Mustamaki
| Mustamaki | |
|---|---|
 Eulemur macaco macaco |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Heimo: | Makit Lemuridae |
| Suku: | Ruskomakit Eulemur |
| Laji: | macaco |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eulemur macaco |
|
 Mustamakin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Mustamaki eli neekerimaki[2] (Eulemur macaco) on makeihin kuuluva puoliapinalaji. Se elää ryhminä Madagaskarin metsissä. Suomen Lajitietokeskus suosittelee käytettäväksi nimeä mustamaki[3].
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustamaki jaettiin aikaisemmin kahteen alalajiin, E. m. macaco ja E. m. flavifrons. Molemmat ovat kuitenkin nykyisin omia lajejaan E. macaco ja E. flavifrons.[1] Lajit eroavat esimerkiksi siinä, että E. flavifrons-yksilöiltä puuttuvat korvatupsut.[4] ja niiden silmät ovat siniset.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustamakien ruumiinpituus on 38–45 senttiä, hännän 51–64 senttiä ja painoa on 2–2,8 kiloa. Sukupuolet eroavat väritykseltään huomattavasti toisistaan, Koiras täysin musta, vain joskus vatsapuolelta hieman ruskehtava. Naaraan turkki on sitä vastoin tummahkon kullan- tai punaruskea Tummempiturkkisten yksilöiden raajat ovat hieman ruumista vaaleammat ja päinvastoin. Naaraalla pitkän, tuuhean ja yleensä tummakärkisen hännän väritys vaihtelee vaaleanharmaasta punertavanruskeaan. Korvien seutua koristavat pitkät korvatupsut, naaraalle ne ovat vaaleat, uroksella mustat. Kummallakin sukupuolella on sukuelinten alueella hajuaineita erittäviä rauhasia, joita uroksilla on myös peräaukon ympäristössä[4].
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustamakin levinneisyys rajoittuu Madagaskarin saaren luoteisosiin ja sen edustalla sijaitseviin Nosy Bén ja Nosy Komban saariin.[5]
Mustamakien alkuperäistä elinympäristöä ovat trooppiset sademetsät, mutta ne ovat sopeutuneet elämään myös muokatuissa metsissä, jopa puuplantaaseilla ja viljelyksillä[5].
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustamakit viettävät aikansa pääosin puissa ja ovat aktiivia lähinnä päiväsaikaan, mieluiten aamulla ja illalla, mutta myös yöllä. Ne elävät 4–25 yksilön ryhminä, joissa on suunnilleen yhtä paljon uroksia ja naaraita. Naaraat ovat arvoasteikossa ylempiarvoisempia kuin koiraat[4]. laumaa johtaa yksi hallitseva naaras. Lauma merkitsee reviirinsä rajat hajumerkein. Ne käyttävät viestinnässä myös monipuolisia äännähdyksiä erilaisiin tilanteisiin ja sukivat toisiaan luodakseen suhteita. Elinpiirin koko on noin 5–6 hehtaaria ja tämä on osin päällekkäin naapuriryhmien reviirien kanssa[6]. Mustamakit voivat elää 20–25-vuotiaiksi[5].
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sadekaudella mustamakit käyttävät ravintonaan pääasiassa kasviravintoa. Sadekaudella pääasiassa hedelmiä. Ne syövät tuohon aikaan myös sieniä ja käyttävät tuhatjalkaisia turkkinsa puhdistukseen ja huumausaineeksi. Kuivankauden alussa suuri osa ravinnosta koostuu kukkien medestä ja itse kukista. Muuta kuivan kauden ravintoa ovat lehdet ja siementen palot. Joillain alueilla lajia pidetään myös viljelijöiden satoa verottavana tuholaisena.[5]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustamakien parittelu tapahtuu huhti–kesäkuussa ja naaras kantaa poikasta 120–136 vuorokautta. Poikasia syntyy yleensä yksi[7]. Poikanen on syntyessään harmahtavan musta ja vähäkarvainen. Se painaa keskimäärin 75 grammaa. Muu ryhmä auttaa poikasen hoidossa. Sitä imetetään 5-6 kuukautta[8][5]. Sukukypsäksi se tulee kaksivuotiaana[5]. Mustamakit voivat elää vankeudessa 20–27-vuotiaaksi[8].
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustamakien asuttamia metsiä on viime vuosikymmeninä hakattu tehokkaasti asutuksen ja viljelmien tieltä. Se on kuitenkin osittain sopeutunut elämään ihmisen muokkaamassa ympäristössä[7]. Metsien tuho on silti lajin suurin uhka. Taantumiseen on vaikuttanut myös metsästys lihan, turkin ja viljelyksille aiheuttamien vahinkojen vuoksi, kaupallinen pyynti lemmikeiksi tai eläintarhan asukkaaksi. Se onkin yleinen eläintarhoissa ja lisääntyy niissä kohtuullisen hyvin. Se voi mahdollistaa eläinten istutukset luontoon[5]. Mustamaki luokitellaan nykyään lajina vaarantuneeksi. Molemmat kuuluvat CITES-sopimuksen liitteeseen I. Mustamakeja elää myös suojelualueilla ja lisäksi laji on rauhoitettu[7].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Andriantsimanarilafy, R.R., Borgerson, C., Clarke, T., Colquhoun, I.C., Cotton, A., Donati, G., Eppley, T.M., Heriniaina, R., Irwin, M., Johnson, S., Mittermeier, R.A., Patel, E., Ralainasolo, F.B., Randrianasolo, H., Randriatahina, G., Ratsimbazafy, J., Ravaloharimanitra, M., Razafindramanana, J., Reuter, K.E., Schwitzer, C., Stone, E., Volampeno, S. & Wright: Eulemur macaco IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 15.12.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Mustamaki (neekerimaki) – (Eulemur macaco) laji.fi. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ a b c Koivisto, I., & Sarvala, M.: ”Makit”, Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 180. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1
- ↑ a b c d e f g Barbara Lundrigan ja Daniel Davis: ADW Eulemur macaco Information 2000. University of Michigan. Viitattu 9. 3. 2008.
- ↑ ARKive: Eulemur macaco More Information - ARKive 2005. ARKive. Arkistoitu 6.6.2007. Viitattu 9. 3. 2008.
- ↑ a b c Koivisto, I., & Sarvala, M.: ”Makit”, Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 182. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1
- ↑ a b Honolulu Zoo: Black lemur - Honolulu Zoo 4. 2. 2008. Honolulu Zoo. Arkistoitu 19.6.2010. Viitattu 9. 3. 2008.