Nestori Karhula
Nestori Ilmari Karhula (9. marraskuuta 1893 Lohtaja – 13. tammikuuta 1971 Brisbane Australia) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Tuomas Karhula ja Mariana Huhtala. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Kerttu Wäggin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhula kirjoitti ylioppilaaksi Kokkolan suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Etelä-Pohjalaiseen osakuntaan. hän jatkoi opintoja Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelystaloudellisella osastolla vuosina 1914–1915.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhula liittyi 29. helmikuuta 1916 vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan, josta hänet 20. helmikuuta 1917 siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan ja edelleen 10. heinäkuuta 1917 2. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhula palasi aselaiva S/S Equityn toisella retkellä Suomeen Merikarvialle Aspuskäriin 8. joulukuuta 1917. Maihin päästyään hän liittyi Valkoiseen armeijaan ja otti osaa sisällissodan valmisteluihin kouluttamalla suojeluskuntalaisia Oulun ympäristössä. Hän johti myös aseiden kuljetusta Kokkolasta Ouluun tammikuussa 1918. Sotatoimien alettua hän johti Kokkolan valtausta Ventuksen kansakoulun luona. Hänen johtamansa joukko oli koottu Kaustisen, Vetelin, Alavetelin, Teerijärven ja Kokkolan sekä Kokkolan maaseurakunnan suojeluskunnista. Kokkolan valtauksen jälkeen hän muodosti näin rintamakokemusta saaneista joukoistaan niin sanotun Kokkolan lentävät, joita hän edelleen koulutti rintamajoukoiksi. Nämä Kokkolan lentävät siirtyivät seuraavaksi Ouluun, missä joukko osallistui Oulun valtaukseen. Karhula siirrettiin jääkärijoukkoja perustettaessa joukkueenjohtajaksi 7. jääkäripataljoonaan, mistä hänet siirrettiin edelleen 12. huhtikuuta 1918 alkaen 2. Jääkärirykmentin konekiväärikomppaniaan, josta hänet määrättiin 20. huhtikuuta 1918 alkaen komppanianpäälliköksi 4. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella sekä Tarpilassa ja Raivolassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhula palveli sisällissodan jälkeen edelleen konekiväärikomppanian päällikkönä 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Jääkärirykmentti n:o 2 ja myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2. Hän erosi armeijasta 2. syyskuuta 1918 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen. Hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Lohtajan ja Kokkolan suojeluskuntiin ja sitten 1. toukokuuta 1919 paikallispäälliköksi Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiiriin ja edelleen 10. helmikuuta 1921 uudelleen Lohtajan suojeluskunnan paikallispäälliköksi.[1][2]
Lohtajalta hän matkusti vuonna 1921 siirtolaiseksi Australiaan, missä hän toimi maanviljelijänä Queenslandissa. Viljelijän työn lisäksi hän toimi Queenslandissa rauhantuomarina (Justice of Peace), jonka arvon hän menetti, koska tuli internoiduksi sotavankileirille Australian julistettua sodan Suomelle. Hän oli vankileirillä vuodet 1942–1943, minkä jälkeen hänelle palautettiin entiset oikeudet ja arvot. Karhula toimi vuodesta 1951 siirtolaisasiamiehenä (Immigration agent) Australiassa. Hänet haudattiin Brisbaneen.[1][2]
Harrastukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhula avusti vuonna 1925 ensimmäisen Australiassa ilmestyneen suomalaisen lehden Suomi perustamisessa. Hän harrasti tietojen keräämistä vanhoista Australian ja Uuden Seelannin suomalaisista ja perusti vuonna 1923 Cairnsin Suomi-Seuran. Hän perusti myös vuonna 1927 Brisbaneen Suomi-Athletic-Clubin.[1][2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhula toimi Eight Mile Plainsin kansakoulukomitean sihteerinä vuosina 1927–1928 ja Mt. Gravattin kansakoulukomitean sihteerinä vuosina 1929–1931 sekä Runcornin Edistysseuran sihteerinä vuosina 1929–1932. Karhula toimi myös Australiassa paikallisen ilmatorjuntaosaston jäsenenä ja Suomen Avustustoimikunnan puheenjohtajana.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- N. I. Karhula : Suomalaiset alligaattorin pyydystäjinä. Kirje Australiasta, Suomen Kuvalehti, 26.04.1924, nro 17, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Kalervo Kurkiala : Jääkärien parissa Australiassa, Hakkapeliitta, 22.02.1930, nro 8, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot