Sailor
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: kieliasu heikko ja tyyliltään epätietosanakirjamainen |
| Sailor | |
|---|---|
 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1973–1978, 1980 ja 1989 |
| Tyylilaji | pop, glam rock |
| Jäsenet |
Nick Parvin:, Vokalisti, sähkökitara |
| Entiset jäsenet |
Grant Serpell:, Rummut, lyömäsoittimet, laulu (1989–2011) |
| Levy-yhtiö |
Angel Air, 2003-2007 |
| Aiheesta muualla | |
| www.sailorbookings.com | |
Sailor on englantilainen popyhtye, joka oli suosittu 1970-luvun puolivälissä. Se saavutti Britanniassa kolme single- ja yhden albumimenestyksen. Yhtye oli suositumpi Alankomaissa, Sveitsissä, Itävallassa ja Saksassa kuin kotimaassaan Britanniassa. Yhtyeen johtaja oli Georg Kajanus, jonka sukujuuret ulottuvat Suomeen (Robert Kajanus). Robert Kajanuksen ja Johanna Müllerin avioliitosta syntyi Johannes Kajanus. Johanneksen ja Eugenie de Ribertin liitosta syntyi Johanna Kajanus (kuvanveistäjä). Johannan ja Paul Tjegodiev Sakonskyn (venäläinen prinssi) liitosta syntyi Sailor-yhtyeen Georg Johan Tjegodiev Sakonsky Kajanus. Alkuperäinen Sailor hajosi 1970-luvun lopulla. Sailorin tavaramerkkejä oli Nickelodeon, joka oli rakennettu kahdesta vastakkain olevasta Kemble-pianosta sekä ARP Odyssey- ja ARP 2600-syntetisaattorista, miniuruista ja yhdestä kellopelistä, jotka oli kytketty pianon mekanismiin siten, että molemmilta puolin pystyi soittamaan pianoa ja kellopeliä yhtä aikaa, ja joka näin vapautti soittajat tekemään lavalla show'ta. Nickelodeonilla pystyi soittamaan kuutta soitinta yhtä aikaa. Alkuperäisessä kokoonpanossa ilmestyi vielä kaksi uutta levyä; Sailor (1991) ja Street Lamp (1992). Saksalainen musiikki-promoottori Rainer Haas järjesti Sailoreille konsertin Berliinin Waldbuhne Stadiumille 1993. Yleisöä kyseisessä tapahtumassa oli yli 22 000. Esiintyminen oli ensimmäinen live-esiintyminen comebackin jälkeen.[1] Lisäksi oli useita tv-esiintymisiä, festivaaleja ja Oldie Night -tapahtumia ympäri Eurooppaa vuosina 1991–1995. Kajanus jätti yhtyeen 1995. Yhtyeen laulajaksi tuli Peter Lincoln, jolloin esiintymiset Euroopassa jatkuivat seuraavat kymmenen vuotta. Yhtye esiintyy vielä 2011 aktiivisesti. Alkuperäisjäsenistä mukana ovat Marsh ja Pickett. Vokalistina Nick Parvin ja rummuissa Henry Marshin poika Tom Marsh. Tunnettu Englantilainen vaatetusliike Marks & Spencer (M&S) käytti TV-mainoksessaan musiikkina kappaletta "A Glass of Champagne" vuonna 2006.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Grant Serpell: (Stephen Grant Serpell) on s. 9. helmikuuta 1944 Maidenhead, Berkshire, Englanti
- Phil Pickett: (Philip Stuart Pickett) s. 19. marraskuuta 1946 Münster, Saksa
- Henry Marsh: (Ian Henry Murray Marsh) s. 8. joulukuuta 1948 Bath, Somerset, Englanti
- Georg Kajanus: (Georg Johan Tchegodaieff - Kajanus) on s. 9. helmikuuta 1946 Trondheim, Norja
