Neil MacCormick
.jpg)
Neil MacCormick (27. toukokuuta 1941 Glasgow, Skotlanti – 5. huhtikuuta 2009 Edinburgh, Skotlanti) oli skotlantilainen oikeusteoreetikko ja poliitikko. Hän toimi professorina Edinburghin yliopistossa. Hän toimi Euroopan parlamentin jäsenenä vuosina 1999–2004, edustaen Skotlannin kansallispuoluetta.[1] MacCormick myös osallistui kansainväliseen Bielefelder Kreis -tutkijaryhmään.[2]
Oikeusteoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]MacCormick kehitti yhdessä Ota Weinbergerin kanssa institutionaalisen oikeusteorian, joka yhdistää yhtäältä oikeuspositivismin ja toisaalta kielifilosofien J. L. Austinin ja John Searlen puhetekojen teorian. Keskeisessä asemassa siinä on myös Searlen ja Elizabeth Anscombelta omaksuttu erottelu yhtäältä raakoihin tosiasioihin eli empiirisesti havaittavissa oleviin ja ihmisyhteisön konventioista riippumattomiin fysikaalisiin, mentaalisiin ja yhteiskunnallisiin asiantiloihin ja toisaalta institutionaalisiin tosiasioihin eli raakojen tosiasioiden ja normatiivisten tulkintakehysten, joiden avulla raaoille tosiasioille annetaan eritynen merkitys, yhdistelmiin. MacCormick teki erottelun oikeudellisten instituutioiden, kuten sopimusinstituution, ja niiden yksittäisten, konkreettisten instanssien, kuten yksittäisten sopimusten, välillä. Oikeusinstituutiot koostuvat institutiivisista säännöistä, jotka muodostavat ne, konsekventiaalisista eli seuraamussäännöistä, jotka määrittävät niiden oikeusvaikutukset, ja terminatiivisista säännöistä, jotka määrittävät niiden kestoajan. Oikeusinstituutioiden yksittäiset instanssit ovat institutionaalisia tosiasioita, joissa tulkintakehyksenä toimivat edellä kuvatut oikeussäännöt, eli oikeudellis-institutionaalisia tosiasioita. Myös ne pätevät oikeussäännöt, joista oikeusinstituutiot koostuvat, ovat itsessään institutionaalisia tosiasioita.[3][4][5][6] Oikeudellis-institutionaaliset tosiasiat ovat luotavissa, muutettavissa ja kumottavissa lainsäätäjän ja tuomioistuinten puhetekojen avulla. Tällaiset oikeudelliset ilmaisut ovat siis puhetekoja, joiden avulla voidaan saada tehokkaalla tavalla aikaan muutoksia henkilöiden yhteisöllisissä oikeuksissa ja velvollisuuksissa.[7]
MacCormick kehitteli H. L. A. Hartin kahtiajakoa sisäiseen näkökulmaan oikeuteen, jossa sitoudutaan oikeussääntöihin oman ja toisten käyttäytymisen normatiivisina arviointikriteereinä ja jota edustaa tuomari, ja ulkoiseen näkökulmaan oikeuteen, jossa tarkastellaan empiirisiä säännönmukaisuuksia sitoutumatta oikeussääntöihin ja jota edustaa yhteiskuntatieteilijä. MacCormickin mukaan Hartin kahtiajako sivuuttaa oikeustieteen, joka ei sovi kumpaankaan näkökulmaan, vaan edustaa kolmatta, niiden väliin sijoittuvaa hermeneuttista tai ei-äärimmäisen ulkoista näkökulmaa oikeuteen. Hermeneuttinen näkökulma huomio sisäisen näkökulman ulkoisten säännönmukaisuuksien syynä, mutta ei itse sitoudu siihen. MacCormick myös erotteli sisäisestä näkökulmasta kognitiivisen puolen, joka liittyy omien ja muiden tekojan taustalla vaikuttavan käyttäytymismallin tunnistamiseen ja jonka myös hermeneuttinen näkökulma jakaa, ja volatiilisen puolen, joka liittyy edelle kuvatun käyttäytymismallin hyväksymiseen ja jota hermeneuttinen näkökulma ei jaa.[8][9]
MacCormick hyväksyi Ronald Dworkinin ajatuksen, että oikeusjärjestykseen kuuluu oikeussääntöjen lisäksi myös oikeusperiaatteita. MacCormickin mukaan periaatteet perustelevat sääntöjä ja niistä muodostuvia instituutioita siten, että näiden voidaan katsoa palvelevan hyväksyttäviä ja keskenään sopusoinnussa olevia tavoitteita. Koska Hartin tunnistamissääntö ei MacCormickin mukaan kata oikeusperiaatteita, oikeusperiaatteiden pätevyydelle ei ole kriteereitä, eikä pätevien ja ei-pätevien periaatteiden välillä voida tämän vuoksi tehdä eroa.[10]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Legal Reasoning and Legal Theory (Oxford 1978)
- H. L. A. Hart (London 1981)
- An Institutional Theory of Law (Dordrecht 1986) (yhdessä Ota Weinbergerin kanssa)
- Questioning Sovereignty (1999)
- Rhetoric and the Rule of Law (2005)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mattila, Heikki E.S. (päätoim.): Encyclopædia Iuridica Fennica VII: Oikeuden yleistieteet. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1999.
- Siltala, Raimo: Oikeudellisen ajattelun perusteet - Pääsykoekirja 2/2010. Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.
- Tuori, Kaarlo: Oikeusjärjestys ja oikeudelliset käytännöt. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2013.
- Tuori, Kaarlo: Kriittinen oikeuspositivismi. Vantaa: Werner Söderström Lakitieto, 2000.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ MEPS: 5th parliamentary term - Professor Sir Neil MacCORMICK europarl.europa.eu. Viitattu 24.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Siltala 2010, s. 274
- ↑ Mattila (päätoim.) 1999, palstat 728–730
- ↑ Siltala 2010, s. 65–66
- ↑ Tuori 2000, s. 142–144
- ↑ Tuori 2013, s. 26–27
- ↑ Siltala 2010, s. 67–68
- ↑ Tuori 2000, s. 272–273
- ↑ Siltala 2010, s. 57
- ↑ Tuori 2000, s. 290–291
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neil MacCormick Wikimedia Commonsissa
- Neil MacCormick Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
