Musikaalisuustestit

Musikaalisuustestit Musikaalisuustestien avulla pyritään mittaamaan musikaalisuutta. Musikaalisuustestejä käytetään esimerkiksi musiikkiluokille ja musiikkioppilaitoksiin pyrittäessä. Musikaalisuustestit mittaavat kykyä havaita kuulon avulla äänen perusominaisuuksia. Näitä perusominaisuuksia ovat äänen kesto, intensiteetti, säveltaso sekä sointiväri.
Musikaalisuustestien avulla tutkitaan myös musikaalisuuteen kuuluvia tekijöitä, kuten esimerkiksi sävelkorkeuksien ja sävelten keston erottamiskykyä, melodioiden muistamiskykyä, herkkyyttä musiikin rytmille sekä innokkuutta musisoimista kohtaan.
Musikaalisuustesteissä pyritään mittaamaan koehenkilön musikaalisuutta niiltä osin kuin se on riippumaton esim. koulutuksesta tai iästä. Musikaalisuustesteillä on samat vaatimukset kuin kaikella tutkimuksella: testien tulee olla reliaabeleja (sattuman osuus tulee olla mahdollisimman pieni), valideja (testin tulisi mitata juuri tutkittavaa asiaa), objektiivisia sekä käytännöllisiä.

Musikaalisuustestien jaottelua

Musikaalisuustestit voidaan jakaa kyky- ja saavutustesteihin. Kykytestien avulla pyritään mittaamaan primääriä musikaalisuutta, jolloin kulttuurin ja kokemuksen vaikutus pyritään minimoimaan. Saavutustestit puolestaan mittaavat kulttuurisidonnaisia taitoja, sitä mitä henkilö on oppinut. Musikaalisuustestit voidaan jaotella testattavan roolin mukaan myös passiivisiin (reseptiiviset) ja aktiivisiin (ekspressiiviset) testeihin. Aktiivisessa testissä testattava toistaa kuulohavainnon pohjalta tehtävän tai tuottaa uutta materiaalia (musisoimalla), kun taas passiivisessa testissä testattava valitsee vastauksen esitetyistä vaihtoehdoista kuulemansa perusteella.
Musikaalisuustestit voidaan myös luokitella holistisiin ja atomistisiin testeihin. Holistiset testit tehdään yksilöille luonnollisessa yhteydessään, kun taas atomistiset testit koostuvat vertailutehtävistä, ja ne toteutetaan usein ryhmissä.

Musikaalisuustestit ja niiden merkittäviä kehittäjiä Suomessa

Kai Karma

Kai Karma on suomalainen musikaalisuuden tutkija. Hän on kehitellyt ns. Karman testin, joka mittaa musikaalisuutta. Karman testiä käytetään Suomessa mm. musiikkiopistojen, musiikkioppilaitosten ja -lukioiden pääsykokeena. Kai Karma on tehnyt yhteistyötä Irma Järvelän ja Pirre Raijaksen kanssa musikaalisuusgeenin etsimiseen liittyvissä tutkimuksissa.

Kai Karman musikaalisuustesti

Karman musikaalisuustesti on reseptiivinen musikaalisuustesti, jossa koehenkilön ei tarvitse itse tuottaa musiikkia.
Karman testi perustuu nauhalta kuultuihin äänitteisiin. Ideana on, että nauhalta soitetaan tietty melodis-rytminen kulku kolme kertaa perättäin tauotta. Tämän jälkeen on pieni tauko, jonka jälkeen kokelaalle soitetaan vielä yksi näyte, jonka tämä joutuu arvioimaan samanlaiseksi tai erilaiseksi kuin edelliset kolmen näytettä. Näitä neljän näytteen kohtia on testissä 40 kappaletta ja testin kesto on n. 16,5 minuuttia.
Testi on tarkoitettu mittaamaan koehenkilön musiikillista peruskykyä, johon älykkyys, harjoittelu ja kulttuurillinen tausta vaikuttaisivat mahdollisimman vähän. Tästä syystä testi painottuu kokelaan rytmitajun ja sävelten erottelukyvyn testaamiseen, eikä niinkään tonaalisen tajun mittaamiseen, joka muodostuu yleensä kulttuurin ja ympäristön vaikutuksesta.
Näytteet on soitettu syntetisaattorilla, jonka ääntä on voitu muuttaa. Tällä tavoin Karma on pyrkinyt poistamaan äänen monotonisuutta ja testin tylsyyttä. Testin tempo on melko nopea, jotta kokelas ei pystyisi päättelemään vastausta liian helposti tai pitkästymään. Testin vastaustekniikka on koko testin ajan sama; kokelaan täytyy ympyröidä vastauslomakkeesta joko kohta ”sama” tai ”eri”. Tällä Karma on halunnut välttää liian monimutkaisen kysymyksenasettelun aiheuttamaa vaaraa.