1960-luvulla yliopistossa ollessaan Grant Serpell soitti rumpuja The Jazz Quartetissa, The Intriguessa, The U.S (university of sussex) Jazz Triossa, The Baskervillessä ja The T-Bonessa. Ammatikseen Serpell soitti rumpuja ensimmäisen kerran Ice yhtyeessä 1967–1968 ja silloin ilmestyi kaksi singleä (Ice Man CD 2005). Serpell soitti myös rumpuja Affinity yhtyeessä 1968–1972, ja albumi ilmestyi nimellä Affinity 1970 (LP) ja (CD 1993, CD 2002). Affinity nimellä on ilmestynyt myös If You Live (CD 2002) ja Live Instrumentals 1969 (CD 2003) sekä Origins 1971–1972 (CD 2003). Serpell soitti rumpuja myös Geno Washingtonin kanssa, sekä The Mike D'Abo Bandissä ja Graphitessa, ennen kuin liittyi KP Packet yhtyeesen. Henry Marsh vaikutti Toast yhtyeessä (laulu, kitara ja koskettimet) 1970 ja yhtyeen nimenvaihdon jälkeen Gringo yhtyeessä vuoteen 1972. Gringo levy ilmestyi 1972 (LP) ja (CD 2000). Georg Hultgreen (käytti silloin enon sukunimeä) toimi vokalistina & kitaristina Eclection yhtyeessä 1968-1969 ja albumi Eclection ilmestyi 1968 (LP) ja (СD 2003). Georg Hultgreen-Kajanus soolo-single ilmestyi 1970. Georg Hultgreen-Kajanus ja Phil Pickett tapasivat ensimmäinen kerran Lontoossa 1970 Edwin H. Morris & Co. Ltd. tiloissa, missä Pickett oli työssä ja josta musiikillinen yhteistyö alkoi.[1]
Sailor tarina alkoi varsinaisesti jo Kajanus / Pickett yhteistyönä albumilla Hi Ho Silver vuonna 1972 (LP). Albumi on uudelleenjulkaistu 1973 USA:ssa (LP). Kajanus ja Pickett soittivat itse kaikki albumilla kuultavat soittimet. Albumilla on kappaleet: Changes, Cold Harbour Morning, Hometown Girl, Tomorrow, Chosen Wings, Parachute, Nature Man, Flying Machine, Movin' On, Passing Time. Albumi on äänitetty Morgan studiolla, Lontoossa. Levymerkki on Signpost Records.
Ensitapaaminen tapahtui Phil Pickettin omistamassa asunnossa olevassa kellarissa, missä pitkähiuksiset miehenalut harjoittelivat yhteissoittoa. Yhtyeen jäsenet olivat; Kajanus, Pickett, Marsh ja Paul Warren, joka oli rumpalina. Kajanus ja Marsh tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa, ja Pickett ja Marsh olivat jo tunteneet toisensa pidemmän aikaa. Yhtyeen jäsenten välinen yhteinen kemia ei kuitenkaan toiminut riittävästi, koska Pickett aavisteli ettei Warren sovi kokoonpanoon ja vastaavasti Kajanuksella oli omat aavistuksensa Marshin, ei niinkään musiikillisista kyvyistään, vaan ulkoisesta olemuksellisesta sopivuudesta yhtyeeseen ja näin ollen yhtyetoiminta loppui. Henry Marsh toimi hetken sähkökitaristina yhtyeessä nimeltä McGuinness Flint. Myöhemmin samanavuonna 'Bill' Pickett otti yhteyttä Kajanukseen ja ehdotti yhteistyötä ja Marshin liittyessä mukaan oli The KP Band melkein valmis. Kolmihenkinen miehistö harjoitteli Hi Ho Silver albumin kappaleita, sekä Pickett ja Kajanus tekivät uusia kappaleita yhtyeelle. Yhtyeen rumpalin saamiseksi Kajanus ja Pickett menivät 'The Bag O'Nails Club'ille Lontoossa, missä Grant 'Tige' Serpell sinäiltana soitti rumpuja. Totesivat että Serpell on oikea mies paikallaan uuteen yhtyeeseen nimeltä KP Packet/The KP Band. Ensimmäinen yritys saada neljä demokappaletta julkaistua epäonnistuivat.[1]
Vuonna 1973 Henry, Phil, Georg ja Grant olivat tehneet demo-nauhan kappaleilla: Traffic Jam ja Brag Brag Brag (Kajanus), sekä Lost My Mode ja Medallions (Pickett). CBS Records levy-yhtiön kuultua demon, oli levytyssopimus valmiina itseään Sailoreiksi kutsuville kavereille. Grant sai idean Sailorin musiikillisesta suunnasta kuultuaan Sailor's Night on the Town kappaleen demon, jonka Georg oli tehnyt kotonaan. Levy-yhtiö oli suunnitellut lähinnä Traffic Jam tapaista musiikillista melodiaa. Yhtye käytti KP Packet nimeä, ennen kuin keksivät Sailor nimen käyttöönsä. Myös soittimet olivat toisenlaiset ennen Nickelodeonin keksimistä. Grant (rummut), Phil (bassokitara), Henry (sähkökitara) ja Georg (akustinen 12-kielinen Gibson-kitara). Valmistuneilla albumeilla 1974–1976 ja 1991–1992 kuullaan vain Kajanuksen säveltämiä kappaleita. Serpell ja Marsh olivat yksimielisiä siitä, että Kajanuksen musiikki on oikea suunta yhtyeelle. Pickett ei ollut asiasta kovin iloinen. Koska hän ei päässyt toteuttamaan lahjakkuuttaan kappaleiden tekemisessä yhtyeessä, ja näin asia tuli esille seuraavan kerran vasta vuonna 1977.
1974–1980
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1974 valmistui Morgan studiolla Lontoossa yhtyeen ensimmäinen Sailor-albumi. Debyyttialbumin julkaistiin elokuussa. Kajanus oli nauhoittanut demonauhan kotonaan ja jonka pohjalta varsinainen studiolevy valmistui. Serpellin ideasta Kajanus suunnitteli Nickelodeonin ajatuksena, että miten neljä kaveria voi soittaa live-keikalla kymmentä soitinta yhtä aikaa. Sailor oli ensimmäinen yhtye joka nauhoitti bassot (ARP 2600) koskettimilta levylle. Singlet Traffic Jam ja Sailor olivat Englannissa radiosoitossa. Kappaleesta Sailor on tehty kaksi eri versiota; "soft" joka ilmestyi singlenä ja "hard"-versio julkaistiin LP levyllä. Levy oli suosittu Alankomaissa, ja siitä tuli ensimmäinen kultalevy (1975). Ensimmäinen live-tv-esiintyminen tapahtui syyskuussa BBC2:ssa Sailor In Concert, jonka kesto oli puolituntinen. Ja varsinainen yleisö live-esiintyminen "showcase" oli The Nightingale Travern Pub, Wood Green, Lontoo.
Seuraava albumi oli nimeltään Trouble, joka julkaistiin marraskuussa 1975. Joka takasi suuremman menestyksen jopa kotimaassaan Englannissa (1976) hiteillä Girls, Girls, Girls ja A Glass of Champagne joka oli myös 24. tammikuuta (1976) NME Chart No. #1.[2] Esiintyi BBC Top of the Pop ohjelmassa (1976) ja ITV Supersonic ohjelmassa. Australiassa oli kolme singleä TOP 50:ssä (1976). Kultalevy Australiasta albumista Trouble vuonna 1978. Suomessa menestyi myös hyvin ollen albumilistalla kakkosena.
Vuonna 1976 Sailor oli Länsi-Saksan TOP 20:ssä kappaleilla A Glass of Champagne (21 vk) ja Girls, Girls, Girls (19 vk) listoilla, sekä 29. huhtikuuta molemmat kappaleet olivat samanaikaisesti neljäs ja viides.[3] Samana vuonna Sailor kävi kokeilemassa purjeitaan USA:ssa, muun muassa New York, Santa Monica ja San Diego, mutta vastaanotto ei ollut toivotunlainen. Yhtye kertoi haastattelussa, että ensimmäisen kappaleen alkaessa kappaleella Let's Go to Town, niin yleisö kirjaimellisesti lähti kaupungille. Kolmas askel otettiin 1976 nimellä The Third Step, joka julkaistiin syyskuussa. Albumilla oli hitit One Drink Too Many ja Stiletto Heels, tosin listasijoitus ei ollut kovin korkea. Stiletto Heels oli Länsi-Saksan TOP 20:ssä (10 vk) ja paras sijoitus oli kahdestoista.[4] Suomessa albumilistalla neljäs.
