Mustolan koulu

Mustolan koulu oli Lappeenrannassa Saimaan kanavan itäpuolella valtatie 6:n eteläpuolella Mustolan sulun läheisyydessä vuosina 1896–2017 toiminut noin 100 oppilaan kuusiluokkainen koulu. Se oli Lappeenrannan vanhimpia kouluja ja ehti toimia 120 vuotta. Koulu yhdistettiin 2,5 kilometrin päähän valmistuneeseen Pontuksen kouluun vuonna 2017.

Mustolan vanhin koulurakennus

Koulun perustaminen ja laajeneminen

Mustolan koulu aloitti 120 vuotta kestäneen toimintansa Lappeen pitäjän järjestyksessä toisena kansakouluna.

Lappeen pitäjään kuuluvan Mustolan kansakoulun perustava kokous kokoontui Hanskin talossa Pelkolassa 26. heinäkuuta 1896. Kouluhankkeen alkuunpanijoina olivat Saimaan kanavan toimihenkilöt, talolliset eli maanviljelijät ja muut valistuneet seudun asukkaat. Kokous valitsi koululle johtokunnan, johon kuuluivat koulun perustamista aktiivisesti yhdessä sahan isännöitsijän J. M. Åhmanin kanssa ajaneen kanavainsinööri Oskar Schultzin lisäksi kanavan kasööri Julius Poppius, rakennusmestari D. A. Larick, sulkuvartija Sakari Kinnunen ja maanviljelijät Elias Sunimento ja E. Hanski.

Koulu perustettiin yksityisillä varoilla, jotka koottiin lahjoituksilla, järjestämällä keräyksiä, pitämällä arpajaisia ja kansanjuhlia mm. Lauritsalan Suolavuorella sekä ottamalla lainaa Koulun rahoitusta varten perustettu ompeluseura keräsi varoja velkojen maksuun vielä koulun valmistuttuakin.

Hirsiseen koulurakennukseen, jonka piirustukset Oskar Schultz teki ottaen suunnitelmassaan mallia Stenbäckin laatimista koulujen mallipiirustuksista vuodelta 1892, kuului 90 neliön opetussali, käsityösali, kaksi huonetta, keittiö ja eteinen Pohjakaavaltaan T-mallinen puolitoistakerroksinen rakennus edusti kertaustyylejä.

Maanomistaja maanviljelijä Taavetti Muukkonen Hartikkalasta (nykyinen Hakali), vuokrasi koulua varten 1, 65 hehtaarin tontin ja heinäkuun 5. päivänä pidetyssä urakkahuutokaupassa rakentajaksi otettiin Nieminen-niminen työmies 2300 mk:n tarjouksellaan.

Lauritsalan sahan lauta- ja hirsilahjoitusten, koulupiirin asukkaiden antamien rakennustarvikkeiden ja talkooavun turvin 8000 markkaa maksanut koulu valmistui parissa kuukaudessa. Se vihittiin käyttöön 18. lokakuuta 1896. Aloittaessaan toimintansa heti vihkiäisiä seuraavana päivänä se oli kolmas kansakoulu Lappeenrannan seudulla Lappeen kunnan Taikinamäen kansakoulun ja Lappeenrannan kaupunkikansakoulun lisäksi.

Mustolan koulu

Koska yksiopettajaiseksi aiottuun kouluun ilmoittautui heti alussa 85 oppilasta, ensimmäiseksi opettajaksi valitun antrealaisen Tyyne Rouhiaisen lisäksi apuopettajaksi palkattiin Julius Poppiuksen tytär Gerda Poppius. Veistonopettajaksi valittiin Lappeenrannan käsityökoulussa pätevöitynyt/opiskellut Aleksander Hanski.

