Naisvuori
Naisvuori on Mikkelin keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitseva korkea mäki. [1] Mäen huippu on 43 metriä Saimaan ja 122 metriä meren pinnan yläpuolella. Naisvuori vesitorneineen on tunnetuimpia Mikkelin maamerkkejä. Naisvuori on osittain Maunukselan ja osittain Kalevankankaan kaupunginosan alueella.
Tarinan mukaan Naisvuori ja sen pohjoispuolella oleva Akkavuori olisivat saaneet nimensä naisista, jotka näiltä korkeilta paikoilta seurasivat Porrassalmen taistelun kulkua vuonna 1789. Tarinan mukaan silloisen Mikkelin kirkonkylän vanhimmat naiset kiipesivät Akkavuorelle ja nuoremmat Naisvuorelle nähdäkseen edes jotain kuuden kilometrin päässä riehuvasta taistelusta. Ainakin Naisvuori-nimi esiintyy kuitenkin jo vuonna 1775 piirretyssä kartassa. Toisen tarinan mukaan nimet liittyisivät siihen, kuinka naiset olisivat seuranneet vuonna 1597 nuijasodan Suur-Savon taistelun joukkosurmaa.
Naisvuorelle rakennettiin 1800-luvun lopulla puisto ravintoloineen ja huvimajoineen. Vuosina 1911–1912 paviljongin paikalle rakennettiin Selim A. Lindqvistin suunnittelema vesitorni, sen pohjakerrokseen sijoitettiin keittiö ja sen reunaan katoksellinen paviljonkihuone. Rakennuksen avajaisia vietettiin vappuna 1912.[2] Se on Suomen toiseksi vanhin varsinainen vesitorni ja vanhin säilynyt[3]. Vesitorni on ollut pelkästään näkötornina vuodesta 1953 lähtien[2]. Näkötornin peruskorjaus on tehty vuonna 2022 ja sen jälkeen näkötornin alimman osan kahvila on kesäisin toimiva lounas-kahvila.[4]
Naisvuoren kupeeseen valmistui vuonna 1911 Mikkelin työväentalo. Suomen sisällissodan alussa Mikkelin punakaarti piti Naisvuorta päivän ajan hallussaan, mutta antautui 29. tammikuuta 1918 valkoisten kehotuksesta ilman vastarintaa.
Talvi- ja jatkosodan aikana Naisvuoressa toimi päämajakaupunkia suojannut ilmavalvonta. Välirauhan aikana louhittiin Naisvuoren matalampaan osaan eli Pikku-Naisvuoreen luolasto, johon jatkosodan sytyttyä sijoitettiin Päämajan viestikeskus Lokki. Uudelleen rakennettu Lokki avattiin museona yleisölle vuonna 1996. Lokki on nykyisin suljettu turvallisuussyistä luolan katon romahdettua.[3]
Sotien jälkeen vuoreen louhittuja luolastoja on laajennettu. Kesällä 1971 Naisvuoren kallion sisään rakennettiin maanalainen uimala, Naisvuoren uimahalli, "maailman vahvin uimahalli". Lisäksi Naisvuoren luolia käyttää muun muassa Mikkelin maakunta-arkisto ja teleoperaattorit. Lisäksi niitä käytetään väestönsuojina.
Naisvuoren matalammalla osalla on myös toiminut Mikkelin teatterin kesäteatteri vuodesta 1956. Entinen Mikkelin työväentalo on kunostettu upea historiallinen rakennus, nykyisin Kulttuuritalo Tempo, joka on toimiva ja suosittu tapahtumapaikka.
Vesitornin vieressä Naisvuoren laella on Johannes Haapasalon pronssiveistos Vaeltaja, joka on 1920-luvulta. Se esittää tähyilevää alastonta miestä.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Asola, Ismo: Vesitorni - yhdyskunnan maamerkki. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL, 2003. ISBN 951-758-434-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mikkelin kaupunki web.archive.org. 2.10.2010. Viitattu 17.11.2024.
- ↑ a b Asola, 2003, s.112
- ↑ a b Asola, 2003, s.54
- ↑ Naisvuori – Mikkeli mikkeli.fi. Viitattu 17.11.2024.
- ↑ Vaeltaja-patsas Seutuhaku.fi. Viitattu 16.10.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Naisvuoren vesitorni Wikimedia Commonsissa