Neljäs albumi ilmestyi elokuussa 1977 nimellä Checkpoint. Levyllä ei kuulla Pickettin osaamista, koska oli jättänyt yhtyeen musiikillisten erimielisyyksien johdosta. Kappale Down By the Docks on Sailorin ensimmäinen ja viimeinen disko-melodia, mutta oli varsin suosittu diskoissa. Marsh / Serpell sävelsivät myös levylle kappaleet Istanbul 6.25 ja Put Your Mouth Where the Money Is. Tuottajina toimi 'Beach Boys' Bruce Johnston ja Kurt Becher. Sailor sai International Deutscher Schallplatten Preis -palkinnon Länsi-Saksassa 1977.
Ensimmäinen kokoelmalevy julkaistiin kesäkuussa 1978 nimellä Greatest Hits Vol.1 (Kasetti/LP). Uusia kappaleita olivat All I Need Is a Girl (Kajanus) ja The Runaway (Pickett). Myös Romance (Edit-Mix) ja Down By the Docks (Edit-Mix) olivat levyllä. Phil Pickett palasi uudelleen yhtyeeseen. Viides LP valmistui syyskuussa 1978 nimellä Hideaway. Levyllä kuullaan kaikkien yhtyeen jäsenten sävellyksiä. Single Stay The Night (Marsh / Serpell) oli hitti Tanskassa. Levytyssopimus Euroopassa umpeutui Sailorin osalta vuoden 1978 lopulla. Viimeinen yhteinen esiintyminen tapahtui 17. päivä kesäkuuta 1978.
Pickett ja Marsh suuntasivat purjeet uudelleen kohti Yhdysvaltoja ja tekivät siellä albumin Dressed for Drowning, joka julkaistiin vuonna 1980. Uudet jäsenet yhtyeessä olivat sisarukset Virginia Davin ja Gavin Davin. Levyllä rummuissa soittaa studiomuusikko James Stroud, koska Serpell ei ollut kiinnostunut tulemaan uuteen yhtyeeseen. Kokoonpanon piti alun perin käyttää uutta nimeä 'The Private Eye', mutta levy-yhtiön johtaja Dick Asher halusi käyttää Sailor nimeä tulevilla julkaisuilla. Tässä kokoonpanossa tehtiin vielä yksi studioäänite (äänitetty syyskuussa 1980) Tv Land jossa piti oli muun muassa Snow Hill, Whatever's In Your Heart (taustalaulu Carl Wilson), Farewell to Berlin, Devotional Songs ja Tv Land nimiset kappaleet. Sävellykset ja sanoitukset on tehnyt Philip Pickett. Rummuissa oli Stuart Elliott, bassokitaraa soitti Jim Cuercio ja sähkökitaristina oli Gerry Donahue. TV Land on enemmän Sailoria, kuin edellinen Dressed for Drowning julkaistu albumi. CBS Records (USA) irtisanoutui yllättäen albumin tekemisestä ja sen julkaisemisesta. Tuottajana oli maineikas James William 'Jim' Guercio. Albumit äänitettiin maineikkaalla studiolla nimeltä: Caribou Ranch, Colorado's Rocky Mountains, USA. Davin ja Virginia palasivat USA:ta Englantiin takaisin laulamaan Cornwalliin. Pickett ja Marsh musisoivat Englannissa clubilla nimeltä All My Eye Betty Martin. Gavin Davin oli myös oikeasti ammatiltaan merimies (Sailor) vuoden 1981 jälkeen.[1]
