Mustakoski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustakoski
Чёрный Порог, Tšornyi Porog

Mustakoski

Koordinaatit: 63°59′45″N, 33°39′49″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Segežan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 821,53 km²
Väkiluku (2012) 1 100
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Mustakosken kunta Segežan piirin kartalla.

Mustakoski[1][2] eli Tšornyi Porog[3] (ven. Черный Поро́г) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Segežan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Onihmajoen varrella 78 kilometriä maanteitse Segežasta luoteeseen.[4] Taajamassa on 800 ja kunnassa 1 100 asukasta (vuonna 2012)[5].

Maantiede ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustakosken kunnan pinta-ala on 1 821,53 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu idässä Segežan piirin Idelin ja Papinkosken kuntiin sekä etelässä Karhumäen, lännessä Mujejärven ja pohjoisessa Belomorskin piireihin.

Seudulla virtaavat Bolšaja, Bystritsa, Ieljoki (ven. Idel), Jelma, Kamennaja, Onihmajoki (Onigma), Rema ja Tungutjoki (Tunguda). Järviä ovat Hiisjärvi (Hižjarvi), Ieljärvi (Idel), Kuutsujärvi (Kutšozero) ja Ontajärvi.[6] Kunnan alueella sijaitsee Verkošuon luonnonmuistomerkki[7].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu kolme asutusta: Perttijärvi, Oleni ja Vatša[8]. Perttijärvellä on lähes 200 ja Vatšassa yli sata asukasta. Olenissa ei ole lainkaan vakituisia asukkaita[5]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 64 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 23 % valkovenäläisiä, 5 % karjalaisia, 4 % ukrainalaisia ja 2 % suomalaisia[9].

Mustakoski on perustettu metsätyöläisasutukseksi vuosina 1936–1937[4]. Toisen maailmansodan jälkeen se muodosti lähiseutuineen kyläneuvoston[10] ja vuosina 1972–1991 sillä oli kaupunkimaisen taajaman asema[4][11].

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi kulkee Kotškoman ja Repolan välinen maantie A134. Taajamasta on linja-autoyhteys Segežaan kolme kertaa viikossa.[12]

Paikallisista työnantajista tärkeimpiä ovat erilaiset julkiset palvelut. Lisäksi toimii pieni puunhankintayritys. Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kerhotalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja muutama kauppa.[12]

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiisjärven, Ieljärven ja Perttijärven rannoilta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja. Historiallisiin kohteisiin kuuluvat toisen maailmansodan aikana kaatuneiden neuvostosotilaiden haudat.[13]

  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 12.10.2013.
  2. Hramtsova, O. & Troitskaja, Je.: Finskije sootvetstvija nazvani naseljonnyh punktov Respubliki Karelija, s. 82. Petrozavodsk. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 25.5.2015).
  3. Venäjän federaation paikannimiä, s. 254. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2
  4. a b c Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 270. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8
  5. a b c Generalnyi plan, s. 4.
  6. Generalnyi plan, s. 10–11.
  7. Generalnyi plan, s. 12.
  8. Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 3.4.2009. (venäjäksi)
  9. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 20.2.2014. (venäjäksi)
  10. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 46. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  11. Pokrovskaja, I. P.: Naselenije Karelii, s. 135. Petroskoi: Karelija, 1978.
  12. a b Tšernoporožskoje selskoje poselenije: Ekonomika home.onego.ru. Viitattu 12.10.2013. (venäjäksi)
  13. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 12.10.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]