Naamiovesikäärme

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naamiovesikäärme
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Vesivaletarhakäärmeet Homalopsidae
Suku: Homalopsis
Laji: buccata
Kaksiosainen nimi

Homalopsis buccata
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Coluber buccatus Linnaeus, 1758
  • Coluber horridus Daudin, 1803
  • Coluber monilis Linnaeus, 1758
  • Homalopsis horridus (Daudin, 1803)
  • Homalopsis monilis (Linnaeus, 1758)
  • Vipera buccata (Linnaeus, 1758)[1]
Katso myös

  Naamiovesikäärme Wikispeciesissä
  Naamiovesikäärme Commonsissa

Naamiovesikäärme[2] eli intianvesikäärme[3] (Homalopsis buccata) on vesivaletarhakäärmeiden heimoon kuuluva käärmelaji. Sitä tavataan Bangladeshista, Kambodžasta, Indonesiasta (Jaava, Kalimantan, Sulawesi, Sumatra), Malesiasta, Myanmarista, Thaimaasta ja Vietnamista.[1]

Naamiovesikäärmeen väritys on melko vaihtelevaa. Poikaset ovat kynän paksuisia, väriltään tummanruskeita tai mustia, ja niillä on oransseja, punaisia tai vaaleita juovia mustilla reunoilla. Aikuiset ovat yksivärisen ruskeita tai harmaita ja juovitukseltaan haaleampia kuin poikaset. Vatsapuoli on valkeahko. Naamiovesikäärmeen tunnistaa sen leveän, kolmiomaisen pään kuviosta. Sen silmän läpi kulkee ruskea viiva, joka muodostaa W-kirjaimen muotoisen tumman naamion. Aikuinen naamiovesikäärme on ihmisen kyynärvarren tai jalan paksuinen, tavallisesti 70 senttiä pitkä, mutta se voi kasvaa noin 120-senttiseksi. Laji on lievästi myrkyllinen.[4][5][6]

Naamiovesikäärme elää sekä luonnollisissa että keinotekoisissa makea- ja murtovetisissä vesimuodostumissa, kuten joissa, soissa, kanavissa, lammissa ja metsävirroissa. Se viettää suurimman osan ajastaan vedessä tai rannalla pienissä koloissa. Se on aktiivinen yöllä. Naamiovesikäärme syö pääasiassa pieniä kaloja, sammakoita ja nuijapäitä, mahdollisesti myös äyriäisiä. Sitä pidetään tuhoeläimenä kalanviljelylaitoksissa. Naaras synnyttää 2–20 elävän poikasen poikueen.[1][4][5][6]

  1. a b c d Murphy, J., Brooks, S.E. & Zug, G.R.: Homalopsis buccata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2018.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.7.2018. (englanniksi)
  2. McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 163. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3
  3. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1827. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
  4. a b Lovic, Vern: Puff Faced Water Snake – Non Venomous – Not Dangerous Thailand Snakes. 5.3.2017. Viitattu 10.7.2018. (englanniksi)
  5. a b Puff-faced Water Snake - Homalopsis buccata Ecology Asia. Viitattu 10.7.2018. (englanniksi)
  6. a b Puff-faced water snake (Homalopsis buccata) on the Shores of Singapore WildSingapore. Viitattu 10.7.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.