Dave Dreyer

Dave Dreyer (22. syyskuuta 1894 – 1. maaliskuuta 1967) oli yhdysvaltalainen säveltäjä ja pianisti. Hänet valittiin Songwriters Hall of Fameen vuonna 1970.

Dreyer jätti 13-vuotiaana koulunkäynnin kesken ja ryhtyi ansaitsemaan elantonsa pianistina brooklyniläisissä yhtyeissä. Hän oli pianistina itseoppinut ja osasi soittaa pianoa kunnolla ainoastaan yhdessä sävellajissa, Fis-duurissa. Voidakseen soittaa myös muissa sävellajeissa hän hankki vuonna 1914 pianon, jonka sävelkorkeutta pystyi vaihtamaan erillisen vivun avulla.

Dreyer työskenteli pitkään varamiehenä vaudeville-esiintyjien pianisteille. Hän säesti muun muassa Frank Faytä, Ben Bernietä, Belle Bakeriä, Sophie Tuckeria ja Al Jolsonia. Vuonna 1923 Irving Berlin palkkasi hänet kustantamonsa vakituiseksi pianistiksi esittämään Berlinin sävellyksiä ja säveltämään lisäksi omaa materiaaliaan. Vuonna 1929 Berlinin yhtiö lähetti Dreyerin Hollywoodiin, jossa äänielokuvat olivat tekemässä tuloaan. Dreyerin tehtäviin kuului Al Jolsonin avustajana toimiminen ja elokuvalaulujen säveltäminen. Myöhemmin hän siirtyi RKO Picturesin musiikkiosaston johtoon ja toimi tehtävässä vuoteen 1940 asti. Palattuaan New Yorkiin hän työskenteli Berlinin yhtiössä, kunnes perusti yhtiökumppani Frankie Carlen kanssa oman musiikkikustantamonsa vuonna 1947.

Dreyerin ensimmäinen oma sävellys oli vuoden 1916 ”My Country, I Hear You Calling Me”. Hänen menestyneimpiin kappaleihinsa kuuluvat ”Cecilia” vuodelta 1925 sekä yli miljoona kappaletta myyneet ”Me and My Shadow” ja ”Rainbow Round My Shoulder”. Hän toimi yhteistyössä useiden sanoittajien kanssa; muun muassa Billy Rose, Ballard MacDonald ja Harold Ruby sanoittivat hänen kappaleitaan. Vuosina 1933–1941 Dreyer toimi ainoastaan johtotehtävissä eikä julkaissut lainkaan omia sävellyksiään.

Dave Dreyer kuoli New Yorkissa vuonna 1967.