Persikkakirva
Persikkakirva | |
---|---|
Siivellinen yksilö |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
Alalahko: | Kirvansukuiset Sternorrhyncha |
Yläheimo: | Aphidoidea |
Heimo: | Kirvat Aphididae |
Alaheimo: | Putkikirvat Aphidinae |
Tribus: | Macrosiphini |
Suku: | Myzus |
Alasuku: | Nectarosiphon |
Laji: | persicae |
Kaksiosainen nimi | |
Myzus persicae |
|
Katso myös | |
Persikkakirva (Myzus persicae) on maailmanlaajuisesti merkittävänä viljelykasvien tuholaisena tunnettu kirvoihin kuuluva hyönteinen. Sitä pidetään maailman vahingollisimpana kirvalajina[1].
Suomessa laji on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siivettömät aikuiset ovat himmeäpintaisia, pituussuunnassa soikeita ja litteitä kirvoja, joiden väri vaihtelee valkeahkosta tai kellanvihreästä vihreään tai vaaleanpunaisesta punaiseen. Kylmällä säällä yksilöistä tulee tavallista tummempia. Raajat ja vaharauhasputket ovat vaaleat tummentuen kärkiä kohti. Siivellisten yksilöiden pää ja keskiruumis ovat tummat ja takaruumis keltainen tai kellanvihreä. Takaruumiin tyviosassa on muutama tumma poikkiraita ja takaruumiin kärkiosan selkäpuoli on usean jaokkeen pituudelta kokonaan tumma. Koiraat ovat naaraita hoikempia. Tuntosarvet ovat 6-jaokkeiset ja suunnilleen ruumiin pituiset. Vaharauhasputket ovat pitkät ja levenevät hieman kärkeä kohti. Ruumiin pituus on 1,2–2,3 mm.[3][4][1]
Lämpimän ilmaston maissa esiintyvät munivat naaraat ovat väriltään punaisesta lähes mustaan, joskin nymfeinä vihreitä. Raajat ja vaharauhasputket ovat tummat ja takimmaisen raajaparin reidet paksuuntuneet.[1]
Lajin kromosomiluku 2n=12. Lähes pelkästään tupakoilla elävä Myzus nicotianae katsotaan usein persikkakirvan alalajiksi Myzus persicae nicotianae.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin arvellaan olevan alkujaan Itä-Aasiasta, mutta levinneisyys on nykyään jokseenkin maailmanlaajuinen.[3]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Riittävän lämpimillä alueilla persikkakirvan primääri-isäntinä toimivat persikat sekä eräät muut lämpimän ilmaston Prunus-suvun puulajit ja sekundääri-isäntinä varsin monet eri kasvilajit. Kirvakolonia aiheuttaa persikan lehtien käpertymisen. Mikäli primääri-isäntää ei elinympäristössä kasva, isäntäkasvin vaihtoa ei tapahdu ja kirvat elävät koko elämänkaarensa sekundääri-isännillä. Näin tapahtuu etenkin trooppisilla alueilla sekä kasvihuoneissa.[3] Kasvihuoneissa koloniat hajoavat ja kirvat elävät erillään.[5]
Laji talvehtii munina, joista kuoriutuu primääri-isännällä ensimmäinen neitseellisesti lisääntyvä sukupolvi keväällä. Nämä kantaemot tuottavat kukin noin 40 jälkeläistä, jotka puolestaan lisääntyvät neitseellisesti kunnes kesäkuussa syntyy enää siivekäs sukupolvi. Siivelliset kirvat vaihtavat ravintokasvia sekundääri-isännille ja tuottavat siellä useita sukupolvia. Kirvojen aikuisvaihe kestää +5 °C lämpötilassa noin kolme kuukautta ja +25 °C lämpötilassa noin 10 vuorokautta. Aikuisuutta edeltävä nymfivaihe puolestaan kestää 21 vuorokautta +10 °C lämpötilassa ja viikon +25 °C lämpötilassa. Kukin aikuinen tuottaa noin 80 nymfiä ja siivettömät aikuiset tuottavat enemmän jälkeläisiä kuin siivelliset. Yli +30 °C lämpötilassa lisääntymiskyky heikkenee. Lopulta syksyllä alkaa syntyä siivekäs sukupolvi, jossa on sekä koiraita että naaraita. Nämä palaavat primääri-isännälle parittelemaan ja munimaan. Talvehtivat munat munitaan silmujen tyvelle.[5]
Primääri-isännän puuttuessa munivaa sukupolvea ei kehity ja persikkakirva selviytyy talven yli vain neitseellisesti lisääntyvinä sukupolvina kasvihuoneissa. Kuitenkin Tanskasta tunnetaan havainto lajin selviytymisestä talvesta ulkona lauhana talvena 1988-1989. Lisäksi sen tiedetään talvehtineen Tanskassa 1950–1970-luvuilla sokerijuurikaskasoissa, joissa lämpötila ei ole laskenut talven aikana alle +4 °C. [1]
Kasvinesteiden imemisen lisäksi persikkakirvan arvellaan levittävän ainakin 180 erilaista kasvien virustautia.[6] Suomessa persikkakirva on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi[2].
Ravintokasvit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Primääri-isäntä on persikka (Prunus persicae), mutta sekundääri-isäntinä ovat yli 40 kasviheimoon kuuluvat kasvilajit, myös muut Prunus-suvun puut.[3] Laji elää huomattavan monilla viljelyskasveilla, kuten perunalla, kaaleilla, salaateilla.[5] Se elää myös paprikoilla ja chileillä, joille se on eräiden tutkimusten mukaan näiden vahingollisin tuholainen[7][8].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ole E. Heie. The Aphidoidea (Hemiptera) of Fennoscandia and Denmark. V, Family Aphididae part 2. Brill 1993. ISBN 978-9004098992 s. 30–32
- ↑ a b Vieraslajit.fi: Persikkakirva (Myzus persicae)
- ↑ a b c d e Aphids on Worlds Plants (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ Aphid identification (englanniksi)
- ↑ a b c HYPP Zoology (englanniksi)
- ↑ AphID (englanniksi)
- ↑ Biological control of aphids on Capsicum (englanniksi)
- ↑ Myzus persicae (Homoptera:Aphididae) and Capsicum annuum (Solanaceae) volatiles: their effect on predators attraction (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Persikkakirva (Myzus persicae)
- Suomen kirva-atlas (Arkistoitu – Internet Archive)
- ITIS: Myzus persicae (englanniksi)
- Aphid Species File (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Myzus persicae, the Green peach aphid (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Myzus persicae (green peach aphid) (englanniksi)