Oppilasmäärän kasvaessa koululle rakennettiin D. A. Larickin piirtämä puolitoistakerroksinen, hirsinen, tyyliltään vanhempaa rakennusta myötäilevä lisärakennus, joka käsitti yhden ison luokkahuoneen ja kahden huoneen asunnon toiselle opettajalle. Rakennuksen erityispiirteenä on kookas vinoneliöikkunoin varustettu umpikuisti ja päätyyn penkereeseen sijoitettu maakellari. Koulupiiriläiset velvoitettiin lahjoittamaan hirsiä tai osallistumaan rahallisesti kustannuksiin, ja niin lisärakennus valmistui vuonna 1903. Lainat, joita jouduttiin ottamaan, kunta kuitenkin tällä kertaa maksoi vuonna 1899 voimaan tulleen koulupiirijaon ohjesäännön nojalla. Molemmat koulurakennukset olivat ajan tavan mukaan puulämmitteisiä; alkuperäisten 8 muuratun uunin tilalle asennettiin 1940-luvulla pönttöuunit. Öljylamput korvattiin sähkövaloilla vuonna 1928.

Piharakennus ulkokäymälöitä ja varastoja varten rakennettiin vuonna 1914 ja uusi sauna 1940-luvulla

Mustolan koulurakennukset

Yrjö Häyhän ollessa koulun johtajana ja oppilasmäärän noustua sadan vaiheille koulun alapihalle rakennettiin uusi koulurakennus, joka valmistui vuonna 1962. Valkealla mineriitillä päällystettyyn yksikerroksiseen rakennukseen tuli kaksi uutta luokkatilaa opettajainhuone, varasto, keskuslämmityshuone ja opettajan asunto. Samalla myös vanhempiin rakennuksiin asennettiin keskuslämmitys ja vesijohdot. Oppilaiden wc:t sijoitettiin niin ikään lämpimiin sisätiloihin. Opettajien muutettua muualle asumaan opettajanasunnosta remontoitiin koulun ruokala vuonna 1980.

Hallinto ja talous

Muutaman ensimmäisen vuoden aikana koulun talous oli johtokunnan aktiivisuuden varassa. Kunnalta saadut vähäiset avustukset olivat kovan työn takana, ja niitä täydentämään jouduttiin hankkimaan enemmän tai vähemmän vapaaehtoisia lahjoituksia ja työsuorituksia asukkailta. Vuoden 1898 piirijakoasetuksessa eli niin kutsutussa kouluvelvollisuuslaissa Mustolasta muodostettiin yksi Lappeen kunnan 14 koulupiiristä. Asetuksen ja siihen liittyvän ohjesäännön mukaan kunta alkoi säännöllisesti tukea koulun ylläpitoa, rakennus- ja korjaustöitä sekä opettajien palkkausta vuotuis- ja lisäavustuksin. Vuonna 1919 Mustolan koulupiiri järjesteltiin uudelleen. Vuonna 1932 Mustolasta tuli osa tuolloin perustettua Lauritsalan kauppalaa ja Mustolan kansakoulusta 42 prosenttia siirtyi Lauritsalan omistukseen.

Maaseudun kansakoulujen tapaan. Mustolan koululla oli oma luottamusmiehistä koostuva johtokunta Vuoden 1967 kuntaliitoksessa, jossa Lappee Lappeenranta ja Lauritsala yhdistyivät, Mustolan kansakoulukin siirtyi kaupungin yhteisen kansakoulujohtokunnan alaisuuteen, joka toimi peruskoulun tuloon saakka. Johtokunnan pitkäaikaisimpina puheenjohtajina toimivat hovinhoitaja (Lauritsalan hovi) Caleb Rasander (1897–1904), johtokunnassa alusta lähtien vaikuttanut rakennusmestari D. A. Larick (1915–1920), kasööri A. Salenius (1920–1925), maanviljelijä A. Nevalainen (1926–1932), K. Kauhanen (1939–1944), Hugo Pöljö (1946–1955) ja Arvi Luukka (1979–1975)

Vuoden 1923 järjestysmuotoasetuksen mukaan kunnanvaltuusto valitsi kunkin koulun johtokuntaan lähinnä oppilaiden vanhemmista kuusi koulun parasta harrastavaa henkilöä, joiden toimiaika kesti kolme vuotta kerrallaan. Seitsemäntenä jäsenenä maaseudun kansakoulujen johtokuntaan kuului johtajaopettaja, jolla ei ollut äänivaltaa, mutta puhevaltansa johdosta suuri merkitys. Mustolassa johtajaopettaja toimi, kuten yleensä oli tapana, johtokunnan sihteerinä, ensimmäisenä heistä Anna Rasanen vuodesta 1903 alkaen.

