Naftolivihreä B
Naftolivihreä B | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | (C10H5SNO5Na)3Fe |
Moolimassa | 878,48 g/mol |
Sulamispiste | 349,84 °C [1] |
Tiheys | 1,423 g/cm3[2] |
Liukoisuus veteen | 159,95 g/l (20 °C)[3] |
Naftolivihreä B ((C10H5SNO5Na)3Fe) eli Acid Green 1 on nitrosoyhdisteisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää väriaineena.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa naftolivihreä B on vihreää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee erittäin hyvin veteen[3]. Rakenteeltaan se on 1-nitroso-2-naftoli-6-sulfonihapon ja raudan kompleksi[4][5][6].
Naftolivihreä B:tä valmistetaan 1-nitroso-2-naftoli-6-sulfonihapon ja rauta(II)sulfaatin reaktiolla[7]. Ensimmäisen kerran sitä valmisti Otto Hoffmann vuonna 1883[6].
Naftolivihreä B:tä käytetään esimerkiksi paperin, silkin ja villan värjäykseen ja polarisoivien suodinten valmistamiseen. Mikroskopiassa sitä käytetään kollageenin värjäykseen. Naftolivihreä B:n liuoksista voidaan saostaa esimerkiksi bariumsuolojen avulla taiteilijaväreinäkin käytettyjä väriaineita.[4][5][6][7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Reaction products of 6-hydroxy-5-nitrosonaphthalene-2-sulfonic acid, chelated with iron (3+), sodium salts:Melting point European Chemicals Agency. Viitattu 18.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Reaction products of 6-hydroxy-5-nitrosonaphthalene-2-sulfonic acid, chelated with iron (3+), sodium salts:Density European Chemicals Agency. Viitattu 22.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Reaction products of 6-hydroxy-5-nitrosonaphthalene-2-sulfonic acid, chelated with iron (3+), sodium salts:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 18.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Roderich Raue & John F. Corbett: "Nitro and Nitroso Dyes", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Richard Horobin, John Kiernan: Conn's Biological Stains. Taylor & Francis, 2002. ISBN 1-85996-099-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.4.2024). (englanniksi)
- ↑ a b c Wibke Neugebauer, Clarimma Sessa, Christoph Steuer, Thorsten Allscher & Heike Stege: Naphthol Green – a forgotten artists’ pigment of the early 20th century. History, chemistry and analytical identification. Journal of Cultural Heritage, 2019, 36. vsk, s. 153-165. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 24. (2nd Edition) Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X (englanniksi)
- ↑ John Kiernan: Histological and Histochemical Methods, s. 88. Scion Publishing, 2015. ISBN 978-1-907904-32-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.4.2024). (englanniksi)