Sooloprojektit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1980-luvun alussa Kajanus ja siskokset Phillipa "Phil" Boulter (1979–1982) ja Francesca "Frankie" Boulter 1979–1986 DATA tekivät yhtyeensä kanssa kolme LP-levyä; Opera Electronica (1981), 2-Time (1983) ja Elegant Machinery (1985). Levyt on saatavissa CD:nä 2006. Ruotsalainen Eternity Records on julkaissut vuoden 1983 ja 1985 DATA levyt kokoelmalevynä nimellä Accumulator 1995. Yliopiston käyneenä Grant Serpell kouluttautui opettaja ammattiin ja toimi kemian opettajana. Georg Kajanus oli musiikillisessa yhteistyössä Japanilaisen säveltäjän nimeltään Umi Bayashi kanssa. Kajanus ja Marsh tekivät Cannel 4:lla animaatio tv-ohjelmaan nimeltä The Kid musiikkia vuonna 1986. Henry Marsh on säveltänyt teatterimusiikkia ja voitti Joseph Jefferson Award palkinnon vuosina 1998 ja 2004 USA:ssa, sekä soololevy ilmestyi nimellä The Other Side of the Ocean (2005). Phil Pickett vaikutti vuosina 1982-1986 Englantilaisen Culture Club yhtyeen taustajoukoissa koskettimet ja taustalaulu sekä co-wrote muun muassa kappaleet Karma Chameleon ja It's a Miracle. Pickett on musisoinut ja tehnyt co-wrote yhteistyötä muun muassa Malcolm McLaren & Waltz, Joe Cocker, Jeff Beck, Hugh Masekela, John Lodge, Musical Youth, Ringo Starr ja Sir Paul McCartney kanssa. Pickett sävelsi virallisen ITV Olympiatunnarin 1984. Vuonna 1996 valmistui Kajanus & Tim Dry yhteistyönä NOIR studiolevy Strange Desire, joka julkaistiin cd-levynä vasta 2000 ja 2007. Myös Kajanus (revealed) cd on ilmestynyt 2006, jossa on 24 harvinaislaatuista single äänitettä vuosilta 1970 - 1998. Georg Kajanus on vuosina 1999 - 2005 säveltänyt ja sovittanut klassisen teoksen nimeltä People Industry Inventory, jossa on 17 musiikillista osaa. Phil Pickett ja Henry Marsh tekivät yhdessä musiikit kolmeen musikaaliin nimeltä; Casper - The Musical, The Mask - Musical ja Spider-Man On Stage (1999/2000). Vuonna 1997 Kajanus teki musiikin dokumenttiin Didn't Do It For Love, joka kertoo Kajanuksen siskon Eva Norvind värikkäästä elämästä muun muassa Meksikossa.
Comeback 1990...
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1988 Kajanus, Pickett, Marsh ja "rumpukone" tekivät yhdessä kolme kappaletta nimeltään; Heart of the Matter, Stereotype ja Perfect Time.[1] Studiossa äänitetyillä kappaleilla ei ollut myötätuulta, vaan Sailorin uudelleen tuleminen oli hetken aikaa vastatuulessa. Grant Serpell ei ollut musiikkibisneksessä vuoden 1978 yhtyeen hajoamisen jälkeen, vaan oli toiminut pääasiassa opettajan ammatissa viimeiset kahdeksan vuotta. Joten muilla alkuperäisjäsenillä oli rumpalin suhteen epätietoisuutta, ennen kuin Kajanus soitti Serpellille ja kysyi liittyykö Grant uudelleen Sailor yhtyeeseen.
Uudelleen yhdistyminen tapahtui Lontoossa 1989, ja ensimmäinen single ilmestyi elokuussa 1990 kappaleilla The Secretary ja Cumbia, joka on eri versio La Cumbia kappaleesta. Saksalainen BMG-levy-yhtiö teki levytyssopimuksen kahdesta albumista jotka olivat nimeltä Sailor joka ilmestyi huhtikuussa 1991 ja Street Lamp joka ilmestyi syyskuussa 1992. Hittejä olivat ensimmäisestä levystä kappaleet La Cumbia ja The Secretary, jotka olivat myös Suomessa radiosoitossa. Sailor sai vuoden comeback 'RSH GOLD' palkinnon Saksassa 1991. Toinen levy ei menestynyt odotetulla tavalla. Levyltä soitetuimmat kappaleet olivat Latino Lover, Street Lamp, Presious Form ja It Takes 2 To Tango.