Johtokunnan vastuulla olivat opettajien ja muun henkilöstön valinta ja palkkaus, koulun talous, rakentaminen- ja remontit sekä sille kuuluvat kurinpitoasiat. Sen tehtävänä oli myös valvoa oppivelvollisuutta ja laatia toimintakertomukset niin kunnalle kuin ylimmälle kouluhallinnolle, jonka edustajina toimivat kansakouluntarkastat. Kouluhallituksen edellyttämiä opetuksen, opetusvälineistön, tilojen ja opetusmenetelmien tarkastuksia Mustolassa vuosien varrella tiedetään tehneen kansakoulutarkastajien A. L. Biskop, T. G. Murto, S. K. Närvä, Mikko Suhonen, Matti Linnaluoto, Väinö Knuutinen ja Markku Hulkko.

Oppivelvollisuuslaki, joka säädettiin vuonna 1921 edellytti kaksivuotista alakansakoulua nelivuotisen yläkansakoulun lisäksi, Mustolaan alakansakoulu perustettiin vuonna 1928 , jolloin kaikki koulupiirin lapset pääsivät kansakouluun. Vuoden 1958 kansakoululaissa ala- ja yläkansakoulu sulautettiin kuusiluokkaiseksi varsinaiseksi kansakouluksi.

Lappeenrannassa siirryttiin peruskouluun 1. elokuuta 1975. Koulujärjestelmän muutoksessa johtokunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin kouluneuvosto.

Mustolan koulu kuului Pontuksen koulun alaisuuteen jo pari vuotta ennen sulkemistaan.

Oppilaat

Parina ensimmäisenä vuosikymmenenä ennen Lauritsalan, Lempiälän, Partalan ja Muukonniemen koulujen perustamista Mustolan kouluun tuli oppilailta pitkienkin matkojen päästä. Koulumatkat, jotka useilla oppilailla venyivät kolmesta yli viiteen kilometriin, eivät vielä pitkään aikaan kuuluneet yhteiskunnan tuen piiriin, vaan ne taitettiin pääasiassa kävellen ja hiihtäen. Varattomille oppilaille kunta kuitenkin myönsi vaatetus- ja kenkäavustusta jo lukuvuodesta 1907–1908 lähtien. Oppilaiden ikähaitari saattoi alkuvuosina vaihdella 8-vuotiaista lähes aikuisiin.

Mustolan koulun oppilaiden määrä pysyi vakaana koko sen toiminnan ajan lukuun ottamatta sota-aikaa, jolloin Saimaan kanavan liikenne oli lähes pysähdyksissä.. Uuden Saimaan kanavauoman rakentaminen ja kanavaliikenteen lisääntyminen 1960-luvulta lähtien ja myöhemmin Mustolan sataman perustaminen lisäsivät asutusta ja toivat kouluun lisää oppilaita. Niinpä moniin oppilaspulasta kärsineisiin kouluihin kohdistunut keskustelu lakkautuksesta ei koskenut Mustolaa. Koulun täyttäessä 100 vuotta vuonna 1996 oppilaita oli 107.

Viimeisenä lukuvuonna 2016/2017 koulussa oli 96 oppilasta, jotka tulivat hekin verraten laajalta alueelta; Mustolan lisäksi Mälkiältä, Saikkolasta, Mentulasta, Rasalasta, Lasolasta sekä Nuijamaan suunnasta.

