Mykola Jevšan

Mykola Jevšan
Henkilötiedot
Syntynyt	19. toukokuuta 1890 Voinyliv, Kalušin piiri, Galitsia
Kuollut	23. marraskuuta 1919 (29 vuotta) Vinnytsja
Ammatti	kirjallisuuskriitikko
Kirjailija
Salanimi	Евшан
Tuotannon kieli	ukraina
Pääteokset	Pid praporom mystetstva
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mykola Jevšan (ukr. Микола Євшан, kirjailijanimi Javir Lebedyk, ukr. Явір Лебедик; oikea nimi Mykola Josypovytš Fedjuška, ukr. Микола Йосипович Федюшка; 19. toukokuuta 1890 Voinyliv, Kalušin piiri, Galitsia – 23. marraskuuta 1919 Vinnytsja) oli ukrainalainen kirjallisuuskriitikko.

Jevšan opiskeli Lvivin yliopistossa saksan ja ukrainan kieliä ja hankki opiskeluaikana elantonsa työskentelemällä Ševtšenkon tieteellisen seuran (NTŠ) kirjastossa. Hänet karkotettiin yliopistosta poliittisista syistä, ja hän jatkoi opiskelua Wienin yliopistossa. Tieteellinen ura katkesi ensimmäiseen maailmansotaan. Hän palveli Ukrainan Galitsian armeijassa. Hän kuoli Galitsiassa Ukrainan ja Puolan välillä 1918–1919 käydyn sodan aikana saamaansa lavantautiin.

Jevšan aloitti kriitikkona jo hyvin nuorena ja oli pian säännöllinen avustaja Ukrajinska h’atassa ja Literaturno-naukovyi vistnykissä, jonka toinen päätoimittaja hänestä tuli. Hänen Bdžolaan 1908 kirjoittamansa kritiikki Ivan Frankosta herätti pahaa verta, mutta kirjallisuuden esteettisen arvojen esitaistelijana hän puolusti ”modernistisia” suuntauksia ja vastusti vakiintuneiden kirjallisten mestarien kansanomaisuutta. Vaikka Jevšania syytettiin ”taidetta taiteen vuoksi” -ajatuksen puolestapuhujaksi, hän kannatti Jean-Marie Guyaun esteettistä filosofiaa siten kuin se on esitetty Guyaun Les problèmes de l’esthétique contemporaine (1884, käännetty ukrainaksi 1913). Merkittävimmässä kritiikkiteoksessaan Pid praporom mystetstva (1910, ’Taiteen lipun alla’) Jevšan on Guyaun kannalla tähdentäessään, että ihmisillä on luovaa altruistista elämänvoimaa ja että heillä on pakottava tarve luoda kaunista ja kohottavaa. Jevšan pitää siten kaunokirjallisuutta vailla esteettisiä arvoja pelkkänä markkinahömppänä ja arvostaa Vasyl Stefanykin kaltaisia kirjailijoita, joiden teksteissä hän näkee yhteiskunnallisia tavoitteita yhdistyneenä esteettiseen muotoon. Muuta kritiikkiä Jevšan kirjoitti vain vähän, lähinnä artikkeleita lehtiin ja laajan pamfletin Kudy my pryišly (1912, ’Mihin olemme tulleet’) sekä monografian Taras Ševtšenkosta (1911).