Musiikkifilosofia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Musiikkifilosofia on taidefilosofian haara, joka tarkastelee musiikin olemusta ja sen merkitystä sekä yleisiä lainalaisuuksia inhimillisen kokemuksen tulkitsemana.

Musiikkifilosofian peruskysymyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkifilosofian keskeisimpiä kysymyksiä on musiikin määritelmä: mitkä ovat "musiikkiuden" riittävät ja välttämättömät ehdot?[1] Yleinen joskin ongelmallinen määritelmä kuuluu: musiikki on järjestettyä ääntä. Tämä jättää musiikin ja äänitaiteen välisen rajan avoimeksi.

Musiikin merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksilölle musiikkia voidaan pitää tärkeänä tunteiden käsittelyn muotona. Tämä tarkastelutapa on lähellä musiikkipsykologiaa. Musiikin avulla yksilö luo tunteita tai purkaa tai tutkistelee niitä, tai musiikilla luodaan taustatunnelmaa.

Musiikki voi kuvastaa kulttuurin tai ajan vallitsevaa henkeä lyriikan tai tyylisuunnan avulla.

  1. Padilla, Alfonso 1995: Musiikin määritelmää etsimässä. — Musiikki 4 (25. vsk.), s. 311–337.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bowman, Wayne D.: Philosophical Perspectives on Music. Oxford: Oxford University Press, 1998. ISBN 0-19-511296-2
  • Huovinen, Erkki & Kuitunen, Jarmo: Johdatus musiikkifilosofiaan. (Musiikin käsitteelliset perusteet -projekti) Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-232-9
  • Kivy, Peter: Introduction to the Philosophy of Music. Hackett Publishing, 1989.
  • Rowell, Lewis Eugene: Thinking about Music: An Introduction to the Philosophy of Music.
  • Scruton, Roger: The Aesthetics of Music. Oxford: Oxford University Press, 1997.
  • Torvinen, Juha – Padilla, Alfonso (toim.): Musiikin filosofia ja estetiikka: Kirjoituksia taiteen ja populaarin merkityksistä. Helsinki: Yliopistopaino, 2005. ISBN 951-570-581-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]