Myrkylliset homeet
Myrkylliset homeet ovat homesieniä, joilla on kyky tuottaa mykotoksiineina tunnettuja myrkkyjä. Toksiinintuottajia tunnetaan muun muassa seuraavista sienisuvuista: Alternaria, Aspergillus, Basidiomycetes, Bipolaris, Cladosporium, Curvularia, Epicoccus, Fusarium, Myxomycetes, Penicillium, Rhizopus, Stachybotrys ja Trichoderma. Sienet tuottavat muun muassa aflatoksiinia, okratoksiineja, zearalenonia, fumonisiinia, T-2-toksiinia, HT-2-toksiinia ja deoksinivalenolia.[1][2] Homeiden tuottamia toksiineja pidetään yleisesti terveydelle vaarallisina.[3][4]
Toksiset homeet aiheuttavat vakavia ympäristöterveydellisiä haittoja ympäri maailman ja myrkyllisten homesienten terveysvaikutukset on tunnettu satoja vuosia. Myrkyllisten homeiden terveysvaikutusten tiedetään välittyvän sekä ympäristöaltistuksen että saastuneen ruoan välityksellä. Yleisesti homeille ja niiden toksiineille altistutaan suun kautta saastuneen ruoan välityksellä. Muita altistusreittejä ovat iho ja hengityselimet.[5]
Tiedetään, että useat homelajit kykenevät käyttämään ravintonaan tavallisia rakennusmateriaaleja. Toksiinintuottokykyiset homeet voivat lisääntyä rakennuksissa erityisesti kosteissa olosuhteissa. Suotuisissa olosuhteissa toksiset homeet voivat alkaa nopeasti tuottaa aineenvaihduntatuotteita, jotka voivat toimia esimerkiksi laajakirjoisina antibiootteina tai sytotoksiineina ihmisen soluille.[6]
Mykotoksiinit ovat useimmiten kemiallisesti vakaita. Ympäristössä jossa on toksisia sieniä, on oletettu että mykotoksiinit leviävät itiöiden mukana kaikkialle. Salkinoja-Salonen (Helsingin yliopisto) on kuitenkin havainnut, että huoneilmassa oleva vesi tai vesihöyry kuljettaa toksiineja, eikä itiöt. Toksiinit siirtyvät veden mukana varsinkin kylmempiin kohtiin. [7] Tämä avaa mahdollisuuden kerätä sienien tuottamia toksiineja yksinkertaisesti kondensoimalla esimerkiksi terveyshaitallisesta sisäilmasta vettä, jonka sisältöä sitten tutkitaan. Toksiinien myrkyllisyysominaisuuksia ja stabiiliutta pidetään tuottajahomeiden selviytymiskeinona.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hussein HS & al.: Toxicity, metabolism, and impact of mycotoxins on humans and animals. Toxicology, 2001, 167(2), s. 101–134.
- ↑ Rea WJ & al.: Effects of toxic exposure to molds and mycotoxins in building-related illnesses. Arch Environ Health, 2003, 58(7), s. 399–405.
- ↑ Anyanwu, E C. & al.: Chronic Environmental exposure to Alternaria tenuis may manifest symptoms of neuropsychological illnesses: A study of 12 Cases. Journal of Applied Sciences & Environmental Management, 2005, 9(3), s. 45–51.
- ↑ Jarvis BB: Chemistry and toxicology of molds isolated from water-damaged buildings. Adv Exp Med Biol, 2002, 504, s. 43–52.
- ↑ Peraica M & al.: Contamination of food with mycotoxins and human health. Arh Hig Rada Toksikol, 2001, 52(1), s. 23–35.
- ↑ Anyanwu EC: Mycotoxins and antifungal drug interactions: implications in the treatment of illnesses due to indoor chronic toxigenic mold exposures. Scientific World Journal, 2004, s. 167–177.
- ↑ Sisäilmasairastumisten arvoitus alkaa aueta: Salkinoja-Salonen
- ↑ Jarvis BB & al.: Mycotoxins as harmful indoor air contaminants. Appl Microbiol Biotechnol, 2005;66(4), s. 367–372.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- J. W. Bennett and M. Klich: Mycotoxins, Clinical Microbiology Reviews 2003 July; 16(3): 497–516 (englanniksi)
- Siittiötesti apuna - nyt tiedetään, miksi sisäilmahome tekee sairaaksi Tekniikka & Talous 6.10.2012.