Mustolan koulun oppilasmäärät vuosina 1896–1931

1896	1900	1903	1904	1918	1922	1923	1924	1925	1926	1927	1928	1929	1930	1931
85*	96*	119**	102**	108**	129	93	83	88	83	77	110	98	95	91

Kinnunen s. 128, ^* Bertus s. 5, ^** Bertus s. 8

Mustolan koulun oppilasmäärät vuosina 1934–1948, 1955, 1967–1974

1934	1937	1939	1942	1945	1948	1955	1967	1969	1970	1971	1972	1973	1974
71*	69*	60*	57*	47*	29*	65*	123	122	123	95	82	82	88

*Riska s. 250, **Kinnunen s. 169, Kinnunen s. 202

Mustolan koulun oppilasmäärät lukuvuosina 1983–1992, 1996, 2017

1983/84	1984/85	1985/86	1986/87	1987/88	1988/89	1989/90	1990/91	1991/92	1996	2016/17
74	74	76	76	83	83	94	99	100	107*	96*

Kinnunen s. 202, ^* Kinnunen s. 232, ^** Koulunkäynti 120-vuotiaassa Mustolan koulussa loppui suvivirteen ja jatkuu syksyllä Pontuksen koulussa. Etelä Saimaa 3. kesäkuuta 2017

Oppilaiden terveyttä ja hyvinvointia edisti yhteiskunnan tukimuotojen lisääntyminen ja muuttuminen lakisääteisiksi. Mustolassa vähävaraisille oppilaille tarjottiin vuodesta 1932 alkaen lämmin keittoateria. Vuonna 1943 säädetyn lain taattua maksuttoman kouluaterian kaikille oppilaille Mustolaankin perustettiin oma koulukeittola. Koululääkärin ja kouluhoitajan tekemät terveystarkastukset ja -neuvonta alkoivat Mustolan koulussa 1930-luvun alussa; hammaslääkärin tarkastukset ja hoito puolestaan vakiintuivat vuodesta 1949 alkaen.

Opettajat ja muu henkilökunta

Mustolan koulu perustettiin yksiopettajaiseksi, mutta jo sen aloittaessa suuri oppilasmäärä pakotti/vaati palkkaamaan apuopettajan. Heidän lisäkseen koulussa toimi erillinen poikien veiston tuntiopettaja ellei opettajanvirkaa täytetty miesopettajalla, joka otti hoitaakseen poiken käsityönopetuksen Kolmannen opettajanviran tarve vaihteli oppilasmäärien mukaan kunnes 1950-luvun puolivälistä saakka koulu toimi pysyvästi kolmiopettajaisena. Vuonna 1966 koulussa toimi jo viisi opettajaa ja vuodesta 1992 lähtien opettajia oli jälleen vähintään viisi.

Anna Sofia Rasanen, joka oli Mustolan koulun ensimmäinen muodollisesti pätevä opettaja ja koulun johtajatar, työskenteli koulussa vuosina 1897-1932. Opetustyössä hänen vahvuusalueitaan olivat käsityöt sekä historia, jonka oppitunteja hän elävöitti tarinoita kertomalla. Toinen pitkäaikainen opettaja, raumalaissyntyinen, Rauman kansakoulunopettajaseminaarista vuonna 1901 valmistunut Viktor Emil Lumme tuli Mustolan koulun miesopettajaksi vuonna 1908 työskenneltyään sitä ennen Kemijärvellä. Hän jäi Mustolasta eläkkeelle vuonna 1940, mutta toimi senkin jälkeen useampaan otteeseen rintamalla olleiden opettajien sijaisena mm. Siparin koululla. Merimiestaustaisena Lummella oli purjevene, jolla hän vei joskus joitakin oppilaitaan purjehtimaan Saimaalle. Lummen soittotaitoa arvostettiin hänen käydessään vielä eläkkeelle jäätyäänkin säestämässä harmonilla koulun joulujuhlissa.

Sortavalan seminaarista vuonna 1921 valmistunut Tyyni Stråhlman, joka valittiin Rasasen jälkeen koulun johtajattareksi, toimi Mustolan koulussa vuosina 1933-1956. Virkatyönsä ohella hän vaikutti kyläyhteisön toimintaan marttatyössä ja opintokerhoissa, tukemalla vanhuksia sekä johtamalla perustamaansa Merimieslähetyksen paikallisyhdistystä 20 vuotta. Kiteeläissyntyinen Stråhlman oli ennen Mustolaan tuloaan opettanut Rääkkylän Jaaman kansakoulussa vuosina 1921–1933. Alakansakolun opettajattareksi valittiin vuonna 1932 Jyväskylän seminaarista valmistunut Kaarina Aapro, joka oli aiemmin työskennellyt Karttulassa, Taipalsaarella ja Lappeen Muukonniemellä. Myös hän antoi koulutyön lisäksi panoksensa kylän elämään kerhoja pitämällä, juhlia järjestämällä ja vierailuilla asukkaiden kodeissa. Aapro jäi eläkkeelle Mustolasta vuonna 1967.

