kartanon päärakennus |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Niemen kartano sijaitsee Äimäjärven länsipäässä Kalvolassa Hämeenlinnassa. Kartano syntyi 1567 kun Kristiina Hornille lahjoitettiin alueelta neljä maatilaa. Myöhemmin kartanoa ovat omistaneet muun muassa Tott-, Tammelander-, Granfelt- ja Lönnholtz-suvut.
Kartanon kaksikerroksinen valkeaksi rapattu tiilinen empiretyylinen päärakennus on Carl Ludvig Engelin suunnittelema ja peräisin vuodelta 1826. Lisäksi kartanon pihapiirissä on puinen konttorirakennus 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta, empiretyylinen tiilinen viljamakasiini 1830-luvulta sekä talouspihan puolella vanha väentupa ja 1870-luvulta peräisin olevat tiiliset navetat ja talli.
Kartanoa ympäröi puisto ja sinne johtaa koivurivien reunustama tie. Lisäksi Sittalan kyläraitin varrella sijaitsee kartanon punamullattuja työväenasuntoja ja metsänhoitajan asunto.[1]
Niemen kartanon omistajaksi tuli 1869 Lönnholtzin suku, kun kunnallisneuvos Johan Fredrik Lönnholtz osti kartanon maanmittari Volter Blåfieldin konkurssipesältä. Hänen pojistaan kartanon lunasti kokonaan itselleen 1895 Werner Lönnholtz.[2] Hänen pojistaan taas kartanon omistaja Bertil Lönnholtz rakennutti Kalvolaan vuosina 1927–1931 puutavaran kuljetuksia varten kapearaiteisen rautatien, Kuurilan metsäradan, joka oli käytössä aina vuoteen 1943 saakka.[3]
Yhdessä viereisen Taljalan kylän kanssa Niemen kartano muodostaa yhden Museoviraston vuonna 2009 määrittelemistä Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hämeen maakunnallisesti arvokkaat rakennusperintökohteet: Kalvola
- ↑ Werner Lönnholtz Biografiasampo. Viitattu 23.6.2022.
- ↑ http://www.muuka.com/finnishpumpkin/manor/n/manor_n_fi.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Niemen kartano ja Taljalan kylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.