Pirre Raijas

Pirre Pauliina Raijas (o.s. Maijala) s. 1975 on merkittävä henkilö Suomessa Kai Karman rinnalla musikaalisuustestien kehittäjänä. Koulutukseltaan Raijas on sellisti, yhteiskuntatieteiden maisteri, musiikin tohtori ja tutkija. Raijas tekee tutkimusta, jonka tavoitteena on selvittää musikaalisuuden yhteyttä biologiaan. Raijas toimii lahjakkuus- ja musikaalisuusgeenitutkijana dosentti Irma Järvelän johtamassa Sibelius-Akatemian ja Helsingin yliopiston molekyyligenetiikan osaston yhteistutkimuksessa.

Jäljittelyyn perustuva musikaalisuustesti

Suomen musiikkioppilaitoksissa on Kai Karman musikaalisuustestin ohella yleisesti käytössä jäljittelyyn perustuva musikaalisuustesti. Testille ei ole standardoitua mallia, vaan testaajat suunnittelevat testit omien tarpeidensa mukaan.

Merkittäviä musikaalisuustestien kehittäjiä ulkomailla

Music, Mind and Brain- tutkimusryhmän How musical are you?

Music, Mind and Brain-tutkimusryhmä Goldsmithistä, Lontoon yliopistosta, on tutkinut Britannian väestön musikaalisuutta sekä pyrkinyt uudelleenmäärittelemään sen, mitä musikaalisuus on. Ryhmään kuuluvat tohtori Daniel Müllensiefen, tohtori Bruno Gingras ja tohtori Lauren Stewart. Tutkijat uskovat, että kuuntelutottumukset, musiikkiin liittyvä uteliaisuus ja tunneyhteys voivat olla tiedostamattoman musikaalisuuden ennustajia. How Musical Are You?-testi löytyy BBC:n verkkosivuilta. Tämän tieteellisen tutkimuksen ovat lanseeranneet BBC Radio 3 ja BBC Lab UK.

Bentleyn Measures of Musical Abilities

Arnold Bentley oli merkittävä englantilainen musiikkikasvattaja (1913-2001). Hän kehitti 1966 julkaistun musikaalisuus-kykytestin ´Measures of Musical Abilities´ University of Reading:ssä Englannissa. Testi suunniteltiin erityisesti peruskouluiässä oleville lapsille. Testit koostuu neljästä osasta: sävelkorkeuden diskriminaatiosta, tonaalisesta muistista, sointuanalyysistä sekä rytmisestä muistista.

Sheashoren Tests of Musical Ability

Carl E. Seashore (löytyy tietoa engl.kielisestä Wikipediasta) (1866-1949) oli amerikkalainen psykologi, joka työskenteli Iowan yliopistossa. Hän suunnitteli musikaalisuustestikokoelman ´The Seashore Tests of Musical Ability (1919), jota käytetään vielä 2000-luvullakin yhdysvaltalaisissa kouluissa.

Wingin Standardized Tests of Musical Intelligence

Herbert D. Wing oli englantilainen psykologi, joka kehitti musikaalisuustestikokoelman ´Wing Standardized Tests of Musical Intelligence´. Testi koostuu seitsemästä osa-alueesta; sointuanalyysistä, sävelkorkeuden muutoksesta, muistista, rytmisestä aksentista, harmoniasta, intensiteetistä ja fraseerauksesta.

Musikaalisuustestien ongelmat

Musikaalisuus käsitteenä

Musikaalisuudella ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä universaalia määritelmää. Tällöin musikaalisuutta testattaessa testataan teoreettista konstruktiota, ei yleistä luonnonilmiötä ja testin tulos kertoo ennen kaikkea osaamisesta kyseisen testin kohdalla.
Musikaalisuustestien kiistanalaisuus juontaa juurensa musikaalisuus- käsitteen epäselvyydelle. Jos on mahdotonta määritellä yksiselitteisesti mitä musikaalisuus on, ei sen testaaminenkaan voi olla yksinkertaista.

