Mustanmeren taistelut
| Mustanmeren taistelut | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toisen maailmansodan itärintamaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
|
|||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
Romania: |
1 taistelulaiva | ||||||
Mustanmeren taistelut olivat akselivaltojen laivasto-osastojen ja Neuvostoliiton Mustanmeren laivaston välisiä taisteluita sekä niitä tukevien maajoukkojen toimia Mustallamerellä toisessa maailmansodassa vuosina 1941–1944.
Operaatio Barbarossa yllätti Mustanmeren laivaston kuten neuvostojoukot muuallakin. Akselivaltojen Mustanmeren joukkoihin kuuluivat Romanian ja Bulgarian laivastot sekä Saksan ja Italian laivasto-osastot, jotka kuljetettiin alueelle rautateitse sekä kanavaverkon kautta. Neuvostoliitolla oli selkeä ylivoima pinta-aluksissa, mutta akselivaltojen ilmaylivoima tasoitti sitä ilmahyökkäyksin.
Neuvostoliiton alueen tärkeimmät telakat olivat Nikolajevin telakka Ukrainassa ja Sevastopolin telakka Krimillä, jonka saksalaiset valtasivat 1941. Useita keskeneräisiä aluksia saatiin kuitenkin evakuoitua ennen valtausta Georgiaan, jonne muodostui evakuoiduista aluksista merkittävä tukikohtia kuten Poti. Tukikohtien heikot korjaus- ja huoltomahdollisuudet supistivat merkittävästi laivaston kykyä toimia.
Neuvostolaivasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustanmeren laivastoon kuului 22. kesäkuuta 1941 seuraavat alukset:
| Alustyyppi | Lukumäärä | Huom |
|---|---|---|
| Taistelulaivat | 1 | Parižskaja Kommuna |
| Risteilijät | 5 | Molotov, Vorošilov, Tšervona Ukraina, Krasnyi Krym ja Krasny Kavkaz |
| Laivueenjohtajat | 3 | Leningrad-luokka ja Taškent-luokka |
| Hävittäjät(Moderni) | 11 | 6 tyyppiä 7, 5 tyyppiä 7U |
| Hävittäjät (vanha) | 4 | Novik-luokka |
| Sukellusveneet | 44 | |
| Saattajat/tykkiveneet | 2 | |
| Miinanraivaajat ja miinalaivat | 18 | |
| Moottoritorpedoveneet | 84 |
Akselivaltojen laivastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romanian kuninkaalliseen laivastoon kuului neljä hävittäjää, kuusi torpedovenettä, kolme sukellusvenettä, viisi pienoistsukellusvenettä, kaksi miinalaivaa ja seitsemän moottoritorpedovenettä.
Turkin ollessa sodassa puolueeton akselivallat eivät kyenneet toimittamaan aluksiaan Bosporinsalmen kautta. Kuitenkin joitakin keveitä aluksia kuljetettiin rautateitse sekä tie- ja kanavaverkon läpi Pohjanmereltä Tonavalle. Näitä olivat muun muassa kuusi 30. sukellusvenelaivueen tyypin IIB -sukellusvenettä, jotka purettiin ja kuljetettiin vuonna 1942 Constanțaan. Saksa kuljetti lisäksi Tonavaa pitkin kymmenen S-venettä ja 23 R-venettä sekä valmisti aseistettuja proomuja valtaamallaan Nikolajevin telakalla.
Italian kuninkaallinen laivasto siirsi Mustallemerelle pienen laivasto-osaston, johon kuului kuusi pienoissukellusvenettä ja laivue moottoritorpedoveneitä. Moottoritorpedovenelaivueen komentajana oli Francesco Mimbelli ja se sijoitettiin Jaltaan.
Operaatiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taistelut alkoivat 26. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton pommitettua Constanțan satamaa. Taistelun aikana laivueenjohtaja Moskva upposi osuttuaan miinaan, kun se väisti rannikkotykistön tulitusta. Mustanmeren laivasto huolsi piiritettyä Odessan rannikkokaupunkia ja lopulta evakuoi sieltä lokakuun lopulla 86 000 sotilasta ja 150 000 siviiliä. Evakuoinnin aikana Saksan ilmavoimien Junkers Ju 87 -koneet upottivat hävittäjä Frunzen ja yhden tykkiveneen.
Laivasto osallistui ensimmäisen Sevastopoliin tehdyn hyökkäyksen torjumiseen. Joulukuussa tehtiin Kertšiä vastaan maihinnousu, jonka seurauksena Kertšin niemimaa vallattiin takaisin saksalaisilta. Laivasto-osasto, johon kuului muun muassa risteilijä Krasnyi Krym, pysyi Sevastopolissa ollen tukien puolustusta tykistöllään. Neuvostoliiton sukellusveneet upottivat 29 000 tonnia aluksia Romanian ja Bulgarian rannikoilla.
Vuoden 1942 tapahtumista merkittävin on Sevastopolin piiritys. Talvella Mustanmeren laivasto tuki puolustusta tykistöllään sekä toimittaen täydennyksiä. Kuljetukset jatkuivat aina 27. kesäkuuta saakka. Niissä tuhoutuivat risteilijä Tšervona Ukraina, laivueenjohtaja Taškent sekä kuusi modernia hävittäjää.
Mustanmeren jäljellä olevat alukset evakuoitiin vuoden 1942 lopulla Potin satamaan Georgiaan. Neuvostosukellusveneet upottivat muun muassa pakolaislaivat MV Struman ja SS Çankayan.
Vuoden 1943 alkuun mennessä Mustanmeren laivasto oli supistunut yhteen taistelulaivaan, neljään risteilijään, laivueenjohtajaan, viiteen moderniin ja kolmeen vanhaan hävittäjään sekä 29 sukellusveneeseen. Koko laivasto kärsi heikosta huollosta, mikä oli seurausta puutteellisista tiloista.
Saksan kärsiessä muualla tappioita he aloittivat syyskuussa 1943 Kubanin sillanpään evakuoinnin, jossa onnistuttiin. Stukat upottivat Krimille iskiessään laivueenjohtaja Harkovin sekä hävittäjät Sposobnyn ja Bespoštšadnyin. Tappioiden seurauksena Stalin kielsi suurten pinta-alusten käytön Mustallamerellä.
Alkuvuodesta 1944 alkaen Neuvostoliiton pinta-alukset olivat käytännössä käyttökelvottomia heikon huoltotilanteen vuoksi. Sen vuoksi hyökkäyksiin akselivaltoja vastaan käytettiin pieniä aluksia sekä ilmavoimia. Akselivaltojen joukot joutuivat vetäytymään Odessasta maaliskuussa, jolloin Krimin alueelle jäi joukkoja saarroksiin. Sevastopolin alueen viimeiset akselivaltain joukot antautuivat 9. toukokuuta 1944 suurten evakuointien toteuduttua.