Vuonna 1955 Mustolan koulun kolmanneksi opettajaksi valittiin Helsingin opettajakorkeakoulusta vuonna 1951 valmistunut Yrjö Häyhä, josta tuli Tyyni Stråhlmanin jäätyä eläkkeelle koulun johtaja. Hän oli työskennellyt ennen Mustolaa johtajaopettajana mm. Joutsenon Konnunsuon ja Savukosken Kuoskun kouluilla. Hänet muistetaan uudistusmielisenä ja määrätietoisena koulun kehittäjänä, jonka aikana rakennettiin uusi koulurakennus, yhdistyttiin Lappeenrannan kaupunkiin ja siirryttiin peruskouluun. Häyhä opetti 5-6 luokkia. Hänen kiinnostuksensa uuteen ja ajankohtaiseen näkyi opetuksessa esimerkiksi sanomalehtikokeissa, joiden avulla oppilaita kannustettiin sanomalehtien seuraamiseen ja lukuharrastukseen. Häyhä osallistui työnsä ohella myös yhteiskunnalliseen toimintaan mm. kirjasto- ja pelastuslautakuntien jäsenenä ja opettajien ammattijärjestön paikallisyhdistyksen puheenjohtajana. Vuonna 1956 alaluokkien opettajaksi valittiin niin ikään Helsingin opettajakorkeakoulusta vuonna 1956 valmistunut Liisa Häyhä, joka myös oli toiminut Kuoskussa opettajana. Opettapariskuntana Liisa ja Yrjö Häyhä vaikuttivat Mustolassa vuosina 1956–1981.

Yrjö Häyhän jäätyä eläkkeelle vuonna 1987 koulun johtajaksi valittiin aikaisemmin mm. Ruotsissa ja Mustolassa vuodesta 1981 opettanut Ilkka Korhonen. Muita pitkäaikaisia opettajia olivat Purhon koulussa aikaisemmin opettanut Irja Harjula vuosina 1967–1975, Lempiälän koulusta siirtynyt alkuopetusluokkien opettaja Maire Anttonen vuosina 1967–1995, kuopiolaissyntyinen Raita Rantalainen 1968–1970, 1973–, Anita Korpinen 1992– ja Paula Bertus 1993–. . Heidän lisäkseen koulussa toimi vuosien varrella lukuisia lyhytaikaisempia opettajia..

Pitkissä työsuhteissa palvelivat niin ikään vahtimestarit Ida Jaakkola 1918–1938, Elsa Ahonen 1955–1967, Soini Jäppinen 1967–1991, keittäjä, myöhemmin ruoanjakaja Siviä Knuutila 1942–1969, häntä seurannut Elsa Lötjönen 1969–1982 sekä Hilkka Scheepstra 1980– ja Raija Saarelainen 1986–.

Lukuvuonna 2015–2016, jolloin Mustola jo oli Pontuksen koulun toimipiste, siellä opettivat koulun rehtori Minna Hiltunen, vararehtori Anna Munukka ja opettajat Sanna Suuronen, Maija Sundgrén, Jatta Heikkinen, Paula Bertus ja Karoliina Snåre. Erityisopettajana koululla toimi Johanna Hietamäki. Koulun palveluksessa oli tuolloin myös koulunkäyntiavustaja, koulusihteeri, terveydenhoitaja, koulukuraattori ja yhdistetty keittiötyöntekijä-siistijä.