Koetilanteen vaikutus kokeeseen

Ongelmatilanne saattaa syntyä myös tieteellisen koetilanteen vaikutuksesta kokelaan toimintaan. Aktiivisissa testeissä, joissa mitataan soitto- ja laulutaitoa on motorisella toimintakyvyllä suuri merkitys, tällöin koetilanteessa jännittäminen saattaa vaikuttaa suorityskykyyn dramaattisesti.

Teoreettiset edellytykset

Passiivisissa testeissä, joissa hahmotetaan kykyä vertailla kuultuja ääniä sekä vastata annettuihin kysymyksiin vaikuttaa suuresti myös käsitteiden määrä ja haasteellisuus. Vaikka kokelas erottaisi korvalla kaksi intervallia toisistaan, ei hänellä välttämättä ole kielellistä kykyä ilmaista havaintoaan.

Subjektiivinen testaaminen

Holististen testien kohdalla ongelmaksi muodostuu testaajan subjektiivisuus. Holistisessa kokeessa oletettuja musikaalisia kykyjä arvioidaan niiden luonnollisessa yhteydessä, ja testaaja antaa henkilökohtaisen arvion kokelaan suorituksesta. Tällöin koetulos on väistämättä yksilöllinen, kahden eri testaajan saattaessa päätyä eriäviin arvioihin kokelaan suorituksesta yhtenevässä tilanteessa.

Koetilanteen etäisyys

Atomistisissa testeissä, kuten suurryhmissä tai internetissä suoritettavaan rytmin, melodian ja äänen vertailutehtävään saattaa vaikuttaa tehtävänannon väärinymmärtäminen henkilökohtaisen ohjeistuksen uupuessa.

Validiteettikysymykset

Objektiivisessä testissä lopputuloksen pitäisi olla validi ja vertailukelpoinen, satunnaisuuden ollessa eliminoitu. Usein esimerkiksi jännitystä pyritään kompensoimaan arvioissa, mikä saattaa olla edullista hakijalle, mutta asettaa eri koetilanteissa saadut pisteet keskenään vertailukelvottomaan tilaan. Testissä menestyminen ei myöskään kerro automaattisesti kokelaan soveltuvuudesta musiikin alalle. Musiikillisen huipputason kompetenssin saavuttaminen vaatii pitkäjännitteistä harjoittelua ja työtunteja, jolloin ratkaisevaksi tulee lähtötasoa enemmän alalle tahtovan motivaatio ja sinnikkyys.

Katso myös

• Amusia
• Pedagogiikka
• Lahjakkuus

Lähteet

Karma, Kai. The ability to structure acoustic material as a measure of musical aptitude. 2, Test construction and results / Helsinki : University of Helsinki, Institute of Education, 1975.

Lotti, Tuula. Musikaalisuus ja musiikkiopinnot : jäljittelyyn perustuva musikaalisuuden arviointi musiikkikoulun pääsykokeena ja opintomenestyksen ennustajana. Helsinki : [Helsingin yliopisto], 1988.

Kolehmainen, Tiina (2009): ”Miten tää muka mittaa musikaalisuutta?” Vertaileva tutkimus Kai Karman musikaalisuustestistä ja jäljittelyyn perustuvasta musikaalisuustestista. Kandidaatintutkielma. Jyväskylä.

Vartiainen, Lea (2007): Mitä musiikkiopistojen pääsykokeissa testataan? Tutkimus Helsingissä sijaitsevien SML:n liittoon kuuluvien musiikkiopistojen pääsykokeista. Opinnäytetyö. Helsinki.

Viitala, Sini (2009): Musiikillisen harjaantumisen ja musiikillisten elementtien erottelukyvyn yhteys englannin kielen foneettiseen erottelukykyyn 7. luokkalaisilla suomenkielisillä nuorilla. Pro Gradu-tutkielma. Jyväskylä.

Aiheesta muualla

Sähköisiä musikaalisuustestejä:

• https://www.bbc.co.uk/labuk/experiments/musicality/
• http://www.rapidtalent.co.uk/buzz_story.asp?StoryID=1039^{[vanhentunut linkki]}
• http://www.telegraph.co.uk/culture/tvandradio/bbc/8248911/How-musical-are-you.html