New Yorkin öitä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
New Yorkin öitä
New York Nights
Ohjaaja Lewis Milestone
Käsikirjoittaja Jules Furthman
Perustuu Hugh Stanislaus Stangen näytelmään Tin Pan Alley (1924)
Tuottaja Joseph Schenck
Norma Talmadge
Kuvaaja Ray June
Pääosat Norma Talmadge
Gilbert Roland
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Joseph M. Schenck Productions
Levittäjä United Artists
Ensi-ilta Yhdysvallat 28. joulukuuta 1929
Suomi 14. joulukuuta 1930
Kesto 81 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

New Yorkin öitä (engl. New York Nights) on vuonna 1929 ensi-iltansa saanut Lewis Milestonen ohjaama yhdysvaltalainen rikosdraamaelokuva, jonka pääosissa ovat Norma Talmadge ja Gilbert Roland. Elokuva tunnetaan Norma Talmadgen ensimmäisenä äänielokuvana, joka jäi myös hänen toiseksi viimeiseksi elokuvakseen. Talmadge oli elokuvan tuottajana yhdessä aviomiehensä Joseph Schenckin kanssa. Schenckin Joseph M. Schenck Productions oli elokuvan tuotantoyhtiönä. New Yorkin öitä perustuu Hugh Stanislaus Stangen näytelmään Tin Pan Alley (1924), jonka pohjalta Jules Furthman sovitti elokuvan käsikirjoituksen.[1][2][3]

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Jill Deverne (Norma Talmadge) on Broadway-musikaalien tähti, joka on naimisissa alkoholisoituneen ja alamäessä olevan säveltäjän, Fredin (Gilbert Roland), kanssa. Joe Prividi (John Wray) on gangsteri, joka tuottaa Jillin uusimman musikaalin. Prividi on ihastunut Jilliin, joka on kuitenkin uskollinen ainoastaan aviomiehelleen. Prividi junailee Ruthie-nimisen (Mary Doran) kuorotytön humaltuneen Fredin syliin eräänä iltana salakapakassa ja järjestää ratsian. Vihainen Jill ei usko Fredin syyttömyyteen, joten hän jättää tämän. Prividi alkaa liehitellä Jilliä, josta tulee hänen rakastajattarensa. Eräissä yksityisissä juhlissa Prividi ampuu humaltuneen uhkapelaajan, joka oli ahdistellut Jilliä. Prividi ja Jill viedään poliisiasemalle, missä Jill löytää Fredin, joka on joutunut elämässään alamäkeen ilman häntä. Jill, joka on väsynyt elämään railakasta ja laitonta elämäntapaa, sopii riitansa Fredin kanssa. He alkavat suunnitella pakoaan New Yorkista ja yhteistä tulevaisuuttaan. Päästyään vankilasta mustasukkainen Prividi lähettää asemiehensä tappamaan Fredin. Prividi ja hänen suunnitelmansa kuitenkin pysäytetään, ja hän saa menolipun takaisin vankilaan. Samaan aikaan Jill ja Fred lähtevät junalla kohti uutta alkuaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Norma Talmadge  Jill Deverne  
 Gilbert Roland  Fred Deverne  
 John Wray  Joe Prividi  
 Lilyan Tashman  Peggy  
 Mary Doran  Ruthie Day  
 Roscoe Karns  Johnny Dolan  
 Al Jolson  oma itsensä (cameo-rooli)  
 Jean Harlow  juhlavieras  

Hugh Stanislaus Stangen kolminäytöksinen näytelmä Tin Pan Alley sai ensi-iltansa Broadwayn Biltmore-teatterissa 1. marraskuuta 1928.[4] Näytelmää esitettiin 69 kertaa, ja sen viimeinen esitys esitettiin joulukuussa 1928.[4] Broadway-näytelmän rooleissa olivat Claudette Colbert, Norman Foster, John Wray, Constance McKay, Marica Manning ja Edgar Nelson.[4] John Wray oli alkuperäisen näytelmän näyttelijäkokoonpanon ainoa jäsen, joka uusi roolinsa elokuvaversiossa.[4] Näytelmässä Jill Deverne on Jill O’Dare ja Fred Deverne Fred Moran, mutta elokuvaan henkilöhahmoille annettiin sama sukunimi.[4]