Opettajat asuivat vuosien ajan koululla opettajanasunnoissa, kunnes he 1960-luvulta lähtien alkoivat hankkia omia asuntoja muualta. Palkkaukseen kuuluvat luontaisedut , kuten polttopuut ja viljely- ja laidunmaa olivat aluksi välttämättömiä luontaistaloudessa eläville maaseutukansakoulujen opettajille. Opettajista Anna Rasanen ja Viktor Lumme pitivät lehmiä ja kanoja opettajien navetassa, Kaarina Aaprolla puolestaan oli lampaita. Lumme hoiti viljelyn lisäksi ihailua herättänyttä puutarhaa Luontaisetujen lakattua 1950-luvun lopussa koulun piha-alueen istutusten ja kukkapenkkien hoito jäi puutarhanhoidosta kiinnostuneiden opettajien, kuten Liisa Häyhän vapaa-ajan harrastukseksi, kunnes se ympäristöpainotteisen opetussuunnitelman myötä otettiin opetuksen osaksi.

Opetus ja opetussuunnitelmat

Mustolan koulussa opetusta annettiin yhdysluokissa, joissa yksi opettaja opetti kahta luokka-astetta samassa luokkahuoneessa.

Kansakoulaitos perustettiin maaseudun peruskoulutusta varten ja siksi opetusohjelmaan haluttiin käytännöllinen leima. Kansakoulun oppiaineet jakautuivat luku- ja taitoaineisiin uskonto, äidinkieli ja kirjoitus, maantieto, historia, laskento ja muoto-oppi, luonnontieto ja sen käytäntöön sovellutukset, kuvaamataito, laulu, voimistelu sekä käsityöt. Vuoden 1925 julkistetun maalaiskansakoulun opetussuunnitelman teemaksi nousi maaseutuhenkisyys. ja kasvatus maalaiselämään pysyi kansakoulun tavoitteiden joukossa vielä sotien jälkeenkin. Tähän pyrittiin muun muassa kasvitarhanhoidon opetuksella, joka Mustolan koulussa aloitettiin 1930-luvulla. Koululla oli oma kasvitarhanopettaja. Opetus jatkui vuoteen 1953 saakka kasvitarhassa, josta oppilaat opettajan johdolla huolehtivat. Kasvitarhanhoito, josta 1950-luvulla luovuttiin, palasi taas 1990-luvun ympäristöpainotteiseen opetussuunnitelmaan

Uskonto, johon perinteisesti kuului sosiaalinen ja eettinen kansalaiskasvatus, oli pitkään kansakoulun tärkein oppiaine. Mustolan koulun vanhimmassa säilyneessä opetussuunnitelmassa lukuvuonna 1900–1901 sen tuntimäärä oli 5 viikkotuntia. Sama tuntimäärä oli äidinkielellä.

Käsityö oli kansakoulun oppiaineista arvostetuimpia hyödyllisyytensä vuoksi (Syväoja 122). Mustolassa opettaja Kaarina Aapro järjesti keväisin käsityönäyttelyn, johon tytöt ja heidän äitinsä valmistivat käsitöitä välillä iltaisinkin ja osittain opettajan kotona. Poikien käsitöitä opettavan johtajaopettaja Yrjö Häyhän aikana toteutettiin jo 1960-luvun alussa aikaansa edellä oleva kokeilu, jossa tytötkin saivat opetella puutöiden tekemistä.

Urheilutoiminnasta Mustolassa tiedetään, että koululaiset hiihtivät koulussa jo vuosisadan alussa. Sittemmin 1930-luvulla Mustolan koulu osallistui myös koulujen välisiin hiihtokilpailuihin hyvällä menestyksellä Väinö Ristola, joka hoiti lyhyen aikaa johtajaopettajan sijaisuutta 1930-luvun alkaessa, piti koululla iltaisin urheilu-, voimistelu- ja pesäpallokerhoa. 1940-luvulta lähtien Mustolan koulu osallistui vuosittain paitsi koulujen välisiin hiihtokilpailuihin myös yleisurheilukilpailuihin ja voimistelu- ja laulujuhliin Lappeenrannassa. Yrjö Häyhän aikana koululiikunta ja -urheilu sai lisää painoarvoa ja jatkui aktiivisena seuraavinakin vuosikymmeninä. Häyhän aikana käynnistyneillä luokkaretkillä käytiin myös maakunnan uusissa urheilukohteissa, mm. vastavalmistuneessa Imatran uimahallissa ja Joutsenoon avatussa Myllymäen laskettelukeskuksessa. Hiihtolomaa alettiin Mustolan koulussa viettää helmikuussa vuodesta 1935 lähtien. Koululle vuonna 1932 rakennettu urheilukenttä, jota laajennettiin vuonna 1953, tarjosi mahdollisuuden myös vapaa-ajan urheiluharrastuksiin ja kilpaurheilun aloittamiseen.