Uusi studioalbumi Legacy: Greatest & Latest ilmestyi lokakuussa 1996. Kokoonpanossa oli Serpell, Pickett, Marsh ja uutena vokalistina Peter Lincoln. Äänitetty huhti- & toukokuun aikana. Uusia kappaleita olivat Catwalk Girls vokalistina on Naomi Eyres, Latin Eyes ja Nickelodeon Nights, sekä uudelleen äänitettyjä vanhoja hittejä, kuten A Glass of Champagne, Girls, Girls, Girls, La Cumbia, One Drink Too Many, Traffic Jam, The Secretary, Stay the Night, Hat Check Girl, Stiletto Heels, Istanbul 625, Karma Chameleon, Stranger In Paris ja 'Copacapana'. Levy on julkaistu uudelleen nimellä; Greatest And Latest 2001 ja The Very Best of Sailor (cd:llä on vain listassa olevat ensimmäiset 12 kappaletta) 1997.
Sailorin ensimmäinen livealbumi ilmestyi 1998 nimellä Live In Berlin. Kappaleet on äänitetty ympäri Eurooppaa olevista live esityksistä. Yhtyeen jäsenet olivat; Serpell. Pickett, Marsh ja Lincoln. Albumi on uudelleenjulkaistu 2002 samalla nimellä, sekä 2003 A Glass of Champagne ja 2005 Greatest Hits Live. Myös 2003 DVD julkaisu Live In Concert on saatavissa CD:nä nimellä Sailor Live: One Drink Too Many 2005 ja A Glass of Champagne - Live 2006 sekä A Glass of Champagne 2007 (ei sisällä "unplugged" - kappaleita).
Viimeisin tuore julkaisu on helmikuussa 2006 ilmestynyt kokoelmalevy Buried Treasure. Levyltä löytyy 38 kappaletta muun muassa Changes, Heart of the Matter, Chained to the Wheel, TV Land, Stereotype, Farewell to Berlin, Estepona, Perfect Time, Brag Brag Brag, Office Hours, Guns and Guitars, My Parachute, The Natureman, Whatever's In Your Heart, The Frozen Man, Tomorrow, Lost My Mode ja Mack the Knife, sekä muita jo ennestään julkaistuja Sailor hittejä. Uudelleenjulkaistu 2007 Treasure Trove: Anthology 1975-2005.
Nickelodeon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nickelodeon oli yhtyeen rakentama yhdistelmäsoitin. Yhtyeen jäsen Georg Kajanus kehitti ja patentoi sen koneiston.[5]
Alkuperäisen idean keksi 1974 Grant Serpell. Roger Deanin suunnittelema, The Blob!, oli kuitenkin liian iso lavalle vietäväksi joten ajatuksesta luovuttiin kunnes Georg Kajanus kehitti uuden suunnitelman, joka nimettiin Nickelodeoniksi.[5] Laitteisto sisälsi miniurut, kellopelin, kaksi kappaletta ARP-syntetisaattoria ja kaksi vastakkain olevaa Kemble pianoa. Yhtyeessä Nickelodeonin soittivat Henry Marsh ja Phil Pickett.
Nickelodeon live-kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sailor
- The Street
- Let's Go to Town
- Panama
- Girls, Girls, Girls
- A Glass of Champagne
- Jacaranda
- The Old Nickelodeon Sound
- Blame It on the Soft Spot
- Sailor's Night on the Town
- Harbour
- The Pimp's Brigade
- Josephine Baker
- Blue Desert
Eri versioita Nickelodeonista[6]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1974–1978: Alkuperäinen Nickelodeon otettiin käyttöön syyskuussa.
- 1976 – 'Big' Nickelodeon oli käytössä tv - 'playback' esityksissä.
- 1991–1993: Sininen Nickelodeon otettiin käyttöön toukokuussa tv - 'playback' esityksissä Euroopassa.
- 1993–1996: Musta 'GK' Nickelodeon otettiin käyttöön joulukuussa. Steinway-versio, digitaaliset syntetisaattorit.
- 1996–2001: Musta muovinen Nickelodeon otettiin käyttöön marraskuussa. Syntetisaattorit. (Suunnitellut: Graham Naylon).
- 2001–2006: Sininen Nickelodeon otettiin käyttöön marraskuussa. Syntetisaattorit. (Suunnitellut: Graham Naylon).
