Nicholas Daniloff
.jpg)
Nicholas S. Daniloff (30. joulukuuta 1934 Pariisi – 17. lokakuuta 2024 Cambridge, Massachusetts[1]) oli yhdysvaltalainen toimittaja. Hän oli vuonna 1986 pidätettynä Neuvostoliitossa vakoilusta epäiltynä.[2][3]
Daniloff syntyi Venäjältä muuttaneen isän ja yhdysvaltalaisen äidin perheeseen. Hänen lapsuudenkodissaan puhuttiin ranskaa. Daniloff muutti lapsena Pariisista ensin Argentiinaan, sitten New Hampshireen ja lopulta takaisin Pariisiin. Vuodesta 1952 hän opiskeli Harvardin yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1956. Daniloff täydensi opintojaan Oxfordin yliopistossa vuoteen 1958 saakka. Hän tapasi Englannissa Ruthin[4], jonka kanssa meni naimisiin vuonna 1959.[3]
Daniloff kiinnostui Venäjästä kuultuaan lapsuudessaan kertomuksia muun muassa Venäjän sisällissodasta ja Vladimir Leninin valtaannoususta. Hänen sukuunsa kuuluneita oli myös teloitettu Neuvostoliitossa. Hänen isoisänsä oli tsaarinaikaisen Venäjän kenraali (Juri Danilov), ja hän oli myös 1800-luvun dekabristi Aleksandr Frolovin jälkeläinen.[3]
Pidätys ja jälkivaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Daniloff johti vuosina 1981–1986 U.S. News & World Reportin Moskovan-toimistoa.[5] KGB pidätti hänet 30. elokuuta 1986[5] vakoilusta epäiltynä.[2] Daniloff oli saanut ystävänään ja lähdehenkilönään pitämältään neuvostoliittolaiselta dokumentteja, joiden joukossa oli kuvia neuvostosotilaista Afganistanissa. Hän kantoi dokumentteja paketissa pidätyksen hetkellä.[4] KGB:n työntekijät pakottivat Daniloffin kyytiinsä. Hän joutui Lefortovon vankilaan.[2] Häntä vastaan nostettiin syyte[3], mutta Ronald Reaganin hallinnon neuvoteltua Neuvostoliiton edustajien kanssa[4] hänen annettiin poistua Neuvostoliitosta 23. syyskuuta 1986.[5] Daniloff kuvaili kuulustelujen olleen psykologista, vaikkakaan ei fyysistä kidutusta.[2] Pidätys tapahtui vähän sen jälkeen kun New Yorkissa oli pidätetty vakoilusta epäiltynä Gennadi Zaharov.[4][2] Daniloff katsoikin joutuneensa panttivangiksi Neuvostoliiton reaktiona Zaharovin pidätykseen.[2]
Toimittajana Daniloff käsitteli neuvostohallintoa kriittisesti, mutta puolusti Neuvostoliiton teatteri- ja musiikkikulttuuria. Hän kiinnostui myös maan avaruustutkimuksesta ja kirjoitti aiheesta kirjan. Neuvostoliitossa oleskelunsa aikana Daniloff tutustui muun muassa avaruustutkimusinstituutin johtaja Roald Sagdejeviin ja lukuisiin kulttuurivaikuttajiin.[3]
Daniloff julkaisi myöhemmin omaelämäkertateoksen Two Lives, One Russia. Hän opetti Northeastern Universityn toimittajakoulussa, jota johti vuosina 1992–1999. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2014.[5] Daniloffilla on lapset Miranda ja Caleb.[3] Daniloffin jälkeen Neuvostoliitossa tai Venäjän federaatiossa ei pidätetty vakoiluepäilyin yhtäkään yhdysvaltalaista kirjeenvaihtajaa ennen Evan Gershkovichin pidätystä vuonna 2023.[2] Yhdysvaltain kansalainen Paul Whelan oli kuitenkin pidätetty Moskovassa 28. joulukuuta 2018. Daniloff toi julkisuudessa esiin tapauksen samankaltaisuuden omaan pidätykseensä, koska Marija Butina oli pidätetty Yhdysvalloissa ennen Whelanin pidättämistä Venäjällä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Murphy, Brian: Nicholas Daniloff, reporter held in Moscow amid Cold War tussle, dies at 89 The Washington Post. 19.10.2024. Viitattu 24.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g From the Archives: 13 Days in a KGB Prison U.S. News 30.3.2023, viitattu 15.1.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f MAN IN THE NEWS; THE BOLSHEVIKS' PRISONER: NICHOLAS DANILOFF The New York Times 9.9.1986, viitattu 15.1.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Gabriel Dunatov, The Case Of Paul Whelan Draws Parallels To U.S. Journalist's 1986 Arrest In Moscow NPR 3.1.2019, viitattu 15.1.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d Nicholas Daniloff papers Harvard Library, viitattu 15.1.2024 (englanniksi)