Koska opetus kansakoulussa oli pitkään opettajakeskeistä luennointia, oppilaat pitivät opettajajista, jotka olivat hyviä tarinankertojia. Opettajien käytöksestä ja huolellisuudesta, opettaja Aapron jopa puhtaudesta, antamat arvosanat kuvastivat hyvien käytöstapojen tärkeää asemaa kansakoulukasvatuksessa. Kolttosista Mustolassa yleisin rangaistus oli aresti, joka Häyhän kautena korvautui opiskelutilaisuuksilla, joita kutsuttiin "iltapäiväkahveiksi".

Opetus- ja havaintovälineistö karttui vähitellen alkaen ompeluseuran ja yksitysten lahjoituksilla hankittuista harmoonista ja sorvista. jatkuen 1940-luvulla asennettuun radioon ja 1960-luvulla paperikeräyksellä hankittuun televisioon.

Mustolan kansakoulu noudatti kouluille yhteisiä kunnallisia opetussuunnitelmia. Peruskouluun siirryttäessä opetusta yhtenäistettiin ja peruskoulun opetussuunnitelmia tuli noudattaa kaikissa oppivelvollisuuden piiriin kuuluvissa kouluissa kunnes vuodesta 1985 kunnat saattoivat taas vapaammin laatia omia opetussuunnitelmiaan. Kun koulukohtaisia opetussuunnitelmia alkoi olla mahdollista tehdä 1990-luvulla, Mustolan peruskoulun ala-asteella otettiin vuonna 1995 käyttöön ympäristötietoon ja kädentaitojen kehittämiseen painottuva oma opetussuunnitelma Koulun piha-alue ja lähimetsä tarjosivat hyvät edellytykset niin luonnontiedon, puutarhanhoidon kuin kompostoinnin ja kierrätyksen opetustilanteille. Kädentaitoihin kuului myös monipuolinen eri taidelajeja ja tekniikkoja käsittävä kuvaamataidon opetus, joka toi koululle menestystä kuvaamataitokilpailuissa.

Koulun harrastustoiminta

Oppilaiden harrastuksien ohjaaminen kuului opettajien tehtäviin. Kansakoulu kantoi vastuuta oppilaiden harrastuksista ja niiden ohjaamisesta siinä määrin, että opettajien nuorisotyötä koskeva laki, joka annettiin vuonna 1943 ja oli voimassa vuoteen 1957, velvoitti opettajat suorittamaan nuorisotyökurssin saadakseen valtakirjan vakinaiseen virkaan. Raittiuskerhojen lisäksi kansakouluun tuli jatkosodan jälkeen muutakin kerhotoimintaa Mustolan koululla toimi 1940-luvulla iltaisin opettaja Kaarina Aapron vetämiä nuorisokerhoja kuten lausunta- ja kirjallisuuskerho, ruotsin kielen alkeiskurssi ja voimistelu- ja urheilukerho. Koulun tiloissa pidettiin ainakin 1950-luvulta lähtien myös Lauritsalan seurakunnan tyttö- ja poikakerhoja. Partiolippukunta Lauritsalan sinisiskojen vartio kokoontui koululla useiden vuosien ajan 1960-luvulta alkaen. Vielä vuonna 2016 koululla on toiminut seurakunnan iltapäiväkerho.

Poikkeusoloja

Vuosien 1917–1918 levottomuudet heijastuivat Mustolassa opettajiin ja koulun johtokuntaan kohdistuvina syytöksinä ja epäluuloina. Koulutyö kuitenkin jatkui miltei koko sisällissodan ajan lukuun ottamatta koulun sulkemista neljäksi päiväksi marraskuussa 1917 ja viikoksi huhtikuussa 1918.

