Ndwandwen ja Zulumaan sota
| Ndwandwen ja Zulumaan sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
4 000 |
25 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
Ei tiedossa |
Ei tiedossa | ||||||
Ndwandwen ja Zulumaan sota tai Zulumaan sisällissota oli Zulumaan ja Ndwandwe-heimon välillä vuosina 1817–1819 käyty sota.
Zulut olivat alun perin tiivis etninen ryhmä, jotka olivat siirtyneet nykypäivän Etelä-Afrikan tasangoille. Zuluista tuli vahva heimo Shaka-nimisen johtajan avulla. Shaka oli muuttanut isänsä luota ja tullut soturiksi Mthethwa-kansan kanssa. Mthethwa-kansan johtaja Dingiswayo auttoi Shakaa nousemaan Zulujen johtajaksi hänen isänsä kuoltua vuonna 1816. Johtajat olivat hyviä ystäviä keskenään, ja heimot taistelivat yhdessä yhteistä vihollista, kuningas Zwiden johtamaa Ndwandwe-heimoa vastaan. Kun Ndwandwe heimo otti kiinni Dingiswayon ja tappoi hänet, Shakasta tuli myös Mthethwa-heimon johtaja. Shaka muutti taistelua ottamalla käyttöön uusia aseita ja taktiikoita. Gqokli-mäen taistelussa vuonna 1817 hänen joukkonsa löivät Ndwandwe-soturit.
Zulut ja Ndwandwe-soturit kohtasivat uudelleen Mhlatuze-joen taistelussa vuonna 1819. Tällöin Ndwandwet olivat jo ottaneet zulujen taktiikat käyttöön, joten Shaka heikensi heitä sissi-iskuilla ennen varsinaista taistelua. Zulut saapuivat Zwiden päämajaa lähelle nykypäivän Nongomaata. He lauloivat Ndwandwe-kansan voitonlaulua päästäkseen sisään. Zwide tapettiin, ja suurin osa Ndwandweista hylkäsi maansa ja perääntyi pohjoiseen luoden Zulujen kuningaskuntaa muistuttavia kuningaskuntia Sambiaan, Malawiin, Mosambikiin, ja Tansaniaan. Tämä oli verisen sisällissodan viimeinen vaihe. Monet Etelä-Afrikan heimot pakenivat zuluja muille alueille. Nguni-heimot aiheuttivat oman hävityksen käyttämällä zulujen taktiikoita sodassa. He perustivat omia poliittisia ryhmiä ja osoittautuivat suureksi uhaksi eurooppalaiselle kolonialismille esimerkiksi Maji Maji -kapinassa Saksan Itä-Afrikassa vuonna 1905–1907.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- John Omer-Cooper: The Zulu Aftermath, Longmans, 1966.
- John Iliffe: Tanganyika under German rule 1905-1912, East African Publishing House, 1969.