Myskimalva
| Myskimalva | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malvales |
| Heimo: | Malvakasvit Malvaceae |
| Suku: | Malvat Malva |
| Laji: | moschata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Myskimalva (Malva moschata) on monivuotinen eurooppalainen malvakasvi, jota kasvatetaan yleisesti myös puutarhojen koristekasvina.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myskimalva kasvaa 40–70 cm korkeaksi. Varsi on pysty ja hapsikarvainen. Lehden lapa on 5–7-osainen, liuskat 1–2 kertaa pariliuskaisia. Yksittäin lehtihangoissa olevat kukat ovat ruusunpunaisia tai valkoisia. Kukkaperät ovat hapsikarvaisia. Kukan ulkoverhiö on kolmelehtinen, teriö 4–5 cm leveä. Myskimalva kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Kiekkomaiset lohkohedelmykset ovat pitkä- ja valkokarvaisia ja sileitä. Kasvin lehdet tuoksuvat myskille, varsinkin niitä varovasti hierottaessa.[2][3]
Myskimalva muistuttaa suuresti ruusumalvaa (Malva alcea). Lajit voivat myös risteytyä keskenään, mutta risteymä (M. alcea × moschata) tuottaa hyvin vähän hedelmiä.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myskimalvaa levinneisyysalue ulottuu Ranskasta läpi Keski-Euroopan Puolaan, Unkariin ja Länsi-Balkanille. Etelässä levinneisyysalue jatkuu Etelä-Italiaan ja Albaniaan saakka, pohjoisessa Britteinsaarille, Tanskaan, Norjan eteläosiin, Keski-Ruotsiin ja Etelä-Suomeen. Laji kasvaa harvinaisena myös Venäjällä ja Afrikan puolella Marokossa. Myskimalva on levinnyt ihmisen mukana laajoille alueille Yhdysvaltoihin.[3] Suomessa myskimalva on paikoitellen vakiintunut lajistoon pysyvästi. Runsaimmin sitä esiintyy villinä Ahvenanmaalla ja Lounais- ja Etelä-Suomessa. Satunnaisemmin lajia tapaa Oulun korkeudelle saakka.[2][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa myskimalva on koristekasvi, joka helposti villiintyy kasvupaikoiltaan luontoon. Toisinaan se on myös tulokaslaji.[2] Villiintyneen myskimalvan kasvupaikat ovat usein mäkiä ja tienvarsia.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myskimalvaa on vanhanajan perenna, jota yhä kasvatetaan yleisesti koristekasvina.[3] Muiden malvojen tapaan myskimalva on vanha lääkekasvi, jota on käytetty muun muassa yskänlääkkeenä ja kuhmujen hoitoon.[5] Varren kuituja on käytetty myös kehruussa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ITIS: Malva moschata (englanniksi) Viitattu 24.3.2011.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 222.
- ↑ a b c d e f Den virtuella floran: Myskmalva (ruotsiksi) Viitattu 24.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Myskimalvan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 24.3.2011.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 205.