Sotavuodet 1939-1945 näkyivät koulutyön keskeytyksinä ja evakuointeina. Myös Mustolaa, jossa sijaitsi yksi Saimaan kanavan suluista, pommitettiin. Lauritsalassakin koulurakennukset luovutettiin puolustusvoimien käyttöön. Talvisodan jälkeen Mustolan koulu pääsi aloittamaan koulutyön vasta toukokuussa. Jatkosodan aikana kesinä 1941 ja 1944 koulu ja opettajien asunnot olivat myös armeijan majoituskäytössä niin että koulu alkaminen siirtyi loka-marraskuulle.

Koululaiset osallistuivat sotavuosina monenlaisiin töihin kuten erilaisiin talkoisiin ja keräyksiin, joissa koottiin esim. pihkaa, kumia, lumppuja, voikukanjuuria puhumattakaan marjoista ja sienistä. Toimintaa organisoimaan oli perustettu 1941 Nuorten Talkoot -järjestö. Elintarvikepulan helpottamiseksi perustettiin kasvitarhoja, joissa viljeltiin erityisesti koulukeittolan tarvitsemia vihanneksia ja juureksia. Mustolassa jokainen oppilas sai hoitoonsa viiden metrin vihannespenkin, ja koulu lopetettiin toukokuussa normaalia aikaisemmin, jotta oppilaat ehtivät hoitaa koulukasvitarhaa. Kouluhallitus velvoitti kesän 1941 kiertokirjeellään myös opettajat koulutyön ulkopuolisiin tehtäviin kotirintamalla. Mustolan koulun opettajista ainakin Johannes Raitasalo oli puolustusvoimien palveluksessa ja naisopettajat Tyyni Stråhlman ja Kaarina Aapro lottatyössä.

Oppilaiden ruokatarpeiden hankkimiseksi tekemän talkootyön arvo korostui säädettäessä laki maksuttomasta kouluruokailusta kesällä 1943.) Mustolan koulussa lain velvoitteet täytettiin perustamalla oma koulukeittola, johon keittäjäksi valittiin Siviä Knuutila.

Talkootyö jatkui myöhemmin Kansakoulun kerhokeskuksen organisoimana mm. vuonna 1965 käynnistetyllä jätepaperinkeräyksellä televisiovastaanottimien saamiseksi kouluihin. Mustolan kouluun hankittiin kaksi televisiota keräämällä koulutyön ulkopuolella 20 tonnia jätepaperia.

Mustolan koulun lakkautus ja koulualueen tulevaisuus

Mustolan koulukaan ei säästynyt kosteusongelmilta, jotka vaivasivat lukuisia vanhoja koulurakennuksia, Mustolan vanhimmassa rakennuksessa ilmeni ennen joulua 2010 vakava sisäilmaongelma. Koulun viidennen ja kuudennen luokan oppilaat siirrettiin kevätlukukaudella 2011 Lauritsalan kouluun siihen asti kunnes syksyllä 2011 Mustolaan hankittiin parakit väistötiloiksi. Koska sisäilmaongelmia todettiin myös lähialueen muissa kouluissa, Lappeenrannan itäisten kaupunginosien yhteisen uuden Pontuksen koulun rakentamishanketta nopeutettiin. Mustolan koulun 120-vuotisjuhla 11. toukokuuta 2017 ehdittiin vielä järjestää, mutta kevätjuhla 2017 jäi perinteikkäässä koulussa viimeiseksi. Syksyllä 2017 Mustolan 1–5-luokkalaiset, esikoululaiset ja päiväkotilapset aloittivat Pontuksen koulussa yhdessä Kanavansuun, Partalan ja Muukonniemen koulujen oppilaiden kanssa. Kuudesluokkalaiset siirtyivät Lauritsalan yläkouluun.

Mustolan koulun tontille on suunniteltu erillispientaloalueen rakentamista. Koulurakennukset on tarkoitus rajata omaksi tontikseen ja säilyttää vanhat rakennukset. Vuonna 2019 koulu myytiin yksityishenkilölle.