- 2004– 'Nickerbox'in suunnitteli Rob Alderton (jäi keskeneräiseksi, käytetty joulukuussa kaksi kertaa). Syntetisaattorit.
- 2006– Uusin versio otettiin käyttöön huhtikuussa. Syntetisaattorit.
Alkuperäinen kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Georg Kajanus: vokalisti, Ovation 6 & 12-kielinen akustinen kitara, charango, piano, harmoni, syntetisaattori, Veracrutzana harp – mukana vuodet 1973–1978 ja 1988–1995.
- Henry Marsh: piano-Nickelodeon, harmonikka, sähkökitara, akustinen kitara, marimba, syntetisaattori, basso, laulu – mukana vuodet 1973–1978, 1980, 1988–1999 ja 2005–.
- Phil Pickett: basso-Nickelodeon, piano, mandoliini, guitarrón, Cruz basso, syntetisaattori, calliope, ksylofoni, Hammond-urut, akustinen kitara, laulu – mukana vuodet 1973–1976, 1978, 1980 ja 1988–.
- Grant Serpell: Ludwin-rummut, claves, wood blocks, guiro, agogo bell, tamburiini, triangeli, marakassit, tamtam, isorumpu, putkikellot, cowbell, ship bell, laulu – mukana vuodet 1973–1978 ja 1989–2011.
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vuosien 1974–1978 ja 1990–1992 singlet ovat albumisivuilla.
- 1978: All I Need Is a Girl / Copacapana (7" single): (Länsi-Saksa, Englanti, Alankomaat)
- 1978: The Runaway / Put Your Mouth Where the Money Is (7" single): (Alankomaat, Yhdysvallat, Kanada).
- 1980: Do You Remember: Sailor / Traffic Jam (7" single): (L-Saksa, Alankomaat).
- 1989: Old Gold: A Glass of Champagne / Girls, Girls, Girls (7" single): (Englanti).
- 1994: Happy Birthday: Girls, Girls, Girls / A Glass of Champagne / One Drink Too Many (Maxi-CD): (Saksa).
- 1996: Karma Chameleon / Karma Chameleon (Radio-Edit) / Karma Chameleon (Hot Summer-Edit) / A Glass of Champagne: (red, gold and green Maxi-CD): (Tanska).
- 2001: Estepona (CD-single): (Englanti).
- 2005: Buried Treasure EP: Collectors Special Edition; Karma Chameleon / Girls, Girls, Girls (1996) / Stereotype (1988) / Heart of the Matter (1988) (12" EP): (Englanti).
Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
DVD-levyt & VHS-videot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sailor Live In Concert: VHS-video live konsertti 1976. Paikka oli Southend, Englanti. Videolla kuullaan kappaleet: Girls, Girls, Girls, A Glass of Champagne, Sailor, The Street, Jacaranda, Blame It on the Soft Spot, Panama, The Old Nickelodeon Sound ja Traffic Jam.
- Sailor Special: VHS-videolla on dokumentti The Third Step albumin äänityksestä CBS studiossa Lontoossa 1976 ja tv esiintymisiä Sailor- ja Trouble -albumin kappaleista. Myös materiaalia siitä, mitä yhtyeen jäsenet Grant, Georg, Phil ja Henry tekevät vapaa-aikanaan.
- 2003: Pirate Copy: Live! In Concert - DVD on nauhoitettu Swan Theatre, High Wycombe, Englannissa marraskuussa 2002. Näyttelijä Jeremy Irons esittelee alkuintrossa Sailorin lavalle. Grant Serpell, Peter Lincoln, Rob Alderton ja Phil Pickett. Taltioinnissa kuullaan kappaleet; A Glass of Champagne, One Drink Too Many, Blame It on the Soft Spot, Sailor, Mack the Knife, Josephine Baker, Vera From Veracruz, Jacaranda, Traffic Jam, Karma Chameleon, Panama, The Secretary, Girls Girls Girls, La Cumbia, Frozen Man, Give Me Shakespeare, The Old Nickelodeon Sound, A Glass of Champagne (Reprise), 1812, In the Navy/Hot Stuff, Girls Girls Girls (Reprise), Latin Medley (LaBamba/Volare/Bambaleyo). Myös bandin jäsenten haastattelut ja Sailor historiaa. Bonuksena vielä akustisesti "unplugged" Girls Girls Girls, A Glass of Champagne ja Karma Chameleon. Taltiointi on kuultavissa Stereona 2.0 ja Dolby Digital 5.1 Surroundina.
