Mustaseppä
| Mustaseppä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Elateriformia |
| Yläheimo: | Seppämäiset Elateroidea |
| Heimo: | Sepät Elateridae |
| Alaheimo: | Elaterinae |
| Suku: | Punasepät Ampedus |
| Laji: | nigrinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ampedus nigrinus |
|
| Katso myös | |
Mustaseppä (Ampedus nigrinus) on seppien heimoon kuuluva pikimusta kovakuoriaislaji. Se on Suomessa hyvin yleinen koko maassa.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustaseppä on suhteellisen pieni, vain 6–8 mm:n pituinen ja pituuteensa nähden leveän oloinen kovakuoriainen. Pää, etuselkä, peitinsiivet, raajat ja tuntosarvet ovat kaikki kiiltävän pikimustia eikä niissä ole havaittavissa lainkaan metallista hohdetta. Vain nilkoissa voi olla vaaleamman ruskea sävy. Muiden Ampedus-suvun seppien tapaan raajojen leveät reisilevyt kapenevat voimakkaasti raajan kärkeä kohti ja niiden takareunassa on terävä kulma. Tuntosarvet ulottuvat selvästi etuselän takanurkkia pitemmälle.[1][2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustasepän levinneisyys on holarktinen ulottuen Euroopasta Aasian pohjoisosien kautta Pohjois-Amerikkaan. Suomessa sitä tavataan koko maassa ja on heimonsa yleisimpiä lajeja.[1]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustaseppä on elinympäristövaatimuksiltaan vaatimaton metsälaji, joka kelpuuttaa asuinpaikakseen niin nuoret taimikot kuin varttuneet mäntykankaatkin. Lajiin voi törmätä myös rämeillä. Se on myös harvoja vanhoissa ja hämärissä kuusikoissa yleisenä esiintyviä seppälajeja. Toisaalta mustasepän yksilömäärät voivat jopa kymmenkertaistua metsähakkuun seurauksena. Tämä johtuu avoimeen maastoon jäävän kuolleen puuaineksen suuresta määrästä, joka puolestaan mahdollistaa toukille hyvät kasvuolot. Mustaseppä onkin yhdessä lähisukulaistensa korusepän (Ampedus tristis) ja mustaperäsepän (Ampedus balteatus) kanssa hakkuaukeiden tyypillisimpiä lajeja.[1]
Aikuiset kuoriaiset ovat liikkeellä toukokuulta heinäkuulle huipun ollessa kesäkuussa. Toukat elävät lahoavassa puuaineksessa eikä puulajilla tai rungon paksuudella ole niille suurtakaan merkitystä. Ravinnokseen ne saalistanevat muita hyönteistoukkia. Koteloituminen tapahtuu loppukesällä. Kuoriainen aikuistuu jo syksyllä, mutta talvehtii ennen kuin lähtee liikkeelle.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d K. Heliövaara, I. Mannerkoski, J. Muona, J. Siitonen & H. Silfverberg: Hyppivät ja hohtavat – Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-6612-38-6 s. 36, 47–51 ja 161–163
- ↑ a b Elateridae of the British Isles (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)