Tämä on lupaava artikkeli.

Musta-apila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Musta-apila
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Suku: Apilat Trifolium
Laji: spadiceum
Kaksiosainen nimi

Trifolium spadiceum
L.

Katso myös

  Musta-apila Wikispeciesissä
  Musta-apila Commonsissa

Musta-apila (Trifolium spadiceum, syn. Chryaspis spandicea) on Euroopassa tavattava, hernekasveihin kuuluva apilalaji. Sen tunnistaa helposti kukista, jotka muuttuvat kukinnan aikana keltaisesta kiiltävän mustanruskeiksi.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musta-apilan kukintoja.

Tavallisesti kaksivuotinen (harvoin yksivuotinen) musta-apila kasvattaa 20–35 cm korkean kaljuhkon varren. Lehdet ovat kolmisormisia. Lehtien korvakkeet ovat lehtiruotia lyhyempiä ja ruodin kanssa yhdiskasvuisia. Lehdykät ovat 1–2 cm pitkiä, ruodittomia ja nirhalaitaisia. Kukinto on pitkänomainen ja tukilehteä paljon pitempi. Kukintoja on usein kaksi kappaletta lähekkäin. Kukan verhiön kolme alaliuskaa ovat karvaisia. Teriö on tyveltä yhdislehtinen. Väriltään teriö on aluksi kiiltävänkeltainen, mutta pian väri vaihtuu tummanruskeaan tai jopa mustaan. Tämän takia kukinto on usein kaksivärinen siten, että yläosa on kellertävä ja alaosa tumma. Musta-apila kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävässä palossa. Lajin vuosittainen runsaus kasvupaikoilla vaihtelee suuresti riippuen siementuotannon onnistumisesta.[1][2]

Musta-apila on eurooppalainen laji, jonka levinneisyysalueen painopiste on itäinen. Lajia tavataan paikoitellen Espanjassa ja Ranskassa, Balkanin niemimaalla ja Kaukasuksella, mutta yhtenäinen levinneisyysalue alkaa Etelä-Saksasta kapeana vyöhykkeenä läpi Keski-Euroopan Länsi-Ukrainaan ja edelleen Venäjällä Uralille asti. Pohjoiseen päin levinneisyysalue jatkuu Itä-Puolasta Baltiaan ja edelleen Suomeen, Ruotsiin, Tanskaan ja Länsi-Norjaan.[3] Suomessa musta-apila on muinaistulokas, jota kasvaa Oulun korkeudelle saakka. Se on kuitenkin kadonnut monilta vanhoilta esiintymisalueiltaan, muun muassa Ahvenanmaalta. Lapissa laji on satunnainen ja harvinainen tulokas.[4] Laji on levinnyt Suomessa ihmisen ja karjan mukana.[2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musta-apilalle tyypillistä kasvuympäristöä ovat kulttuurivaikutteiset ympäristöt, kuten niityt, pientareet ja pensaikot.[5] Suomessa laji on viime vuosikymmeninä suuresti harvinaistunut, koska varsinkin sille mieluisat piennarniityt ovat vähentyneet voimakkaasti.[6]

  • Nylén, Bo: Suomen ja Pohjolan kasvit. (Suomeksi toim. Pentti Alanko, Lasse Kosonen, Pekka Rintamäki ja Eevi Karvonen) WSOY, 1993 (alkuperäiskielinen teos 1992). ISBN 951-0-18540-X
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 287.
  2. a b Uusitalo 2007, s. 96.
  3. Den virtuella floran: Brunklöver (Trifolium spadiceum) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 30.3.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Musta-apilan (Trifolium spadiceum) levinneisyys Suomessa Viitattu 16.10.2017.
  5. Nylen 1992, s. 305.
  6. Oulun kasvit 2005, s. 296.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]