- 2004: Live In Concert - DVD on sama kuin Pirate Copy: Live! In Concert, mutta lisäksi vielä DTS 5.1 Surround, sekä Sailor historia eri näkökulmasta katsottuna. Ilmestynyt kahdella eri kansikuvalla.
- 2008: Live In Concert At Swan Theatre on sama kuin 2004 ilmestynyt DVD.
- 2008: Live In Concert - sama kuin 2004 ilmestynyt dvd.
Kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1992: The Sailor Story: The Early Years, 1973-1978, A Letters From Phil, A Letters From Grant, A Letters From Henry, A Letters From Georg, The Return 1989-, Sailor Discography, The Albums. Julkaisu on A4, laminoitu etukansi väri- ja mustavalokuvilla, 22 mustavalkoista valokuvaa, 26 sivua. Julkaisija oli Sailor Club.
- 2004: The Official Sailor Story. 300 sivua, 19 valokuvaa ja noin 120 tuhatta sanaa. Kirjan kirjoittaja on James McCarraher.
- 2005: The Official Sailor Story - 2nd Edition (updated). Kirjan kirjoittaja on James McCarraher. 300 sivua, 19 valokuvaa. ISBN 978-1-905363-30-8 ja ISBN 1-905363-30-3.
- 2006: Kajanus: The Biography. 300 sivua, 100 valokuvaa ja noin 67 tuhatta sanaa. Lisäksi single-cd: 'The Norwegian Trilogy'. Kirjan kirjoittivat James McCarraher ja Georg Kajanus. ISBN 978-0-9526690-4-3 ja ISBN 0-9526690-4-8.
Musikaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2006: Sailor: The Musical Journey. Musikaalin kirjoitti Bill Blenman. Musiikki ja sanat; Georg Kajanus (Sailor). Ohjaaja oli Irene Burt. Musiikin sovitukset ja soittimet: Alan Gibson. Musikaalin ensi-ilta oli Skotlannissa 3. päivä heinäkuuta. Paikka oli Carngie Hall Dunfermline, lähellä Edinburghia.
Listasijoitukset [7]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Englanti Singlet
Albumit
Alankomaat Singlet
Albumit
Itävalta Singlet
Albumit
Norja Singlet
Albumit
Israel Singlet
Belgia Singlet
|
Ruotsi Singlet
Albumit
Sveitsi Singlet
Saksa Singlet
Albumit
Suomi Singlet
Albumit
Australia Singlet
Albumit
|
Suomenkielisiä versioita[8]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
- The Old Nickelodeon Sound = Vanhat laulut nuo Matti Esko (1990)
- A Glass of Champagne = Lasi Shampanjaa Neumann (1992)
- Latino Lover = Gigolo Meiju Suvas (1993)
- A Glass of Champagne = Seiniä päin Vilperin Perikunta (1995)
- Girls, Girls, Girls = Naiset Finlanders (1998)
- Girls, Girls, Girls = Naiset Jean S (2004)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e The Official Sailor Story
- ↑ New Musical Express
- ↑ German Chart 19.02. - 26.08.1976
- ↑ German Chart 21.10. - 30.12.1976
- ↑ a b The Official Sailor Story/James McGarraher 2004/2005 ISBN 1-905363-30-3
- ↑ Sailor Club Homepagelähde tarkemmin?
- ↑ austriancharts.at, germancharts.com, hitparade.ch, norwegiancharts.com, swedishcharts.com
- ↑ Yle Arkisto
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Georg Kajanus, kotisivut (englanniksi)
- Sailor Club Homepage, kotisivut (englanniksi)
- Kajanus/People Industry, kotisivut (englanniksi)
- Henry Marsh, kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Sailor - The Musical Journey, kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Sailor albumien sanoitukset (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)