Niceto Alcalá-Zamora
| Niceto Alcalá-Zamora | |
|---|---|
 Niceto Alcalá-Zamora. |
|
| Espanjan tasavallan presidentti | |
| Pääministeri |
Manuel Azaña Alejandro Lerroux Diego Martínez Barrio Ricardo Samper Joaquín Chapaprieta Manuel Portela |
| Edeltäjä | – |
| Seuraaja | Manuel Azaña |
| Espanjan pääministeri | |
| Edeltäjä | Juan Bautista Aznar-Cabañas |
| Seuraaja | Manuel Azaña |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. heinäkuuta 1877 Priego de Córdoba, Espanja |
| Kuollut | 18. helmikuuta 1949 (71 vuotta) Buenos Aires, Argentiina |
| Tiedot | |
| Puolue |
Liberaalipuolue (1899–1923) Sitoutumaton (1923–1931) Liberaalinen tasavaltalaisoikeisto (1931–1936) |
 Nimikirjoitus |
|
Niceto Alcalá-Zamora (6. heinäkuuta 1877 Priego de Córdoba – 18. helmikuuta 1949 Buenos Aires, Argentiina) oli espanjalainen valtiomies, joka toimi vuonna 1931 Espanjan toisen tasavallan ensimmäisenä pääministerinä ja vuosina 1931–1936 sen ensimmäisenä presidenttinä.[1]
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alcalá-Zamora valittiin Espanjan parlamenttiin eli cortesiin ensi kerran vuonna 1905. Hän toimi yleisten töiden ministerinä vuonna 1917 ja sotaministerinä vuonna 1922. Tuolloin käynnissä olleessa Rifin sodassa Annualin taistelussa kärsitty tappio johti armeijan johtoa koskeneeseen tutkintaan, jonka seurauksena kenraali Miguel Primo de Rivera kaappasi vallan. Alcalá-Zamora oli tähän saakka ollut monarkisti, mutta hän ei hyväksynyt sitä, että kuningas Alfonso XIII salli Primo de Riveran perustuslainvastaisen diktatuurin, ja kääntyi siksi tasavallan kannattajaksi. Alcalá-Zamora oli mukana, kun Espanjan porvarilliset tasavaltalaiset, sosialistit ja Katalonian vasemmistolaiset separatistit solmivat elokuussa 1930 San Sebastiánin sopimuksena tunnetun liiton. Pian sen jälkeen hänet vangittiin. Kun tasavaltaa kannattaneet puolueet saivat enemmistön huhtikuun 1931 parlamenttivaaleissa, vallankumouskomiteaan kuulunut Alcalá-Zamora vaati kuningas Alfonsoa luopumaan kruunusta. Alfonson paettua maasta Alcalá-Zamora muodosti uuden hallituksen.[1]
Alcalá-Zamora erosi pääministerin tehtävästä jo lokakuussa 1931, sillä hän ei hyväksynyt vasemmiston hallitseman cortesin päätöstä sisällyttää uuteen perustuslakiin katolisen kirkon vastaisia pykäliä. Tästä huolimatta hänet valittiin 11. joulukuuta 1931 uuden tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi.[1]
Presidenttinä Alcalá-Zamora yritti huonolla menestyksellä ehkäistä Espanjan poliittisten ryhmien voimistunutta vastakkainasettelua. Hän kieltäytyi antamasta hallituksen johtoa oikeistolaiselle CEDA-puolueelle, joka olisi halunnut kumota tasavallan perustuslain.[1] Hän pyrki pysäyttämään myös radikaalin vasemmiston etenemisen ja julisti lokakuussa 1934 sotatilan Asturian kapinan tukahduttamiseksi.[2] Lopulta lähes kaikki puolueet kääntyivät häntä vastaan.[1] Johtavana hallituspuolueena toimineen Radikaalin tasavaltalaispuolueen romahdettua skandaaleihin syksyllä 1935 Alcalá-Zamora hajotti parlamentin ja määräsi uudet vaalit.[3] Kun kansanrintamapuolueet saivat enemmistön helmikuun 1936 parlamenttivaaleissa, uusi cortes päätti äänin 238–5 erottaa Alcalá-Zamoran presidentinvirasta.[1] Verukkeena käytettiin sitä, että hän oli ylittänyt valtaoikeutensa hajottamalla parlamentin kahdesti.[2]
Alcalá-Zamora asui myöhempinä vuosinaan maanpaossa Ranskassa ja Argentiinassa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Niceto Alcalá Zamora (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.10.2015.
- ↑ a b Jyrki Juusela: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa 1936–1939, s. 15–17. Atena, Jyväskylä 2003.
- ↑ Spain: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.10.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Niceto Alcalá-Zamora Wikimedia Commonsissa