Ennen elokuvan kuvauksia Norma Talmadge oli käynyt äänielokuvaharjoituksissa yli vuoden ajan, jotta oli päässyt eroon paksusta brooklyniläisaksentistaan.[5][6] Kun otetaan huomioon elokuvan miljöö, brooklyniläisaksentti ei olisi toisaalta haitannut.[7]

Al Jolsonin, Dave Dreyerin ja Ballard McDonaldin säveltämä “A Year from Today” -kappale kuullaan elokuvassa, jossa se lauletaan neljällä eri tyylillä.

Julkaisu ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Yorkin öitä sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 28. joulukuuta 1929.[5] Elokuvan Suomen teatteriensi-ilta oli 14. joulukuuta 1930.[1] United Artists vastasi elokuvan teatterilevityksestä Yhdysvalloissa vuonna 1929.[5] Elokuva sai paljon julkisuutta tiedotusvälineissä etenkin Talmadgen ensimmäisenä äänielokuvana.[7]

New Yorkin öitä osoitti, että Talmadge pystyi puhumaan ja näyttelemään äänielokuvissa hyväksyttävästi.[8][9][10] Hänen roolisuorituksensa sai kehuja.[7] Variety ylisti hänen roolisuoritustaan, ja Photoplay kirjoitti, että hänen ihailijansa eivät tulisi olemaan pettyneitä hänen ääneensä.[7] Itse elokuva sai lähinnä kielteisiä arvosteluja juonen osalta.[5][8][9] Elokuva oli kuitenkin kohtuullinen menestys lippuluukuilla.[11]

New Yorkin öitä sai uusintaensi-iltansa Yhdysvalloissa vuonna 1938, jolloin se leikattiin 64-minuuttiseksi. Elokuvan kopiota säilytetään muun muassa Yhdysvaltain kongressin kirjaston ja George Eastman Housen elokuva-arkistoissa.[7]

  1. a b New York Nights (1929) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 17.7.2015. (englanniksi)
  2. NEW YORK NIGHTS (1929) tcm.com. TCM.com. Viitattu 17.7.2015. (englanniksi)
  3. New York Nights (1929) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 17.7.2015. (englanniksi)
  4. a b c d e Tin Pan Alley ibdb.com. IBDB.com. Viitattu 17.7.2015. (englanniksi)
  5. a b c d NORMA TALMADGE tcm.com. TCM.com. Viitattu 17.7.2015. (englanniksi)
  6. STARRLIGHT: Norma Talmadge By Steve Starr, Entertainment Magazine emol.org. Emol.org. Arkistoitu 7.9.2015. Viitattu 17.7.2015. (englanniksi)
  7. a b c d e New York Nights (1929) web.stanford.edu. Stanford.edu. Viitattu 17.7.2015. (englanniksi)
  8. a b Woman Disputed: Who was Norma Talmadge, and why aren't more of her films available? by Greta de Groat stanford.edu. Stanford.edu. Viitattu 17.7.2015. (englanniksi)
  9. a b Norma Talmadge silentera.com. Silentera.com. Viitattu 17.7.2015. (englanniksi)
  10. Basinger, Jeanine (2000). Silent Stars. Wesleyan University Press. s. 144-157. ISBN 0-8195-6451-6. Viitattu 17.7.2015. Kirjan sähköinen versio Google-kirjoissa (englanniksi)
  11. Swender, Rebecca Ann (2008). Sound Stages: Acting, Technology and the Transition to Sound in America, 1928-1931, s. 18. University of Wisconsin Press, Madison. ISBN 0-549-78006-8. Viitattu 17.7.2015. Kirjan sähköinen versio Google-kirjoissa (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]